Koronapäiväkirja keskiviikkona 18.3.2020 "Kotikoulu alkoi"

Tänään se sitten virallisesti alkoi: ainakin kuukauden kestävä lasten kotikoulu. Aamulla tunnelmat olivat aika odottavat, sillä edessä oli jotakin sellaista, mitä kukaan ei ollut aikaisemmin kokenut. Itse lähdin töihin auttamaan opettajia etäopetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Päivä oli siinä määrin kiireinen, että iltapäivällä kotiin tullessa kyllä tiesi tasan tarkkaan töitä tehneensä. Silmät sirrillään kaikesta tietokoneruudun tuijottamisesta.

Kotona ensimmäinen koulupäivä oli sujunut hyvin. Ekaluokkalainen oli käynyt koulua whatsappin kautta. Luin opettajan lähettämiä viestejä ja niistä tuli hyvä mieli. Päivä oli mielestäni hyvin rakennettu ja siihen oli liitetty sopivasti taukoja ja tarkat tiedot siitä, milloin opiskelua tauon jälkeen jatkettiin. Isommille lapsille kilahtivat päivän tehtävät wilma-viesteillä aamulla klo 9. 

Yläkoululainen hoitaa koulutehtävänsä siinä mielessä itsenäisesti, että vanhempien wilmaan ei tule tietoa tehtävistä. Aloitus olisi ehkä voinut olla vahvempikin. Kuulin illalla, että englannin tunti oli kyllä oltu paikalla videoyhteyksien äärellä, mutta kone oli viety autotalliin ja samalla oli hiottu mopon katteita, kun opettaja oli puhunut.

Omaan päivääni mahtui odotettu, mutta ei kuitenkaan mikään mukava ilmoitus. Koulujen siirtyminen etäopetukseen vaikuttaa vääjäämättä myös omaan työhöni ja varmuudella töitä on jäljellä tämän viikon loppuun saakka. Lomautusvaroitus mielessä töitä tehdään niin pitkään kuin niitä riittää. Varasuunnitelmiakin jo on, joten en osaa olla huolestunut.

Kun ajelin töistä kotiin, kiinnitin huomiota kylänraitilla kävelevään nuorisoon. Tuttuja poikia ja tyttöjä näytti olevan lenkillä vähän siellä sun täällä. Äkiliseen ulkoiluintoon löytyi onneksi luonnollinen selitys: liikuntatunnit. Puhelimesta sporttracker päälle ja lenkille. Lenkin lopuksi kuva opettajalle kuljetusta matkasta, vauhdista yms. Kätevää.