tiistai 31. maaliskuuta 2020

Koronapäiväkirja ma-ti 30.-31.3.2020 "Maaliskuu paketissa"



Maanantai 30.3.
Kesäaikaan siirtymisen myötä aamuista on tullut hämärämpiä. Onneksi valo lisääntyy nyt niin nopeasti, että kohta aamut ovat taas valoisia heti heräämisen hetkestä lähtien. Uuden viikon myötä alkoi kolmas koronaviikko. Kotona tunnelmat olivat jotenkin tahmeat ja nuupahataneet. Osa oli nukkunut yöllä huonosti ja sekin teki päivän käynnistymisestä nihkeää. Ketään ei tuntunut kiinnostavan oikein mikään. Jokainen raahautui omiin töihinsä. Omatkin etätyöt tuntuivat sujuvan jotenkin tahkeasti, kunnes vauhtiin pääsi. Illaksi lähdin kakkostyöhöni, jota ei voi etänä tehdä. Täytyy myöntää, etten pane ollenkaan pahakseni, kun pääsen pari kertaa viikossa töihin muuallekin kuin kotiin. Illan tullen tuli odotettu päätös etäkoulun jatkumisesta toukokuun puoleen väliin saakka. On siis entistä tiukemmin asennoiduttava, että tämmöistä tämä nyt sitten on.


"Eipä sitä ilkiä turhasta näykkiä, 
kun ihmisellä on tässä avaruudessa kusiaisen valtuudet."
- Konsta Pylkkänen-
Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija. 1952.

Myöhään illalla kotiin tullessa päivän nuupahtaneet tunnelmat olivat onneksi jo paremmalla tolalla. Ekaluokkalainen oli käynyt kaverinsa kanssa koulun pihalla kiikkumassa, edellisen yön huonosti nukkuneet olivat unten mailla ja muutenkin oli fiilis taas siihen suuntaan, että eiköhän tästä selvitä.

Tiistai 31.3.
Maaliskuun viimeinen päivä. Tuntuu, että tässä kuussa olleesta hiihtolomasta on kulunut pieni ikuisuus. Hetken aikaa jouduin miettimään, että mitä me oikeastaan edes teimme hiihtolomalla, kunnes muistin lippukuntamme ison voimanponnistuksen: hiihtolomaleirin ja romanialaiset vieraat. On tapahtunut niin paljon ja maailma on muuttunut lyhyessä ajassa, että tuntuu kuin leiri ja kaikki siihen liittyvät tapahtumat ja valmistelut, joita alkuvuodesta teimme, ovat kuin jostakin toisesta maailmasta.

Onneksi tämä aamu oli eilistä parempi, vaikka ulkona ujelsi tuuli ja päivän mittaan pyrytti lunta. Uutiset etäkoulun jatkumisesta saivat aikaan kyllästynyttä mutinaa. Kukaan ei olisi sitä halunnut, mutta ketään päätös ei yllättänyt (ja oikea päätös se ehdottomasti oli).

Korona-uutinen jäi kuitenkin taka-alalle, kun iltapäivällä uutisoitiin pikku kyläämme erittäin paljon koskettavasta asiasta: kylän ainoa kauppa suljettiin. Päällimmäinen tunne oli hölmistynyt epäusko: voiko tämä tapahtua oikeasti? Aprillipäivä on vasta huomenna. Tästä lähtien unohtunut hiivapala tarkoittaa edestakaisin yli 20 kilometrin ajoa, jos meinaa pullaa leipoa. Tätä uutista täytyy sulatella ajan kanssa.

4 kommenttia:

  1. Kyllä ymmärrän teidän koululaisia. Etäily ottaa voimille.
    Kyläkaupan sulkeminen oli varmaan iso yllätys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, kaupan sulkemisessa on ollut sulattelua. Se tarkoittaa monen arkisen asian uudelleen ajattelua. Tästäkin selvitään:)

      Poista
  2. Multa on bloggailu jäänyt ihan kokonasn tänä talvena, mutta nyt tulin lukemaan blogejakin. Onhan tämä korona aika kummallista aikaa.. niin ja mitä tulee kyläkauppaan niin kyllähän tuli puskista tuo ilmoitus. Pitää tarkemmin alkaa kattoon mitä kaapissa on, kun kauppaan tulee matkaa nyt sitten paljo enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se juuri, että nyt ei voi tuudittautua enää siihen, että kipasee kaupassa äkkiä, jos jotakin uupuu. Tähänkin opitaan, mutta aikaa se vaatii.
      En kyllä ihmettele, jos sulla on bloggailu jäänyt talven aikana. On tainnut olla aika tavalla muutakin hommaa. Mutta tokihan sun puutarhajuttuja ois tässä kevään korvalla mukava lukea, jos aikaa kirjoittamiselle löytyy:)

      Poista