Koronapäiväkirja 19.-20.3.2020 (to-pe) "Hakemista ja tekemistä"

Aivot käyvät ylikierroksilla. Töissä on niin paljon muistettavaa, että lukuisista muistilapuista huolimatta tuntuu, että koko ajan on unohtanut jotakin. Ulkona paistaa aurinko, mutta siitä ei ole nyt aikaa nauttia. Sormet hakkaavat näppäimistöä, jotta valmista tulisi mahdollisimman nopeasti. Koululaisten etäopiskelu tarkoittaa, että heille on oltava sähköisessä muodossa niin materiaalia kuin ohjeitakin koulupäivien kulkuun ja tässä kohtaa olen omassa työssäni avuksi. Torstaina iltapäivälllä kotiin lähtiessä olin varma, ettemme millään saa urakkaa valmiiksi tällä viikolla, mutta onneksi olin väärässä. Perjantai-iltapäivällä saatoime huokaista tyytyväisinä, että kaikki tarpeellinen oli nyt sähköisessä muodossa ja jatkossa etätehtäviä voi tarkistaa, valvoa ja kommentoida tarvittaessa vaikka kotoa käsin.

Kotonakin ensimmäinen etäopiskeluviikko on saatu kunnialla päätökseen, vaikka jonkinlaista hakemista tämä uudenlainen arki vielä on. Nostan hattua iskämiehelle, joka on hoitanut tällä viikolla omat työnsä etänä ja samalla ohjeistanut neljää koululaista ja hoitanut yhden kolmivuotiaan. Koululaiset ovat hoitaneet omat hommansa hyvin, mutta ainahan sitä tekniikan kanssa tulee välillä ongelmaa ja varsinkin ekaluokkalainen tarvitsee vielä tukea uudenlaisten opetusmenetelmien kanssa. 

Omat tarpeensa on myös kolmevuotiaalla, joka on jäänyt kotihoitoon tämän poikkeustilan ajaksi. Kävimme läpi kalentereita ja tulimme siihen tulokseen, että meillä on mahdollisuus maksimoida hässäkkä ja mennä suositusten mukaan ottamalla nuorimmainen kotihoitoon. Ajattelemme niin, että poikkeuslakeja ei oteta käyttöön ilman erittäin painavaa syytä ja nyt jos koskaan olisi tärkeää kaikkien noudattaa määräyksiä ja suosituksia. En halua, että meillä kukaan sairastuu, enkä myöskään halua, että kukaan saa tartuntaa meidän takiamme. Jätetään hoito- ja koulupaikat heille, jotka niitä todella tarvitsevat. Tästä samaisesta syystä myös ekaluokkalainen jatkaa kotikoulussa vaikka hänellä olisi ensi maanantaista lähtien oikeus mennä kouluun.

Perjantaiaamuna töihin ajellessa radiossa kerrottiin, että on kevätpäiväntasaus. Valo voittaa ihan konkreettisestikin. Seuraavat puoli vuotta vuorokaudessa on valoisaa aikaa enemmän mitä pimeää. Ihan mahtavaa! Ja valoa viikonloppuun toi tieto siitä, ettei lomautusuhka toteudu omalla kohdallani, vaan työt jatkuvat entiseen malliin. Jee!