Koska elämässä ei suurempia huolia ja murheita ole,
niin rutisenpa sitten aiheesta,
jolle en itse voi yhtään mitään: säätilasta.
Oikeastaan on täyttä ajan ja energian tuhlausta juputtaa säästä,
mutta en voi sille mitään,
että hitusen minua harmittaa tämä kuluneen kuukauden sää.
Jos ei sada,
niin sitten on kylmä.
Tai sitten sekä sataa että lähes pakastaa.
Ja jos aurinko paistaa,
niin samalla myös tuulee.
Liian usein ovat lelut lojuneet hiekkalaatikolla miten sattuu vain siksi,
että ulkona on satanut liikaa.
Onneksi lapset eivät ole sokerista (niin kuin minä näytän olevan)
ja ovat ulkoilleet kylmistä ja märistä olosuhteista huolimatta paljon.
Mutta olisihan se ollut kiva ulkoilla erittäin paljon:)
Liian usein kukista on iloittu sisätiloissa.
Mieluummin nauttisin niistä ulkona auringonpaisteessa.
Tällaista olisin toivonut enemmän.
Tulipa turha kirjoitus.
Kiitos ja anteeksi!
Seuraavaksi lupaan valittaa jostakin sellaisesta,
jolle edes voin yrittää tehdä jotakin.
Rentoa lauantai-iltaa!
