Joulupäivän aamuna

Joulupäivän aamu.

Osa väestä nukkuu vielä, 

yksi rakentaa eilen saamaansa legosarjaa,

pienin pyörii siellä ja täällä.

Takana on jouluaatto, 

joka kulki kulkuaan välillä tuskastuttavan hitaasti (lasten mielestä) 

ja joulupukin käynnin jälkeen aivan liian nopeasti ("nytkö tämä päivä jo loppuu?").

Jouluruokaa, liian paljon.  En varmaan koskaan opi.

Joulukirkko ja lapsuuden ystävän kanssa veisatut jouluvirret.

Äänemme sopivat edelleen yhteen:)

Kynttilöiden sytyttämistä pihalle ja sisälle.

Sauna, uskaliaimmat kävivät pyörähtämässä "hangessa", 

jota ei oikeastaan edes ole.

Aattoillan viettoa neljän sukupolven kesken.

Lähes piinaavaa jännitystä ja odotusta.

Onneksi oli isomummun rollaattori-mersu, 

jolla saattoi ajella, kun energiaa oli liikaa.

Ja viimein odotus palkittiin.

Tuli pukki, 

tuli lahjoja, 

tuli hirveä hässäkkä, 

tuli ilon kiljahduksia.

Ja lopulta tuli hiljaisuus.

Oi, Jouluyö.

Kasper teki poron koulussa

Tänään teemme sen, 

mikä on arjen pyörittämisen kannalta välttämätöntä.

Muutoin olemme.

Leikimme.

Pelaamme.

Ja jatkamme jo eilen alkanutta karkkipäivää.