sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

Koronapäiväkirja lauantaina 21.3.2020 "Pitämättä jääneet synttärit ja pohdintaa kavereiden tapaamisesta"


Lauantai oli kylmä, mutta mahtavan aurinkoinen päivä. Viikolla omat ulkoilut jäivät aivan minimiin paria iltaista, pimeällä tehtyä kävelylenkkiä lukuunottamatta. Nyt oli aika tankata aurinkoenergiaa koko viikon edestä ja siksipä olimmekin ulkona useaan otteeseen päivän aikana.

Lauantaina oli myös keskimmäisen lapsemme syntymäpäivä. Meidän perheen taiteilija, temppuilija ja luovien ratkaisujen keksijä täytti 11 vuotta. Yhteisestä päätöksestä synttäreiden juhlinta isommalla porukalla siirtyi hamaan tulevaisuuteen. Illalla juhlimme oman perheen kesken päivänsankarin toiveherkuilla: makaronisalaatilla, sipseillä ja karkeilla.

Siirtyneet synttärit saivat minut pohtimaan enemmänkin kavereiden tapaamista. Tämä ensimmäinen viikko on mennyt niin koulun kuin vapaa-ajankin suhteen jonkinlaisessa uutuudenviehätyksessä, eikä meillä ainakaan ole vielä pahemmin kuulunut "ei ole mitään tekemistä"- tai "mulla on tylsää"-nurinoita. Poikkeustilaa on kuitenkin jäljellä vielä kolme viikkoa ja taitaa olla niin, että senkään jälkeen ei ole itsestään selvää, että kaikki muuttuisi heti ennalleen. Itse arvelen, että voi hyvinkin olla mahdollista, että poikkeusolot jatkuvat vielä pääsiäisen jälkeenkin.

On siis enemmän kuin odotettavaa, että jossakin vaiheessa seinät kaatuvat totaalisesti päälle. Mikä olisi viisautta? Onko parasta olla ehdoton? Ei mitään ylimääräisiä liikkumisia mihinkään, ei kavereita, ei mitään. Vai pitäisikö ottaa rahtusen lievempi kanta? Valveutuneet vanhemmat ovat varmasti miettineet näihin kysymyksiin jo vastauksen, mutta meillä eri käytännöt hakevat edelleen muotoaan. 

Kun koulut sulkivat ovensa, oli helppo tehdä päivänsankarin kanssa päätös, että kaverisynttärit pidetään sitten, kun koulujen ovet avataan uudelleen. Päivänsankari ymmärsi tämän hyvin, eikä asiasta tarvinnut vääntää sen kummemmin. Samaan syssyyn päätimme, että sukulaiset kutsutaan synttäreille myös myöhemin. Lähipiirissä on useampia riskiryhmään kuuluvia ja osa työskentelee alueilla, joissa koronatartuntoja on todettu meidän aluetta enemmän, joten sekin päätös oli helppo tehdä. 

Mutta entä sitten ne arkielämän pienemmät sosiaaliset tilanteet? Koulun liikuntatunnit suoritetaan tällä hetkellä hyvin pitkälle kävelylenkkien muodossa, ainakin yläkoulussa ja alakoulun ylemmillä luokilla. Saako koululainen käydä lenkillä tai pyöräilemässä kaverin kanssa? Perjantaina tehtävänä oli ollut jonkun pallopelin pelaaminen ja sen videoiminen. Pallopelejä on hyvin hankala pelata yksin, joten siihen tehtävään oli melkeinpä pakko saada joku kaveriksi. Tietysti kuka tahansa perheenjäsenkin kelpasi. Entäpä sitten kauppareissut? Voinko ottaa sinne lapsen mukaan, jos menemme kohtuullisen rauhalliseen aikaan kauppaan? Entä jos esikoinen on autotallissa moponsa kimpussa ja pihaan päräyttää kaveri? Pyydänkö lähtemään? Jos käymme riskiryhmään kuuluvan mummum puolesta kaupassa, jätämmekö ostokset oven taakse vai viemmekö ne sisälle?

Näihin kysymyksiin on minusta tosi hankala vastata. Me emme ole olleet ihan täydellisen ehdottomia. Meillä lapset ovat suorittaneet liikuntatunteja ja käyneet muutenkin lenkillä kaverin kanssa. Otin eilen lapsen mukaan kauppareissulle. Veimme ostokset mummulle sisälle asti ja juttelimme siellä hetken aikaa. Eikä mopolla pihaan kurvaavaa kaveria ole käännytetty pois. Käsiä pesemme ahkerasti.

Tiukemmalla linjalla olemme vetäneet tosiaan ne synttärijuhlat, jotka jäivät pitämättä. Meille ei myöskään oteta yövieraita, emmekä itse suunnittele yön yli kestäviä reissuja. Ylipäätään emme tällä hetkellä suunnittele minkäänlaisia reissuja. Olemme mahdollisimman paljon kotona, emmekä lähde huvikseen kiertelemään kauppoja.  Meillä ei ole ollut kavereita sisällä kylässä.

Olisi mukava kuulla muiden perheiden ajatuksia ja käytäntöjä. Siis kuulla sillä tavalla rakentavassa mielessä, mitä olette pohtineet ja kuinka käytännön tasolla toteutatte vallitsevaa poikkeustilaa. Jos nyt ylipäätään kukaan jaksoi lukea tämän maratonkirjoituksen loppuun asti. Ehkä tämä oli enemmän itselleni tarpeellista pohdintaa kaiken uuden edessä.


2 kommenttia:

  1. Näitä lasten synttäreitä minäkin olen tänä korona-aikana miettinyt. Taapero ja vauva eivät niitä osaa vielä kaivata, mutta 11-vuotias todellakin osaa! Paljon onnea nuorelle neidille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos:) Onneksi synttärisankari suhtautui synttäreiden peruuntumiseen hienosti. Juhlimme tietenkin kunnolla sitten, kun vallitsevat rajoitukset poistuvat. Vauvojen ja taaperoiden osalta juhlat ovat helpompia siirtää, koska heille sillä ei ole niin suurta väliä.

      Poista