Toukokuuta on eletty jo viisi päivää. Elämä haittaa harrastamista siihen malliin, ettei aikaa tahdo löytyä blogikirjoituksille, vaikka aiheita on maailma täysi ja halu kirjoittamiseen kova. Se on jännää, miten joku meistä ilmaisee itseään parhaiten kuvien kautta, toinen käsillä tekemisen kautta, kolmas liikkeellään ja sitten on meitä, joille sanat -sekä kirjoitettuna että luettuna- ovat portti kaikkeen. Vaikka loppujen lopuksi sanat ovat esim. liikkeeseen tai kuvaan verrattuna aika kömpelö ja melko rajallinenkin ilmaisun muoto. Mutta ehkä tällainen kömpelö ilmaisun muoto sopii tällaiselle hivenen kömpelölle ihmiselle. Ei mene liian monimutkaiseksi. Monesti päivän aikana saatan pysähtyä ja miettiä kuinka sanoittaisin sen, mitä juuri sillä hetkellä näen tai tunnen. En välttämättä mieti miten sen hetken blogiin kirjoittaisin, vaan ihan yleisesti hahmotan asioita ja tapahtumia sitä kautta, miten ne sanoiksi asettelisin.
****************************************************
Toukokuu toi mukanaan sulan maan. Ja jos minulta kysytään, niin jo oli aikakin! Vapun aikaan olimme kolmen maakunnan mummulassa ja siellä näytti vapunaattoa edeltävänä päivänä tältä:
Eli mitään kovin keväistä juhlaa emme viettäneet. Lunta taisi olla enemmän mitä jouluaattona. Suoraan sanottuna se ei juuri naurattanut, kun aamulla herätyksen jälkeen ikkunasta ei kurkistanut keväinen, kujeileva auringonsäde, vaan lasiin pyrytti lunta kuin helmikuussa konsanaan. Ja varsin lumisen maiseman jätimmekin taakse, kun vapunpäivänä ajelimme kotiin. Puron varresa ei onneksi odottanut yhtä luminen piha, vaan käytännössä lumet olivat sulanneet ja ensimmäisen kerran tuntui ihan oikeasti keväälle.
Kuluneen viikon aikana olemme päässeet vähitellen käsiksi pihatöihin ja pitkän talven jälkeen nekin ovat tuntuneet ihan mukavilta. Vaikka mennyt talvi onkin ollut meidän perheelle kaikinpuolin ikimuistoinen, eikä siitä juuri huonoa muistoa jää, niin tällä kertaa lumi pysyi maassa kauan ja se teki talvesta pitkän tuntuisen ja kaiketi siksi kevättä ehti tulla jo ikävä.
Viime syksynä ensilumi yllätti meidät siinä määrin, että vähintääkin puolet pihasta jäi haravoimatta. Luonnollisestikin juuri se osa, joka on tien varressa ja näkyy kaikelle kansalle. Tekopyhyyden nimissä aloitan ensi syksynä haravoinnin tieltä pihalle päin:D Saavatpa sitten kaikki ohikulkijat luulla, että Puron varresa on ahkera emäntä.
Ensimmäiset raparperinalut ovat työntäneet versonsa tähän kevääseen. Meillä on pieni, mutta varsin satoisa raparperipenkki ja ne alkukesän ensimmäiset piirakat ja kiisselit ovat tietysti parhaita. Vielä hetki pitää odottaa. Nuo tiilenmurikat tuossa penkin ympärillä ovat lähinnä säilössä siinä. Kaivoimme viime syksynä kasvimaan ylös, vain raparperit jätimme paikoilleen. Tarkoitus joskus maailmassa rakentaa jonkinlainen kasvihuone, jonka reunustalla raparperit kasvavat. Tulevalle kesälle on tiedossa jo muita remonttikohteita, joten voipi olla, että kasvihuone saa odottaa ensi vuoteen. Tai tiedä sitten mikä siitä "kasvihuoneesta" tulee. Vaikka tyhjälle kasvimaan paikalle ei ole vielä rakennettu mitään, olen jo suunnitellut millaiset lyhdyt ripustan sitten uuteen kasvihuoneeseen syksyn tullessa. Kasveille en ole juurikaan ajatusta suonut....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti