Heinäkuu summa summarum

Täällä on tunti tolkulla olla posottanut tämän postauksen luonnos, jonka aloitin ja ajattelin viimeistellä myöhemmin. Mielestäni tallensin, en suinkaan julkaissut... Jälleen kerran nämä mun tietotekniset taitoni pääsevät loistamaan. Voi, voi.

No, teen tämän nyt loppuun sellaiseksi kuin sen olisi pitänyt olla.

Heinäkuu on mennyt ja syksy kolkuttelee ovella. Elokuu on vielä kesäkuukausi, mutta omalla tavallaan portti syksyyn. Tammikuun ohella elokuuhun liittyy uuden alkaminen, kun koulut, kerhot, harrastustoiminta yms. aloittavat uuden toimintakautensa.

Mutta nyt vilkaisu heinäkuuhun. Mitä piti sisällään Puron varren heinäkuu...

H - helle

Tuskin tarvitsee selittää enempää.

E - erikoisuus

Minulla oli ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen palkallinen kesälomaviikko.

Olihan se erikoista.

I - illat

Hämärtyvät jo. Toisaalta mukavaa, toisaalta ei.

N - netti

Takkuaa tällä hetkellä ja siitä syytän osittain myös tämän postauksen luonnoksen julkaisua.

Ä - Ähtäri ja SÄrkÄnniemi

Kivat lomareissut, joita lapset muistelevat edelleen. Oli mahtavaa,että meillä oli mahdollisuus nämä reissut tehdä.

K - kengät

Ostin elämäni ensimmäiset "kroksit" eli muovikengät. Kylläpä vaan ovat mukavat jaloissa. Tosin vasta ostamisen jälkeen rupesin pohtimaan, kuinka paljon olen tukenut lapsityövoimaa, kun sorruin näihin halppiskopioihin. Tuli syyllinen olo:(

U - uiminen

 Järvivesi on ollut ihanan lämmintä.

U -ulkomaat

Kävin yhtä usein kuin ennenkin eli en käynyt;) 

Että semmoista.

Sitten ei muuta kuin nokka kohti elokuuta.

Hiljaisuus

...ei ole aina hyvästä.

Vaikka hiljaisuutta välillä kaipaakin, 

on myös tilanteita, 

joissa hiljaisuus tarkoittaa automaattisesti 

jotakin ei-niin-kovin-sallittua-toimintaa. 

Pari viikkoa sitten mummun ja tutan luona 

tuli hetkeksi turhan hiljaista....

Jäljet johtivat sylttytehtaalle...

 

Nelly oli päättänyt siirtää hiekkalaatikon sisätiloihin...

  Ei onneksi mitään sen pahempaa. 

Äiskä vähän imuroi.

Onneksi mummu ei ollut vielä ehtinyt pestä mattoja...

Ähtärissä

Parin viikon viipottamiseen kuului myös viikonloppureissu Kolmen maakunnan mummulaan ja sieltä käsin teimme päiväretken Ähtärin eläinpuistoon. Retkestä tulikin oikein sukukokous, kun saimme matkaseuraksi mummun ja tutan 

ja perillä porukkaan liittyi myös serkkujen perhe. 

Eläinpuistot ovat mielenkiintoisia paikkoja, joissa oppii monenlaista aivan huomaamattaan. Karhut taisivat olla se suosikkikohde ja meitä onnisti, sillä pääsimme seuraamaan, miten yksi karhu varsin onnellisen näköisenä kylpeä polskutteli omassa pikku altaassaan. Nellystä karhun uiminen oli mielenkiintoista ja kovasti neiti oli huolissaan, kun karhu nousi "punkastaan" ylös: "Nyt kalhu tuli pois punkasta. Missä sen pyyhe on? Kalhun pyyhe on hukassa." Saimme myös todisteen siitä, että karhua ei to-del-la-kaan kannata kiivetä pakoon puuhun (ei sillä, että se esim. minulta mitenkään edes onnistuisi...). Sekä kiipeäminen että alastulo olivat sen verran sujuvan näköistä touhua, että kyllä siinä ihminen toiseksi jää, jos kilpasille ruvetaan.

Lumileopardi Väinö, visentit (semmoisia biisonin näköisiä), ihanat pikkuiset bambit, vikkelä kärppä, ilves ja monet muut eläimet ihastuttivat. Kuumasta kelistä huolimatta eläimet olivat aika hyvin näkösällä. Villisiat olivat keksineet kaivaa itselleen kuopan maahan, jossa maata lötköttivät ja viilensivät itseään. Villisika aitausta katsellessa tuli mieleen, että siinäpä vasta oiva ratkaisu, jos haluaisin pihastaan pois kaiken vihreän ja elollisen: hankkii pari villisikaa, niin saa peruskallion näkyviin aika nopeasti...

Eväitä söimme tietenkin joka välissä. Ja kun iso porukka on liikkeellä, niin johan sitä pelkkien eväiden kuljettamiseen tarvitaan oma kärrynsä;) Eläinpuistolle täytyy kyllä antaa kiitosta lukuisista taukopaikoista, joita reitin varrelle oli järjestetty. Portilla ei todellakaan ollut mitään "kylmälaukkujen tuonti kielletty"-kylttejä, vaan asiakkaita varten järjestetyt kaasugrillit yms. suorastaan kutsuivat omien eväiden syöntiin. 

Siitä paljon plussaa!!

 Kotieläimet kiinnostivat myös. Vaikka täällä kotopuolessakin on mahdollisuus rapsutella vasikoita, ihastella kissoja ja lähinaapureista löytyy niin marsuja kuin kanejakin, niin kovasti nämä tutut eläimet viehättävät silti. Nellyn kanssa ihastelimme pitkän tovin lampaiden pehmeää turkkia ja kiukkukohtaus alkoi siinä vaiheessa, kun lampaiden aitauksen päälle ei saanutkaan kiivetä...

 Mutta nyt pyhäpäivän viettoon. Huomenna koittaa paluu sorvin ääreen, kun oma kesälomaviikkoni on ohi. Eli tähän päivään pitää sitten mahduttaa kaikki se, mitä aikoi lomaviikon aikana tehdä, eikä kuitenkaan ole tehnyt. 

Heh, voi olla, vuorokaudesta loppuvat tunnit kesken... 

Hyvää pyhää!

Kesäpäivä Särkänniemessä

Viimeiset kaksi viikkoa Puron varren väki on hyppinyt kuin heinäsirkat paikasta toiseen joko yhdessä tai sitten vähän pienemmissä yksiköissä. Tämä viikko on meidän kaikkien yhteinen lomaviikko ja siihen on kuulunut jo kauan sitten luvattu retki Särkänniemeen. Viime keskiviikkona tuo kauan odotettu päivä sitten oli ja mukava päivä siitä tulikin. Aurinko paistaa porotti todella kuumasti, mutta sopivalla ennakoinnilla ja riittävällä juomisella pärjäsimme. 

Etukäteen mietimme, kuinka selviämme huvipuistopäivästä niin, että kaikilla olisi mukavaa, eikä koko aika menisi siihen, että joku olisi hukassa tai joutumassa hukkaan väenpaljoudessa. Heitimme idean mummulle ja pappalle, jotka nappasivat siitä kiinni ja liittyivät seuraamme Särkäniemeen. Kun käsipareja oli enemmän, ei kaikki aika mennyt odottamiseen ja jonottamiseen. Sillä aikaa, kun pappa ja Kasper kastuivat tukkijoessa ja hurjastelivat Hurrikaanin kyydissä, tyttöjen kanssa kiersimme vähän vähemmän hurjia laitteita ja Nellyn päiväunetkin taittuivat mukavasti mummun pitäessä omaa huilihetkeään Vampyyrikreivin linnan kupeessa Koiramäen alueella.

Ja kyllä Särkänniemessä on paljon aikuisellekin. Delfinaarion esitys oli hienoa katseltavaa, samoin planetaario ja akvaario tarjosivat mielenkiintoiset kohteet. Itse ihastuin eniten Koiramäkeen ja nyt vain harmittelen sitä, että tuskin pääsen näkemään Koiramäen joulua, jota siellä mainostettiin. Voin vain kuvitella miten tunnelmallista siellä olisi joulun aikaan, jos luntakin olisi vähän maassa.

Kuvia ei tullut otettua juurikaan. 

Oli suoraan sanottua niin paljon muuta puuhaa:) 

Olen monesti täällä blogissakin harmitellut huvipuistojen yms. puuhapaikkojen suolaisia hintoja, jotka vähänkään isomman perheen rahapussissa tuntuvat aika hurjilta summilta. Nyt vedän sanojani vähän takaisin. Särkänniemipäivä ei missään nimessä ollut ilmainen, kaukana siitä, mutta päällimmäiseksi jäi kuitenkin tunne, että rahoille sai vastinetta yllin kyllin. Ja nimenomaan sitä vastinetta tuli kolmelle sukupolvelle, ei vain lapsille. Suosittelen!

Kotimatkalla kysyttiin jo vähän turnauskestävyyttä, mutta mukavaa oli luvassa silloinkin, kun ajoimme mutkan kautta suoraan ja teimme lenkin serkkuperheen luona heidän uudella kotipaikkakunnallaan. Vatsat täynnä kalasoppaa, kävimme katsomassa heidän tulevan kodin työmaata ja vieressä oleva leikkikenttä osoittautui ainakin varsin hyväksi paikaksi, jossa todennäköisesti tulevaisuudessa tullaan käymään useampaankin kertaan.

Tänään yhteinen lomaviikko jatkui mansikoiden poimimisella ja pakastamisella. Sitten väliin vähän lasten kavereiden näkemistä ja alkuillasta pulahdettiin viilentävään veteen järven rannalla, jossa oli aika moni muukin tuttu. Nyt pitäisi enää saada unen päästä kiinni. Sisälämpötila +29,8 astetta... 

Mutta on jo se jo puolen vuoden päästä paljon vähemmän:)

Loma-asuntomessuilla

Jo muutama viikko sitten päättyneet loma-asuntomessut järjestettiin Kalajoen Hiekkasärkillä ja viimeisenä messupäivänä kävimme isännän kanssa hulppeita loma-asuntoja ihmettelemässä. En ole itse mikään varsinainen mökki-ihminen siinä mielessä, että haaveilisin omasta mökistä saatikka sitten oikein loma-asunnosta. Sillä mökillä ja loma-asunnolla on todellakin suuri ero ja Kalajoella esiteltiin nimenomaan niitä loma-asuntoja. Mökkeily on kaukana siitä.

Arvelisin, että suurin syy, miksen koe olevani mökki-ihminen, on siinä, että tällä hetkellä ei ole millään tavalla realistista edes haaveilla omasta mökistä. En tiedä muuttuvatko ajatukset siinä vaiheessa, kun/jos asuntolaina on joskus maksettu. Houkuttaako mökkilaina sen jälkeen, mene ja tiedä...

Mutta huolimatta siitä, että loma-asunnon hankkiminen on meidän taloudessa yhtä ajankohtaista kuin lentomatka Marssiin, niin olen tyytyväinen, että meille tuli mahdollisuus messuilla käymiseen. Kun ei tarvitse miettiä, minkälainen loma-asunto toimisi parhaiten meidän perheellä, saattoi keskittyä vain katseluun ja napata mukaan yksittäisiä ideoita sisustukseen tai terassiremonttiin (sillä lottovoittoa odotellessa meidän haaveet oman kodin terassilaajennuksesta vain laajenevat mitä enemmän aikaa kuluu).

Terassipinta-alaa messuilla totisesti riitti, sillä Hiekkasärkkien alueella ei mökkien tai talojen pihoille saa tehdä "oikeaa" pihaa, siis kylvää ruohoa tms. Näiden loma-asuntojen omistajien ei ainakaan tarvitse ensimmäisenä kaivaa ruohonleikkureita esille, kun asunnoilleen saapuvat. Toisaalta, haaveet omasta perunamaasta saattoi myös unohtaa.

Saunoissa oli isoja ikkunoita, joista näki joko naapurin pihalle tai sitten alueen keskellä olevalle lammelle. Paljut kuuluivat tietenkin myös asiaan. Lammen rannalla olevissa asunoissa oli monissa kaksi saunaa: sisällä asunnossa omansa ja rantasaunassa (johon oli matkaa keskimäärin 8m) omansa. Se ihmetytti, että useimmissa ellei peräti kaikissa kahden saunan asunnoissa, molemmat saunat olivat sähkösaunoja. Itse olen niin ihastunut puusaunaan, että se jäi ihmetyttämään, eikö kukaan ole halunnut rantasaunaan saada sitä tunnelmaa, joka syntyy, kun kiukaan alla humisee tuli ja savu nousee piipusta kesäiltaan.

Messujen jälkeen mietin, tunnenko kateutta noiden uusien loma-asuntojen omistajia kohtaan? Toivottavasti en kuulosta kovin tekopyhältä, kun sanon, etten tunne. Olivathan ne hienoja ja monesta asunnosta tulee varmasti eräänlainen perintökohde, joka siirtyy vanhemmilta lapsille ja lastenlapsille ja jonka seinien suojassa syntyvät monet rakkaat ja tärkeät muistot. Mutta siltikään en tunne tarvitsevani vastaavanlaista itselleni. 

Jos joskus pieni mökki-ihminen minussa herää, haluaisin kohtuullisen vaatimattoman, mutta viihtyisän mökin saunalla ja jos mahdollista, niin veden äärellä. Sellaisen paikan, johon voi kotoa tuoda rispaantuneet pussilakanat viimeistä palvelustaan suorittamaan ja jossa luetaan uudestaan ja uudestaan vuosia vanhoja Seura- ja Me naiset -lehtiä. Ja toki sen verran pitää myönnytystä antaa, että sähköt ja nettyhteys olis kiva;)

Mitä siis jäi tiivistetysti mieleen? 

Kalliit asunnot, isot terassit, kivat kesäkeittiöt, luksus elämä. 

Onnea uusiin loma-asuntoihin!

 Löytyykö blogin lukijoista muita loma-asuntomessuilla kävijöitä? Mitä tykkäsitte?

Tämmöiset aurinkokennovalaisimet haluaisin saada

 omalle terassille myös. 

Kiinnostaisi tietää, paljoko kustantavat...

Seitsemän vuotias

Viime viikolla oli Puron varresa jälleen synttärijuhlintaa.

Lapsemme ovat syntyneet siten, 

että vuoden alusta kesään mennessä 

on ehditty juhlia jokaisen synttärit 

ja "syyskausi" onkin sitten aika tavalla juhlista vapaata aikaa.

Tällä kertaa juhlinnan kohteena oli tuleva ekaluokkalainen Emmy.

 

Siinä missä Kasperin syntymä oli pitkä ja hidas tapahtumien ketju,

en Emmyn kohdalla ehtinyt katsella synnytyssalin ikkunasta ulos,

enkä ehtinyt katsella mitään muutakaan.

Synnytyksen käynnistyspäivä oli sovittu seuraavalle päivälle,

mutta niin siinä vain kävi, 

ettei neiti Kesäheinämme päätti syntyä 

käynnistelyä edeltävänä iltana. 

Sairaalaan saapumisen jälkeen meni puolitoistatuntia 

ja meillä oli toinen lapsi, ensimmäinen tyttö. 

Ja täytyy sanoa, 

että näin kirjoitettuna kaikki näyttää

 huomattavasti yksinkertaisemmalta 

ja helpommalta kuin mitä se todellisuudessa oli...

Monenlaista vaihetta on näihin seitsemään vuoteen mahtunut.

Saimme pienen pirpanan, 

joka kiihtyy nollasta sataan nopeasti 

ja on lyhyen elämänsä aikana ehtinyt 

pelätä kaikkia mahdollisia asioita 

mukaanlukien puut, hiekka, taivas ja ruoho, 

puhumattakaan niistä todella suurista peloista, 

kuten kilometrin päässä kuuluvista autojen äänistä.

Mutta tänään tämä pieni ja samalla kertaa iso tyttö 

heilauttaa pitkät hiuksensa taakse 

ja valloittaa koko ajan suurenevaa omaa maailmaansa.

Hän miettii, pohtii, kyselee ja kyseenalaistaa.

Hän tuntee vahvasti surua ja yhtä vahvasti iloa.

Hän tekee oman osuutensa kotitöistä 

ja haluaa oppia hyväksi leipuriksi.

 

Ja häneltä olen saanut tärkeän opetuksen:

Emmy halusi laittaa talvella hameen eskariin haalarin alle.

Yritin kyseenalaistaa hameen laittamisen vedoten siihen,

ettei tähän aikaan vuodesta koulussa

 taida muut juuri hameita käyttää.

Jos keväällä on lämpimiä kelejä, niin sitten.

Emmy katsoi minua silmät suurina ja kysyi:

"Äiti, pittääkö mun sitte aina pukeutua 

samalla lailla kuin kaikki muut?"

Minua hävetti.

Ei totisesti tarvitse.

Hame laitettiin.

p.s. Kuvassa oleva "hame" eli kastemekko on äitini tekemä

ja siinä on kastettu meidän kaikki lapset.

Jokseenkin hektistä

Mennyt viikko lienee olleen yksi kesän kiireisimmistä.

Ja jotenkin huvittavaa, 

ettei siihen kuitenkaan ole sisältynyt kuin normaalit työkuviot, 

lasten menot ja tulot 

ja vähän ekstrajuttuja päälle, 

niin paketti nimeltä "hektinen heinäkuu" on ollut valmiina.

Pääasiallisesti nämä kiirettä pitävät asiat ovat olleet oikein mukavia,

mutta sormet jo syyhysivät päästä kirjoittamaan 

ja siihen ei ole ollut aikaa, ei sitten millään.

Helle on hellinyt todella ja olemme olleet paljon ulkona.

Tyttöjen nuket ovat olleet jonkin aikaa "unohduksissa", 

barbileikkien ollessa edelleen se suosikki numero 1.

Nyt nuket on kuintekin taas löydetty uudelleen 

ja hellepäivien ehdottomasti suosituin leikki 

on ollut nukkevauvojen kylvetys.

Laskeskelin, että keräilin alkuillasta pihalta 

pitkälti toistakymmentä siellä täällä lojuvaa pyyhettä, 

joita on tietysti tarvittu vauvojen kuivaamiseen.

Tänään juhlimme meidän tulevaa ekaluokkalaista 

naamiaissynttäreiden merkeissä

ja synttärijuhlilla jatketaan vielä huomennakin.

Talviturkit on sitten viimeinkin heitetty 

myös aikuisten niskasta lähimpään järveen

ja jopa minä, ikuinen vilukissa, 

joudun sanomaan, että vesi oli todella lämmintä. 

Kaiken tekemisen ja touhun keskellä meitä ovat auttaneet monet kädet.

Lähes päivittäin vähintään 

yksi lapsista on syönyt mummulassa,

käly haki velipojan kanssa likaiset matot 

ja palautti ne puhtaina ja mäntysuovalta tuoksuvina 

ja sisko tuli ja tuumasi: 

"Määpä pesasen teijän ikkunat" ja sitten pesi.

Niin, että mikäs meidän tässä on ollessa:)

Hyvää viikonlopun jatkoa!

Runon ja suven päivä

Tänään vietetään Eino Leinon päivää,

runon ja suven päivää.

 

Tykkään runoista,

kaikenlaisista runoista.

On ihmeellistä,

miten runoilija osaa kiteyttää muutamaan

 sanaan ja säkeeseen saman verran asiaa,

kuin joku toinen kokonaiseen kirjaan.

En lue runoja sivutolkulla,

vaan mieluiten niin,

että luen yhden tai aivan vain muutaman runon

ja "makustelen" niitä mielessäni.

 

Tässä päivän kunniaksi yksi Eino Leinon runo.

 Olen täällä ennenkin kirjoittanut asioista,

jotka tekevät minulle "kesäolon"

ja tässä runossa on minusta kesäoloa,

vaikkei kesä-sanaa edes mainita.

 

Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
tää suuri ja outo ja uus?

Minä kuulen kuink' kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou'ot muut.

Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk' on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.

Eino Leino-

 

Me olemme viettäneet mukavaa viikonloppua,

mutta siitä enemmän tuonnempana. 

Salakuuntelua

Tämän kaltaisen otsikon alla tuli vahingossa julkaistua tämän kirjoituksen hahmotelma,

joka varmaan joillakin lukijoilla näkyi uutena päivityksenä.

Se on poistettu ja nyt yritän uudelleen.

Mitä siitä opimme? 

Älä edes yritä blogata puhelimella, kun et kerran osaa.

Mutta miksi kirjoitan salakuuntelusta?

Koska se on usein sangen hauskaa tai ainakin ajatuksia herättävää.

Lasten leikkejä tulee salakuunneltua useammastakin eri syystä.

Usein tilanne vain ajautuu siihen pisteeseen,

ettei halua pölähtää kesken kaiken paikalle ja sotkea hyviä leikkikuvioita.

Ei siis auta muu kuin salakuunnella leikkejä.

Ja välillä leikit ovat niin mainiota kuunneltavaa,

että niitä kuuntelee mielellään. 

Ainakin siihen asti, 

kunnes leikkijöiden repliikit alkavat liikaa kuulostamaan 

omilta sanomisiltani ja silloin nolottaa.

Eilen oli jälleen kerran vuorossa barbileikit tyttöjen huoneessa.

Laitoin keittiössä astioita koneeseen,

kun kuulin seuraavan vuoropuhelun barbien kesken.

Emmy (surkealla ja valittavalla äänellä): 

Voi, olen niin sairas. Mikä minulla oikein on?

Nanna (kimeästi ja ystävällisesti): 

Oi, että. Tule tänne niin katsotaan. 

Minulla on tässä naisten kuolemansairauksien käsikirja.

Tässä vaiheessa piti hiljentää astioiden laittoa, 

etteivät ne kolisisi liikaa.

Siis mikä on?

Naisten kuolemansairauksien käsikirja?

Uteliaisuuteni heräsi täysin.

Nyt saisin tietää

 mikä on pienten tyttöjeni ajatuksissa jotakin niin hirveää,

että sen diagnosoimiseen tarvitaan 

naisten kuolemansairauksien käsikirja?

Varustauduin kuulemaan, 

miten barbilla olisi todettu ärhäkkä rintasyöpä 

tai jokin muu vakava naisten sairaus. 

En kyllä tiedä mistä tytöt olisivat kovin tarkkaa analyysiä rintasyövästä 

tai muusta vastaavasta kuulleet, 

mutta kerrankos pienet padat kuulevat 

ja sitten omissa päisään tekevät johtopäätökset kuulemastaan.

Niinpä en juurikaan ollut valmistautunut siihen,

mitä seuraavaksi tapahtui.

Nanna (hyvin huolestuneella äänellä): 

Katson nyt tästä naisten kuolemansairauksien käsikirjasta,

että sinulla on ryppyjä silmäkulmissa.

Emmy (järkyttyneenä): Voi ei, ryppyjä silmäkulmissa! 

Lääkäri, mitä minä teen?

Nanna (hyvin topakasti): Sinun täytyy maata silmät kiinni,

niin silloin ryppyjä ei tule.

Jos joudut olemaan paljon silmät auki,

niin silloin niitä ryppyjä tulee.

Olin sanaton.

Ryppyjä silmäkulmissa.

Siis mitä!

Rypyt = kuolemansairaus.

Aina sanotaan, 

että lasten kuullen pitäisi ulkonäköseikoista puhua positiiviseen sävyyn.

Oman painon päivittely tai vastaava voi johtaa siihen,

että lapsi rupeaa katsomaan itseään liian negatiivisin silmin.

Olen samaa mieltä.

Yritän muistaa kertoa omille lapsilleni,

että he ovat hyviä sellaisina kuin ovat.

Kehun heitä kauniiksi ja komeaksi,

koska siihen löytyy myös aihetta (äidin mielestä ainakin).

Tiedän myös,

että huolimatta hyvistä pyrkimyksistäni,

 olen voivotellut ylimääräisiä kilojani lasten kuullen.

Olen tuskaillut huonosti sujuneen kuntoilun kanssa

ja muutenkin mollannut itseäni peilin edessä.

Ymmärtäisin täysin,

jos barbit olisivat päivitelleet raskausarpien juovittamia reisiään, 

hermoilleet mahamakkaroitaan tai roikkuvia tissejään.

Mutta että silmänympärysrypyt!

Voin vakuuttaa, että niitä en ole päivitellyt.

En, koska siihen ei (vielä) ole ollut tarvetta.

Tyttöjen huoneessa leikki vaihtui kohta toiseen.

Toivottavasti heidän maailmansa pysyy vielä hetken sellaisena,

että sen suurin ongelma on barbin silmänympärysrypyt.

Vai osaako joku vetää tästä jotakin syvällisempää psykologiaa?

Ota noista sitten selvää:)

 

Kesäkuun kirjaimet

Niin meni kesäkuu ja puolet tästä vuodesta.

Näin kirjoitettuna vaikuttaa aika karulta,

mutta ei tämä huono puoli vuotta ole ollut.

K - kylmyys

Jos juhannuksen jälkeen tarvitsee hanskat ja pipon ulkona,

niin silloin on aika kylmä.

E - elämä

Tällä hetkellä monimuotoista, monipuolista ja monimutkaista.

S - sääsket

Jotakin hyvää kylmästä ilmasta.

Ei vielä yhtään hyttysen puremaa,

eikä inisijöistä ole muutenkaan mitään haittaa ollut.

Niitä ei oikeastaan ole.

Ä - ärsytys

Mitä väsyneempi olen,

sitä #¤"?!¤#&:sempi ämmä minusta tulee.

K - kuntoilu

En käynyt koko kuukauden aikana kertaakaan lenkillä.

En tehnyt yhtään ainutta lihaskuntoliikettä.

Pyöräily rajoittui lasten kanssa pyöräilyyn 2km:n tuntivauhdilla...

Saavutus kai tämäkin.

Ai niin, olen leikannut ruohoa,

joten jotain kuntoilua kuitenkin.

U - uiminen

Katsoin sujuvasti vierestä,

kun lapset heittivät talviturkkinsa Pyhäjärveen.

U -uni

Sitä tarvitsen nykin,

joten on aika painaa pää tyynyyn.

 Nyt nokka kohti seuraavaa puolta vuotta:)