Toivepostausideoissa oli kysymys lasten nimistä ja ajatuksista nimien takana. Niin kuin aika moni tietääkin, Puron varren lapset eivät esiinny blogissa omilla nimillään. Heidän bloginimensä ovat jollakin tavalla johdannaisia oikeista nimistä ja ainakin he, jotka tuntevat meidät ihan oikeassakin elämässä, osaavat yhdistää nimen oikeaan lapseen. En tässäkään kerro lasten oikeita nimiä, mutta ajattelin kirjoitella ylös joitakin ajatuksia, mitä nimiasiat ylipäätään minussa herättävät.
Meidän jälkikasvulla on hyvin tavalliset, suomalaiset ja kalenterista löytyvät nimet. Kahdella lapsella etunimet ovat niinkin yleiset, että löytyvät syntymävuosiensa kymmenen suosituimman nimen joukosta. Kaimoja on siis luvassa. Meitä ei haittaa se ajatus, että lapsilla olisi samannimisiä ikätovereita. Oma nimeni on yksi oman aikansa suosituimpia tyttöjen nimiä ja minulla on aina ollut paljon kaimoja kaikissa kouluissa, joissa olen ollut. Ompa minulla yksi hyvä ystäväkin, jonka kanssa jaamme saman nimen, monen muun kiinnostuksen kohteen lisäksi:) Nimeni yleisyys ei ole koskaan minua millään tavalla haitannut, joten siksi en osaa ajatella, että se haittaisi omia lapsianikaan. Toisaalta, silloin kun olen syntynyt, on ollut paljon yleisempää laittaa lapselle ns. tavallinen nimi. Nykyään monet vanhemmat haluavat antaa lapselleen nimenomaan sellaisen nimen, joka löytyy mahdollisimman harvalta.
Luonnollisesti olemme valinneet lapsillemme nimet, joista itse tykkäämme. Jokaisella lapsellamme on kolme nimeä ja vähintään kaksi näistä nimistä on sellasia, jotka tulevat joko meiltä vanhemmilta, isovanhemmilta tai isoisovanhemmilta. Ajattelen niin, että periytyvä nimi linkittää lapsen sukupolvien ketjuun geenien lisäksi nimenkin kautta. Tässä asiassa toimimme samalla tavalla kuin omat vanhempamme. Meillä molemmilla on iskämiehen kanssa toiset nimet "perintönimiä", jotka ovat periytyneet myös lapsillemme.
Mitäkö sitten ajattelen hyvin erikoisista nimistä, jotka tuntuvat yleistyvän koko ajan? Joskus tuntuu, että kääntyykö nimitrendi siten, että kohta on hyvin erikoista, jos laittaa lapselleen esim. kalenterissa vuosikausia olleen nimen. Erikoisilla nimillä lienee paikkansa, mutta itse en ole niistä kovinkaan innostunut. Ymmärrän erikoisemmat nimet siinä tapauksessa, että vanhemmilla itselläänkin on ei-niin-tyypilliset nimet tai jos toinen/molemmat vanhemmista on esimerkikisi äidinkieleltään jokin muu kuin suomenkielinen. Omaan korvaani ei kuulosta kivalta erikoinen nimi yhdistettynä erittäin tavalliseen sukunimeen. Mutta jokainen toki tehköön nimiasiassa niin kuin itse parhaaksi näkee. Sitä sen sijaan en meinaa millään ymmärtää, jos lapselle laitetaan hyvin erikoinen nimi vain siksi, että halutaan olla niin tavattoman erikoisia. Silloin vanhemmat ajattelevat liikaa itseään, eivätkä lasta, joka kuitenkin sitä nimeä kantaa.
Nähtäväksi jää mitä Puron varren lapset omista nimistään tulevaisuudessa ajattelevat. Haluaisivatko, että heillä olisi erikoisempia nimiä ja pitävätkö meitä ihan tylsinä, kun olemme antaneet heille niin tavallliset nimet. Toistaiseksi soraääniä ei juurikaan ole kuulunut. Toivon, että he muistaisivat vanhan sanonnan, ettei nimi miestä pahenna ellei mies nimeä. Nimestä ei ole kiinni saavuttaako elämässään niitä asioita, joista haaveilee.
Sekin vaihtoehto toki on olemassa, että heistä joku päättää muuttaa nimensä kokonaan. Siinäpä sitä olisi äidille sulateltavaa. Toivon, että he olisivat tyytyväisiä omiin nimiinsä, mutta jos nimen vaihtaminen tuntuisi aivan välttämättömältä, niin ei minulla siihen olisi varmaan mitään oikeutta puuttua (silloin kaiketi pitää olla täysi-ikäinen), eikä minun maailmani siihen romahtaisi. Ei se kuitenkaan ole niitä elämän oikeasti tärkeitä asioita, vaikka toki iso muutos olisikin. Luonnollisesti olisin utelias kuulemaan perusteet nimen vaihtamiselle. Eriasia sitten on, osaisinko ketään uudella nimellä puhutella...
Postauksen kuvat eivät liity tekstiin mitenkään. Ne ovat satunnaisia räpsyjä arkipäivien keskeltä. Kuvan sotkuinen huone on siivottu perjantaina ja se on edelleenkin aivan kelvollisessa siivossa. Luminen maisema pitää valitettavan hyvin paikkansa, vaikkei tältä päivältä olekaan:( Jos haluat, jaa ajatuksiasi nimiasioista kommenttikentässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti