perjantai 26. kesäkuuta 2020

Kesäkuu 2020




Kesäkuu on kulkenut viimeiselle kokonaiselle viikolle. Olisin halunnut kirjata muistiin kesäjuttuja paljon useammin, mutta tällä hetkellä se ei ole mahdollista. Työt, jotka ajoittuvat lähes kokonaan iltoihin, eivät hirveästi anna mahdollisuutta kirjoitteluun ja näin päiväsaikaan kirjoittelu tuntuu kuin pahanteossa olisi. Ennen töihin lähtöä yritän vain saada mahdollisimman paljon asioita tehtyä, mutta nyt ajattelin ainakin aloittaa kesäkuun muistojen naputtelun vaikka kuinka olisi kesän kirkas keskipäivä.

Työt
Moninaiset koti- ja ansiotyöt ovat pitäneet Puronvarren väen kohtuullisen kiireisenä koko kesäkuun ajan. Me vanhemmat olemme kumpikin omissa töissämme ja itse varsinkin vielä opettelen sitä, että oma työaikani on yleensä iltapäivästä iltaan. Koska teen töitä myös viikonloppuisin, niin se tarkoittaa arkivapaita silloin tällöin. Esikoinen on myös tehnyt parin viikon ajan omia kesätöitään. Oli mahtava homma, että tällaisen koronakevään jälkeen ylipäätään löytyi nuorelle kesätöitä.

Kesäillat
Jos minulla olisi ollut aikaa enemmän, olisin tämän kesäkuun aikana kirjoittanut lukuisia postauksia valoisista kesäilloista ja öistä. Miten sen aina talven pimeydessä unohtaakaan, kuinka kaunista ja valoisaa kesällä on. Valoisista illoista ja öistä ei meinaa millään saada kyllikseen ja se kostautuu aamulla. Vaikka kuinka tietää, että aamulla on noustava ylös ja haluankin herätä myös kesällä aikaisin, niin silti iltaisin nukkumaan menoa venyttää ja venyttää aivan liian myöhään. Ulkona viileässä illassa istuessa tuntuu, ettei haluaisi menettää hetkeäkään siitä kauneudesta, mitä ympärillä oleva luonto jo ihan omassa pihassa tarjoaa.

Helle
Kuuma, uuvuttava ja kuitenkin vähän ihanakin helle. Joka lämpimistä keleistä tykkää, ei voi tästä kesäkuusta valittaa. Minä en ole helteiden ystävä, joten varsinkin nämä viimeiset päivät ovat tuntuneet melko tukalilta. Säätietojen lupaus ensi viikon viileämmistä ilmoista otetaan ilomielin vastaan.
Lapset
Lapset ovat hoitaneet osuutensa täällä kotona hienosti koko kesäkuun. Sovimme yleensä illalla tai sitten aamulla, mitä hommia päivän aikana itse kukin tekee ja sen jälkeen he ovat vapaat viettämään kesäpäivät miten haluavat. Yleensä se on tarkoittanut kotona oleskelua omalla porukalla tai sitten ovat pyytäneet jonkun kaverin käymään. Mukavasti olemme selvinneet tähän asti tästä aikaisemmista vuosista poikkeavasta kesästä.

Sosiaalinen elämä
Vaikka alunalkaen kesäkuu näytti varsin työteliäältä kuukaudelta, on ollut mukava huomata, että olemme siitä huolimatta ehtineet nähdä kummankin puolen lapsuuden perheitä ja muitakin sukulaisia. Olemme grillanneet porukalla, käyneet toisessa mummulassaa yötäkin, vietimme juhannuspäivänä kokoontumisajoja tätini perheen mökillä (niin kuin aika monta kertaa ennenkin) ja lapsilla oli serkkutyttö kylässä useamman päivän ajan.

Ripari
Ajan kulumista ei ole voinut olla huomaamatta erityisesti nyt, sillä tällä viikolla esikoisemme lähti rippileirille. Kun katsoin miten hän kaverinsa kanssa laittoi laukkujaan linja-auton konttiin ja hyppäsi kyytiin, en kyennyt käsittämään mihin viimeiset 15 vuotta ovat menneet. Tai toki siis tiedän mihin ne ovat menneet, mutta siinä tilanteessa kaikki tuntui jotenkin ihan uskomattomalta.

Kasvihuone
Meille valmistui pihan perälle viime kesänä pieni kesämaja/kasvihuone. Tänä keväänä istutin sinne tomaattia, kurkkua, paprikaa, kesäkurpitsan ja pari vesimelonia. Vaikka emme saisi sieltä mitään satoa, niin nyt jo tuo pieni kasvihuone on tuottanut paljon iloa. On hauska seurata taimien kasvua ja jokaisesta tomaatin kukasta olen ollut lapsellisen iloinen. Olen täysi noviisi kaikessa kasvihuoneisiin liittyvässä ja todennäköisesti teen kaikki mahdolliset virheet, joita tuore kotitarvepuutarhuri voi palstallaan tehdä. Serkultani olen saanut neuvoja tomaattien hoitoon yms. ja niitä neuvoja olen koittanut tarkasti noudattaa. Loppukesä näyttää, saammeko edes vähän satoa. Ja jos niin onnellisesti käy, täytyy ensi keväänä miettiä pystyisinkö jossakin kasvattamaan taimia siemenistä asti.

Tällainen oli kesäkuu Puronvarresa. Ensimmäinen puolikas uuden vuosikymmenen ensimmäisestä vuodesta on kulunut. Mukavaa kesän jatkoa kaikille täällä vieraileville!

lauantai 6. kesäkuuta 2020

Tuomenkukkien aikaan




Kesän alku
Kesä tulla rysähti. Vaikka sitä odotettiin pitkään ja hartaasti, niin toukokuun puoleenväliin ulottuneet lumi- ja räntäsateet pitivät ajatukset kesästä sopivan turvavälin päässä. Että eihän se nyt vielä. Eikä vieläkään. Ja sitten se kuitenkin tuli, tietenkin. Kesä. Lämpö, lintujen konsertit ja valoisat yöt. Tuomi antoi odottaa kukkien puhkeamista kesäkuun puollelle saakka, mutta nyt tuomenkukat tuoksuvat ja kukkivat kilpaa koristekirsikkapuiden ja päärynäpuiden kanssa. Joka vuosi tähän aikaan, meidän piha on vaaleanvihreä ja valkoinen. Ja minä tykkään tästä pihasta kaikkein eniten juuri  nyt. Nuo tuomenkukat ovat siitä jänniä, että ne tuoksuvat jo ennen puhkeamistaan. Se on oikeastaan aika kutkuttavan ihana tunne, kun astuu ulos pihalle ja ilma on täynnä tuomen tuoksua, mutta yhtään kukkaa ei ole vielä näkyvissä. Se hetki on lupaus tulevasta, että kohta sitä kukitaan ja lujaa.

Kesäloma
Lapset kirmasivat kesälaitumille nuorten vasikoiden tavoin. Ilmassa oli alkavan kesän riemua ja se villi vapaudetunne, joka valtaa jokaisen koululaisen mielen koulujen päättymisen päivänä. Oli tyytyväinen mieli erikoisen kouluvuoden päättymisestä ja hyvistä todistuksista. Samalla oli myös haikea mieli, sillä yksi koululaisista päätti alakoulun ja jokainen tyttö hyvästeli oman opettajansa. Elokuussa vastassa ovat aivan uudet opet.

Kesäsuunnitelmat
Aluksi tämä alkava kesä näyttäytyi melkoisena "tabula rasana", tyhjänä tauluna. Me vanhemmat olemme suurimman osan kesää töissä ja aikaisempien vuosien kesiin kuuluneita kesäleirejä ei tänä vuonna järjestetä tai sitten emme muuten vain niille osallistu. Yksi tytöistä sanoikin, että tuntuu hassulta, kun ei oikein ole mitään mitä odottaa. Mutta kylläpä se vain näyttää siltä, että kummasti sitä tekemistä ja mukavien juttujen odottamistakin löytyy, vaikkei mitään niin kovin aikaisin ole suunniteltukaan.

Miltäpä sitten oma kesäni näyttää? Mitä siltä toivon? Kaikkein eniten toivon sitä, että lapsilla olisi hyvä kesä. Toivon oppivani paljon uutta omassa työssäni ja toivon osaavani nauttia kesän pienistä hetkistä. Niin kuin vaikka tänä iltana odotetusta kesäsateesta saunan jälkeeen.

Eiköhän tästä ihan kelpo kesä tule.