perjantai 7. marraskuuta 2014

Sähkökatkoksen kourissa

Olemme eläneet mielenkiintoisia aikoja. Tiistaina iltapäivällä alkoi lumi- ja räntäsade. Taivaalta satoi valkoisia "tiskiluutuja" ja maisema oli nopeasti erittäin talvinen. Lumisade jatkui ja märkä lumi painoi puita. Eikä tarvitse olla suuri ennustaja arvatakseen miten siinä kävi... Tiistaina illalla vähän ennen kahdeksaa napsahtivat sähköt pois ja poissa ne pysyivätkin. Ei muuta kuin kynttilät palamaan ja kaapista kaivettiin esiin otsalamput, taskulamput ja kaikki muutkin ei-verkkovirralla-toimivat valaisimet. 
 
Yksi puu kaatui pihalla
Menimme nukkumaan ja hetken torkuttuani havahduin siihen muistikuvaan, että jääkaappi on täynnä maitopurkkeja. Ei muutakuin latomaan ne terassille kylmään ja takaisin sänkyyn. Heräsimme pimeään keskiviikkoaamuun: ei sähkövirran hitustakaan missään. Koulusta tuli viesti, että kylmään ja sähköttömään kouluun ei oppilaiden tarvitse tulla. Tuikkasin leivinuuniin tulet, sillä viileys sisällä oli jo selvästi havaittavissa. Pakkanen mahdollisti sen, että tyhjensin pakastimet pihalle. Koululaiset olivat innoissaan yllättäen tulleesta vapaapäivästä, vaikkakin ekaluokkalainen huolehti siitä, miten käy kesken olevan isänpäiväkortin, jos sähköt pysyvät poissa pitempäänkin. Sähköt pysyivät poissa koko päivän ja yöksi oli luvattu kahtakymmentä astetta pakkasta... Me päätimme mennä siitä mistä aita on matalin ja evakuoimme itsemme jo päivällä mummulaan, jossa aggregaatti jauhoi traktorin perässä sähköä tauotta (velipojan paras hankinta). Siitä olikin noin yhdeksän vuotta, kun olin edellisen kerran yötä lapsuudenkodissani. 
 
Tytöt valtasivat yhden huoneen
Torstaiaamu valkeni sähköttömänä, mutta kauniina. Pakkanen oli kuorruttanut maiseman todella kauniiksi ja nouseva aurinko kruunasi kaiken. Jotenkin en vain osannut nauttia maiseman kauneudesta, kun koko ajan oli mielessä huoli siitä, miten kauan sähkötöntä elämää vielä jatkuisi. Meillä ei siis ollut todellakaan mitään hätää, mutta jotenkin sitä oli koko ajan jonkinlaisessa "poikkeustilassa", kun mietti minkä verran kotona pitäisi lämmittää ja kuinka kaikki ne selviävät, joilla ei ole kotonaan mitään kunnon tulisijaa tai kuinka paljon sähkökatkos aiheuttaa huolta ja harmia maatiloilla, joilla ei ole aggregaattia. Koululaiset saivat toisen vapaapäivän ja huoli isänpäiväkortin kohtalosta yltyi. Päivä sujui kuitenkin mukavissa merkeissä, sillä päädyimme pulkkamäkeen oikein mukavalla porukalla. Mikäs sen hauskempaa kuin talvinen liikunta ja yhteinen päivittely sähköttömästä tilanteesta:) Ja niin vain kävi, että torstai-iltapäivällä ne sähköt sitten vihdoin ja viimein saatiin takaisin. 


43 tuntia sähkötöntä elämää. Toivon oppineeni läksyni. Arvostan ja kiitän sähköllisestä elämästä ja samalla olen huolissani siitä, miten tämä maa saadaan kyykylleen vain sillä, että napsaistaan sähköt poikki. Olen haaveillut hankkivani jossakin vaiheessa itselleni (minun mittapuullani) kalliin korun. Nyt minusta tuntuu, etten voi sitä tehdä. Korun hinnalla saisin ainakin puolet aggregaatista, ellen enemmänkin. Seuraavan sähkökatkon aikana kallis koru kaulalla ei lohduta eikä perhettä lämmitä.
Hyvää ja sähköllistä viikonloppua kaikille! Pitäkää huoli, että kotona on kynttilöitä ja taskulampuissa toimivat patterit.

14 kommenttia:

  1. Oli mukava saaja yövieraita yläkertaan ja tosiaan,ei teidän perhe ookkaan ollut yötä koskaan koko porukalla.Johtuu toki siitä,että kotinne on puolen kilometrin päässä.Se tuo agrikaatin hankintakin on vähän kuin voutavan katon korjaaminen,eli sateella ei voi korjata ja puodalla katto ei vuoda.Sähkökatkosten aikana kysyntää on ja kaupat myyvät eioota.Sähköjen tultua asia tahtoo unohtua.Mikä lienee,että nykyään noita pitkiä katkoja on yhtenään.Joko ois aika kaivaa kaapelit maahan niin kuin kaupungeissa on jo tehty.Myrskytöntä talven jatkoa toivoen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Meillä oli onnea, kun lämmin yöpaikka oli niin lähellä. Jospa ne tämän talven katkot ois tässä (kop, kop, kop).

      Poista
  2. No ompa teillä ollut varsinainen sähköseikkailu. Niin sitä ollaan sähköstä riippuvaisia, että hirvittää. Täällä maakaapelialueella ei katkoksia ollut nytkään. Pensasaita ja puut kyllä nyökkäilivät lumilastin alla, mutta mitää pahempia vaurioita ei tullut. Sulais vaan pois tuo lumi. Ei vielä ole talven aika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maakaapeleilla on kyllä tilausta. En vain tiedä millä aikataululla niitä tänne maaseudulle saadaan, vai saadaanko ollenkaan. Lumetkin luultavasti lähtevät ensi viikon aikana, joten syksy jatkukoon.

      Poista
  3. Pieni kommentti tuohon aggrekaattiin, että sillä saa vauraan tilan maineen ja naapuruston kateelliseksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se tämä elämä menee.Mútta tosiasiassa eivät ne nyt niin paljon maksa,etteikö niihin ilman kateuttakin olisi varaa.Monesti se on vain kiinni siitä,ettei tuu laitettua,Monet ,varsinkin maatalot ovat niin pitkälle automaation varassa,ettei yksinkertaisesti ole mitään mahdollisuutta riskeerata eläinten terveyttä ja hyvinvointia jättämällä varavoiman hankinta suorittamatta,Sehän ei silloin ole mitään pröystäilyä,vaan eläinsuojelullinen toimenpide,Saavathan silloin "kateelliset" käydä vaikka kännykkänsä lataamassa samalla kun päivittävät kuulumiset.

      Poista
    2. Sääliä saa ilmaiseksi, mutta kateus pitää ansaita;)

      Poista
    3. Yllä oleva vastaus siis ensimmäiselle "anonyymille";)

      Toinen anonyymi kirjoittaa myös asiaa. Aggregaatit ovat lähes välttämättömiä eläintiloilla juurikin noista syistä, joita kirjoitit. Tämänkin sähkökatkon aikana nähtiin, miten hankalaa aggregaattien saaminen ja hankinta on silloin, kun kaikki muutkin niitä tarvitsevat, eivätkä ne voi olla yhteisiä toisen tilan kansssa, kun tarve tulee kuitenkin yhtäaikaa. Kyllä tämä katkos ainakin meillä aiheutti sen, että pohdimme ihan vakavissamme oman aggregaatin hankkimista.

      Poista
  4. Hui kauhia! Kyllä sitä yllättäen sähkökatkon tullen huomaa, kuinka paljon sähkön varassa täällä elellään. Meillä on ollut vain pari kertaa hieman pidempi sähkökatkos (muutamia tunteja, pisin taisi olla n. 16 h), mutta kyllä siinäkin ajassa jo saa kaiken sekaisin. Onneksi on aggrekaatti! Todella hyvä ostos. Pointsit velimiehelle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se sähköttömyys tuntuu jo ensimmäisen tunninkin jälkeen. Onneksi nyt ovat sähköt pysyneet, enkä vastaavanlaista kokemusta toivo toista kertaa.

      Poista
  5. Kyllä tuli tosiaan huomattua kuinka tarpeellista sähkö on. Onneksi meillä oli leivinuuni millä pidettiin mökki lämpimänä. Pakastimen minäkin tyhjensin ulos, kun sattui tulemaan sitten vielä se kovin pakkanenkin tälle talvea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä onkin leivinuuni just oikealla paikalla taloa eli keskellä kaikkea ja lämpö pääsee leviämään hyvin. Meillä uuni on siinä mielessä väärässä paikassa, ettei se lämmitä kuin osan taloa, mutta toki parempi kuin ei mitään. Pitää ajatella positiivisesti ja olla tyytyväinen siihen, kun tuli pakottava syy siivota pakastin;)

      Poista
  6. hyvää se tekisi jokaiselle,etenkin kaupungissa asuville,joskus olla ilman sähköä...muistaisi ainakin tai ymmärtäisi mitä on elämä ilman sitä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sähkökatkos oli hyvä muistutus meille kaikille. Niin moni asia muuttuu varsin hankalaksi, kun nappia painamalla ei tapahdukaan mitään.

      Poista