keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Suomi 100 vuotta

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Tänään on ollut sykähdyttävä päivä. Päivä, joka oikeastaan saisi vielä jatkuakin. Tänään on juhlittu monin eri tavoin Suomen itsenäisyyttä niin kotona kuin kodin ulkopuolellakin. Viralliset juhlallisuudet alkoivat oikeastaan jo eilen illalla juhlakonsertilla kirkossa ja tänään kokoonnnuimme suurella joukolla taas kirkkoon juhlajumalanpalvelukseen. Päivän "virallisuudet" päättyivät itsenäisyysjuhlaan, jossa saimme olla pienen lauluporukkamme kanssa laulamassa. Ennen illan Linnan juhlia kävimme vielä katsomassa komeita jätkänkynttilöitä, joita MTK:n paikallinen järjestöväki oli sytyttänyt päivää juhlistamaan. Kun yksi tekee yhtä ja toinen toista, niin siitä tulee yhteenlaskettuna kelpo juhlapäivä.


Monta hetkeä ja tilannetta jää tästä päivästä muistoihin, mutta yksi tilanne on ylitse muiden. Tämä tilanne oli näkymä aamupäivällä hautausmaalla. Jokaisella sankarihaudalla seisoi mies, joka oli suunnilleen samanikäinen kuin haudassa lepäävä sankarivainaja. Aika monesti on tullut itsekin kuljettua kotikylämme sankarihautausmaan ohi ja toki ajatukset ovat aina olleet kunnioittavat sankarivainajia kohtaan. Nyt nämä ajatukset saivat vain paljon konkreettisemmat kasvot mitä ennen. 

Katselin sankarihaudalla seisovia miehiä. Siellä seisoi veljeni, kummipoikani, serkkujani, pikkuserkkuja, entisiä ja nykyisiä naapureita, lapsuuden leikkikaverien veljiä, entisiä luokkakavereita ja omien lasteni kavereiden ja luokkatovereiden isiä. Miten tavattoman kesken nuorten sankarivainajien elämä onkaan jäänyt, kun nyt katselin sitä rivistöä, joka vaiti ja vakavana haudoilla seisoi. Totisesti tuli mieleen, että vähintä mitä voimme satavuotiaalle Suomelle luvata, on se että lupaamme tehdä kaikkemme, ettei ikinä ainakaan mistään meistä johtuvasta syystä sotaan jouduta. 

Lapsuudessa tuntui välillä, että vanhemmat toistelivat kyllästymiseen asti fraasia "olokaa ihimisiksi". Nyt toistelen sitä itse ja olen sitä mieltä, että sitä pitäisi toistella erityisesti meille aikuisille, joka päivä ja kaikkialla maailmassa.


Jos koitettaisiin olla ihimisiksi, niin mikäs olisi sen parempi alku seuraavalle vuosisadalle.
Onnea Suomi! Kirjoitan tähän loppuun runon, jonka löysin facebookista. Sen tekijä ei ole tiedossa, joten en tiedä kuinka pahasti rikon tekijänoikeuksia, mutta enpä ainakaan väitä sitä omakseni.

SUOMI ON

Suomi on suota ja kuokka ja sisu.
Suomi on pettu ja pottu ja nisu.
Suomi on kuusi ja koivu ja petäjä,
punainen tupa ja polku ja veräjä.

Suomi on sauna ja lauantai-ilta.
Suomi on järvi ja kuutamosilta.
Suomi on koivu ja tähti ja juhannustaika,
yötön yö ja valoisa aika.

Suomi on Lapua, Kollaa ja Karjala.
Suomi on Marski ja Rokka ja Koskela.
Suomi on puukko ja kirves ja halko,
sininen risti ja valkoinen salko.

Suomi on itä ja länsi ja pohjoinen.
Suomi on kylmä ja lämmin ja sohjoinen.
Suomi on lapsi ja kehtolaulu,
velka ja mökki ja tikkataulu.

Suomi on Nurmi ja jäkiekkohalli.
Suomi on keihäs ja formularalli.
Suomi on Elmo ja voittoa toivoo,
eukkoa kantaa ja suksitta sauvoo.

Finland är finska och Finland är svenska.
Finland är sami och också fingelska.
Finland är fjärran och Finland är nära,
mobil och global och digi och kära.

Suomi on kaukana. Suomi on liki.
Suomi on globaali. Suomio on digi.
Suomi on hevi ja pikkuisen pliisu,
maailman napa ja Euroopan viisu.

Suomi on äiti ja isä ja koulu.
Suomi on Muumi ja Rölli ja joulu.
Suomi on netti ja mese ja tsätti,
ihqu ja fantsu ja namu ja nätti.

Suomi on Nanso ja Marimekko,
Turhapuron Uuno ja aikamies Pekko.
Suomi on tango ja rokki ja hevi ja poppi,
kouluissa maailman paras oppi.

Suomi on Iittalan lasi ja Fiskarsin lapio,
oranssit sakset ja Wirkkalan Tapio.
Suomi on Fazer ja AIV-rehu,
Benecolin rasva ja mummon mehu.

Suomi on Aalto ja Abloy-lukko.
Suomi on aamulla herättävä kukko.
Suomi on karkki ja xylitol-purkka,
kotoinen paikka ja rauhaisa nurkka.

Suomi on euro ja markka ja penni,
Niinistön Sauli ja Haukion Jenni.
Suomi on Niinistön tuleva vauva,
presidentinlinna ja Lennu-hauva.

Suomi on kaino ja puhdas ja rehti.
Suomi on kirja ja luettu lehti.
Suomi on nuori ja vanha ja vaka,
vieläkin neito, vaikka jo sata.

4 kommenttia:

  1. Kyllä se sankarihadoilla seisova vartiokaarti ei jättänyt ketään kylmäksi.Uskoisin,että siellä seisovillekin se jää elämänmittaiseksi muistoksi mieliin.Kirkko oli ääriään myöten täynnä ja Finlandia hymni kajahti komeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Menee varmaan hetki ennen kuin seuraavan kerran näkee yhtä vaikuttavan näyn.

      Poista