sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Hyvää tavallista äitienpäivää!

Onnellista äitienpäivää kaikille ja kaikenlaisille äideille!

Äitienpäivän juhlahumussa äideistä ja äitiydestä puhutaan joskus niin ylevin ja taivaita syleilevin sanoin, että minä ainakaan en tahdo itseäni niistä tunnistaa. Vähempikin hehkutus olisi aivan riittävästi. Siksi liitän tähän postaukseen Maaret Kallion kirjoittaman tekstin tavallisista äideistä. Muistaakseni olen sen julkaisut täällä joskus aikaisempinakin vuosina, mutta yhä edelleen tuo teksti koskettaa minua enemmän kuin mitkään äitiyden ylistyssanat yhteensä. Mielensäpahoittajan sanoin: tavallinen riittää.


Tavallisille äideille

Olipa kerran eräs tavallinen äiti, joka oli hulluna lapsiinsa. Saman äidin samat lapset tekivät hänet säännöllisesti hulluksi.

Oli tavallinen äiti, joka uupui vauvansa itkuun. Äiti, joka silmäpussiensa laaksoista kirosi tehtyjä lapsiaan. Ja jonka silmissä kiilsivät syyllisyyden kuumat kyyneleet.

Oli tavallinen äiti, joka odotti eteisessä yöjuoksuilla huitelevaa humalaista teiniään. Kotiin tullessa komensa ja tuomitsi, vaikka sydän huokasi syvään helpotuksesta.

Oli tavallinen äiti, joka teki tavainomaisia lihapullia. Ei luomua, ei läheltä, eikä erityisen hienolla rasvahappokoostumuksella. Ja aivan tavalliset mukulat söivät niitä suut suppuralla, ketsupilla koristellen.

Oli tavallinen äiti, joka kuuli moitteita äitiydestään sieltä täältä epävarmuuttaan ruokkimaan. Se sama äiti viilteli itse terävästi sanojensa piikeillä toisia tavallisia äitejä.

Oli tavallinen äiti, joka halusi toisinaan töihin ja sitten toinen, joka pysyi pitkään kotona. Kumpainenkin äitiydessään yhtä lailla vajaita ja täysiä.

Oli tavallinen äiti, jonka piti tarjota lapselleen turvaa, mutta olikin itse kahdesta turvattomampi. Vaan niin viisas, että haki itselleen apua, jottei veisi turvattomuuttaan sukupolvesta seuraavaan.

Oli tavallinen äiti, joka piinallisesti suoritti äitiyttään. Jokaisen täydellisesti hallitun osa-alueen myötä hän astui askeleen kauemmas tärkeimmästä.

Oli tavallinen äiti, joka tunsi pistoja sydämessään aina omalla ajallaan. Vaikka hyvin tiesi isän hoitavan lapsia yhtä tavallisen hienosti kuin itsekin.

Oli tavallinen äiti, joka päivän päätteeksi tulistui primitiiviseen raivoon. Huusi kurkku suorana pennuilleen, ettei täällä saa huutaa. Ja oli niin tavallisen surkea esimerkki lapsilleen.

Oli tavallinen äiti, joka katsoi lapsenlastaan oman lapsen suloisessa sylissä. Joka kuin vahingossa lipsautteli tietävämpiä ohjeitaan, vaikka tunsi omansa osaavan paremmin.

Oli tavallinen äiti, joka niin kovin kaipasi puolisoaan. Vaan ei osannut enää rakastaa kiukun, väsymyksen, kurahousujen ja tiskirättien takaa.

Oli tavallinen äiti, joka tavallisen tasaisesti huokaili valtaisan vastuunsa ja äärettömän raukkautensa äärellä.

Oli tuiki tavallinen äiti, joka usein mietti, oliko riittävästi äiti. Vaikka oli vain aivan tavallinen äiti, ei mitenkään erinomaisen erityinen, ja juuri siksi täydellisesti inhimillinen ja ainutlaatuinen.

-Maaret Kallio-


4 kommenttia:

  1. Kiitos viestistäsi!

    Annoit lohtua epävarmaksi itsensä tunteva mummu!



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tuo teksti on täynnä lohtua ja suurta armollisuutta. Kiitos, kun jätit viestin käynnistäsi.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Niinpä. Ei taho kuivin silmin pystyä lukemaan.

      Poista