Marraskuu summa summarum

Marraskuun viimeisen päivän ilta.

Aika vilkaista taaksepäin,

mitä jäi vuoden toiseksi viimeisestä kuukaudesta käteen?

M -myrsky

Eino-myrsky tuli ja vei sähköt.

Avartava ja tarpeellinen kokemus.

A - arki

Elämä on pyörinyt hyvin tavanomaisissa kuvioissa.

Arkea edessä ja takana.

R -rakentelu

Legoista saa aikaan vaikka mitä.

Lapset ovat viime aikoinan rakennelleet legoilla paljon.

 

R -rauha

Nimi, joka löytyy sekä mummultani että yhdeltä lapseltani.

Samaan aikaan olotila, jonka soisi olevan jokaisella.

 

A - adventti

On virallisesti vasta huomenna, 

mutta ajatukset ovat olleet alkavassa joulun ajassa jo pitkään. 

En mielestäni ole joululla stressaaja. 

Tykkään tunnelmoida, pölykoirista viis:)

S -sairastelu

Kuumetta, kurkkukipua, päänsärkyä, mahatautia.

Joskus sairastetaan enemmän ja joskus vähemmän.

Tässä kuussa valitettavasti enemmän.

Onneksi ei mitään vakavaa kuitenkaan.

K - kynttilät

Nyt eletään kynttilöiden kulutuksen kulta-aikaa.

Huomaan seuraavani lehtien mainoksia, 

mistä saisi halvimmalla isoja pakkauksia öljykynttilöitä pihalyhtyihin 

(joku voisi kutsua tätä jo aika säälittäväksi toiminnaksi...).

U -urheilu

Mitä se on?

Ai, pitäisikö liikkuakin?

 Jos mää sitten huomenna...

U - Uuno Turhapuro

Kaikesta junttiudestaan huolimatta hyviä elokuvia.

Nyt katse kääntyy kohti joulukuuta.

Ihanaa!

Suunnittelin ensin tekeväni tänne Puron varren oman 

joulukalenterin viime vuotiseen tapaan,

mutta ajankäytön rajat tulevat nyt vastaan.

Maanantaina kutsuu uudenlainen arki, työarki.

Työpaikka on täällä kotona,

mutta kone pysyy kiinni päiväajat ja kotityöt tehdään vasta illalla.

Leppoisaa lauantai-iltaa kaikille!

Illan pimetessä taivaalta vihmoo räntää.

Kuvien kautta voin palata viime sunnuntaihin,

jolloin aurinko paistoi ja taivas oli huumaavan sininen.

En muista, että olisin koskaan marraskuussa 

nähnyt noin mahtavan sinistä taivasta 

ja kaunista auringonpaistetta. 

Ulkona ollessa olo oli aivan epätodellinen:

vaikka tiesi, että on marraskuu, 

silmät kertoivat maiseman näyttävän helmikuiselta.

Tänään annoin "jouluminälleni" luvan nousta ihan kokonaan esiin

ja laitoin tyttöjen suosiollisella avustuksella jouluvalot ikkunoihin.

Kyllä se taas vuoden jälkeen näyttääkin kauniilta ja tunnelmalliselta.

Kotokylällä kulkiessa huomaa, 

että aika moni muukin on jo kaivanut valosarjoja esille 

ja pikkuhiljaa valopilkut pimeydessä lisääntyvät ja lisääntyvät. 

Oli hauska huomata, että lapset muistavat monia asioita menneistä jouluista.

Jouluvalot piti asettaa samoihin ikkunoihin kuin viime joulunakin, 

koska "sillälailla ne on aina ollu, ne kuuluu nuin".

Muitakin joulukoristeita muisteltiin ja lupasin loppuviikosta kaivaa koristelaatikot esille.

Pitäisi kuulemma päästä rakentamaan tonttukylää 

(= kaikki tontut järjestetään takkahuoneen takanreunalle ja siellä niillä leikitään. 

Ei puhettakaan, että niitä voisi asetella nätisti jonnekin muualle, 

vaikka sitäkin aina yritän. )

Samoina toistuvat asiat tuovat turvallisuutta ja järjestystä maailman kaaokseen.

Kyllä minustakin tuntuisia oudolta,

jos lapsuudenkotini joulutähi 

(joka ei kylläkään ole enää sama kuin lapsuudessani 

ja sekin oli jo kyllin kamalaa, 

kun se vanha hajosi ja oli pakko ostaa uusi) 

ripustettaisiin johonkin muualle kuin tuvan suurimpaan ikkunaan 

(se on ollut siinä AI-NA).

Ai niin, en ole kyllä asunut lapsuudenkodissani enää aikoihin,

mutta siitä huolimatta valaistu joulutähti kuuluu tuvan isoon ikkunaan. Piste.

 Viikko vierii, vierikäämme sen mukana!

Piparkakkuja ja elämän suuria kysymyksiä

Mistä johtuu, että piparkakkutaikinaa tehdessä sen määrä tuntuu suurelta, 

mutta valmista taikinaa katsellessa tulee tunne, 

ettei se riitä mihinkään?

Miksi piparkakut maistuvat ennen paistamista paremmilta 

kuin paistamisen jälkeen?

Miksi ihmeessä niitä edes paistetaan?

Miksi taikinaa tehdessä vähintään yksi mausteaine puuttuu, 

vaikka edellisenä päivänä on ollut varma siitä, 

että kaikkia tarvittavia aineita on kotona?

Millä todennäköisyydellä sitä puuttuvaa maustetta 

löytyy kaksi avaamatonta pussia/pakettia välittömästi sen jälkeen, 

kun taikina on valmis ja jääkaapissa? 

 

Miksi lapsi lätkäisee piparkakkumuotin keskelle kaulittua taikinaa sekunti sen jälkeen,

kun ohjeeksi on annettu "aloita reunasta"?

Miksi juuri piparkakkuleipojaisten jälkeen keittiö näyttää siltä,

kuin sinne olisi heitetty savukranaatti?

 (Eikä meiltä edes palanut kuin se kuuluisa viimeinen pelti)

Miksi minulla on nykyään niin vähän aikaa blogin päivittämiseen?

Onko syy savukranaateissa?

Tämä päivitys kuulukoon sarjaan

 "Syvälliset ja erittäin tärkeät mietteet ja ajatukset, 

jotka on ehdottomasti jaettava koko maailmalle".

Hyvää lauantai-iltaa!

Puron varresa vietetään viikon yhtä odotetuinta hetkeä:

syödään karkkia ennen saunaan menoa.

Kyllä nuo hopeatoffeet ovatkin hyviä.

Kiitos jälleen kaikille kommenttia jättäneille ja täällä muuten vaan vieraileville!

Sähkötöntä ja sähköllistä elämää

Ompas aika rientänyt.

Viikko edellisestä postauksesta.

Tarkoitus oli eilen kirjoitella menneen viikon touhuista,

mutta suunnitelmat menivät uusiksi siinä vaiheessa,

kun ulkona myrskylukemia puhaltava tuuli päätti katkoa sen verran puita linjoille,

että sähköt katkesivat heti aamutuimaan.

Kaatunut puu puron varresa

Seuraavan kerran valot välähtivät illalla ennen yhdeksää, 

sammuakseen taas aamuyöllä.

Aamulla sytyttelin kynttilöitä ja herättelin lapsia kouluun.

Aamupalan syömisen aikana puhelin piippasi tietoa, 

että koulupäivä on peruttu.

Eskarilainen oli aidosti pahoillaan,

tokaluokkalainen sentään suhtautui asiaan normaalisti ("Jes!").

Rakkaat lyhdyt hujan hajan

Sähköt saatiin kuitenkin jo aamu yhdeksältä takaisin,

joten tämä päivä on voitu viettää normaalisti.

Meidän kohdalla sähkökatkos oli pisimmillään 15 tuntia,

mutta tuokin aika antoi riittävän hyvän kuvan siitä,

miten riippuvaisia olemme sähköstä.

Tämä maa saadaan täysin sekaisin katkaisemalla sähköt,
ei siihen muuta tarvita.

"Valopää":)

Meillä ei ollut mitään hätää:

leivinuuniin tulet, 

paljon kynttilöitä palamaan ja jotakin sähkötöntä tekemistä. 

Lapset keksivät itse, 

että nyt on hyvä aika koristella viikolla leivottuja pipareita. 

Olihan se aika jouluinenkin tunnelma, 

kun kynttilöiden valaisemassa keittiössä 

kolme touhu-tonttua askaroi pipareiden parissa. 
Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, 
että ei se koko päivä pelkkää auvoista kuorrutetta ollut.
Illan hämärtyessä volyymit nousivat 
ja mieluisin tekeminen oli joka paikassa hyppääminen.

Uniikkeja joka ikinen

Paljon hankalampaa oli niissä taloissa,

joissa ihmisten lisäksi oli eläimiä hoidettavana.

Lehmille on hankalaa mennä selittämään,

että voi kuulkaas, ei teitä nyt voi lypsää, 

kun ei tule virtaa mihinkään.

Villi veikkaukseni on, 

että tällä viikolla agrekaattikauppa käy kuumana.

Tuskin yksikään isäntä harmitteli eilen sitä,

jos on joskus tullut "tuhlattua" rahojaan agrekaattiin.

Mekin hyödynsimme röyhkeästi tätä mahdollisuutta 

ja kävimme keittämässä ruuan ja kahvit mummulassa, 

jossa autotallin takana traktorin perässä agrekaatti puski virtaa navettaan ja tupaan.

Eilispäivän "jääkaappi"

Tähän astisen elämäni pisin sähkökatkos ja siitä selvittiin.
 Muutamia sammakoita on tullut suustaan päästettyä. 
Tänä aamuna Nanna valitteli kylmää herätessään, 
johon minä totesin, 
että äitipä keittää sulle lämmintä kaakaota, niin lämpenet. 
Olin laskemassa kattilaan vettä, 
kun vasta siinä tajusin, 
ettei taida tätä vettä pystyä keittämään missään...

Nyt kiitämme sähköstä, 
joka kaikesta hämärän tunnelmasta huolimatta on hyvä keksintö.
Tuuletonta viikon jatkoa!

Viikon alkua

Taas alkoi uusi viikko ja sellainenkin valoilmiö kuin aurinko, 

näyttäytyi tänään hetken verran taivaalla.

Oon kyllä toisaalta tykännyt näistä harmaista, tihkusateisista päivistä, 

joita viime viikollakin oli monta.

Aurinkoisella säällä tulee aina mieleen, 

että pitäisi itsekin olla jotenkin niin energinen 

tai ainakin iloinen. 

Mutta taivaan ollessa harmaa ja vihmoessa vesiräntää ympäriinsä, 

saa olla sellainen kuin on, 

iloinen tai alakuloinen, hetkestä riippuen.

Isänpäivää vietettiin täällä Puron varresa hyvin tavallisesti.

Lapset olivat askarrelleet hienot kortit 

ja kaupasta he löysivät Aku Ankan taskukirjan "Yön yrmy". 

En tiedä kuvasiko tuo otsikko heidän mielestään iskää jotenkin...:D 

Pappaa juhlistettiin mummulassa vähän isommalla porukalla 

ja illalla oli sellainen olo, 

että ihan kuin olisi syönyt tavallista enemmän. Hmm...

Uutta viikkoa aloitellaan.

Aamulla jää ratisi mukavasti saappaan alla postia hakiessa.

Yksi kuumeessa.

Toiset ainakin vielä terveenä. 

Lelut levällään.

Lupailin tehdä piparitaikinan huomiseksi.

Joulukorttikuvaukset menivät luonnollisesti hyvin putkeen.

Päiväunilla ei tullut uni, mutta nyt nukuttaa - pienintä.

Ei siis mitään niin kovin erikoista, 

mutta aika paljon kaikkea kuitenkin.

Hyvää uutta viikon alkua!

Uusi vieras lintulaudalla

Tämmöinen kaveri on tullut tutuksi lintulaudan ruokavieraana.

Kuva on hämärä, koska yritin ikkunan läpi tsuumata mahdollisimman lähelle.

Orava ei ollut moksiskaan, vaikka meitä seisoi monta naamaa lasin takana,

eivätkä pienimmät todellakaan malttaneet olla hiljaa.

Jälleen kerran meni tosi talteen olohuoneen ikkunoiden pesu...

Pimeässäkin tietää minkä ikkunan kohdalla on lintulauta,

juuri siinä, missä ikkunaa on nuoltu.

 

Eräässä orava-laulussa lauletaan, miten orava "pikku hampahin siementä syö".

Ja olihan se aika suloisen näköistä, 

kun orava nappasi auringonkukansiemenen käpäliensä väliin 

ja syödä mussutti sitä kuin suurtakin herkkua. 

Mitään suuria gourmet-hekkuja emme aio oravaa varten hankkia,

vaikka mietein kyllä, 

että pitäisikö tupsukorvaa muistaa jouluna ihan oikeilla pähkinöillä...

 Oravan ollessa lintulaudalla, linnut nokkivat pudonneita siemeniä maasta.

Mutta heti oravan loikittua pois, 

linnut valtaavat oman lautansa takaisin.

Nämä hetket lintulaudan elämää seuratessa ovat sopivia arkipäivän biologian tunteja.

Havaitsimme, että oravan turkin väri on alkanut harmaantua talviturkiksi.

Linnuista olemme tunnistaneet talitintin, punatulkun, tilhen, 

sinitiaisen, rastaan, keltasirkun ja tikan.

Aika tyypillisä lintulaudan talvivieraita siis. 

Viime talvena pihapiirissä pyöri pari fasaania myös.

Eläinaiheisissa tunnelmissa täällä ollaan.

Kohta saunan lämmitykseen.

Mukavaa lauantai-iltaa kaikille!

Nenä muistaa

Muistamme eri aisteilla eri asioita.

Radiosta kuuluva kappale voi herättää muistoja, 

joista emme kuitenkaan osaisi sanoa, miltä ne näyttävät, 

koska muistamme vain kuulemamme musiikin. 

Toisaalta, voimme muistaa miltä jonkun ihmisen kädenpuristus tuntuu,

mutta emme pysty palauttamaan hänen ääntä mieleemme.

Ja jotkut muistot palaavat mieliimme tuoksujen muodossa.

Leivoimme eilen Nannan ja Nellyn kanssa pullaa.

Edellisestä kerrasta olikin vierähtänyt tovi 

ja jo jonkin aikaa oli perheenjäsenten tahoilta kuulunut toiveita korvapuusteista.

Tuumasta toimeen, taikina kohoamaan ja sitten leipomaan.

Valmista tuli ja ihan hyvääkin oli.

Mutta paras kiitos kuului koulusta palaavien suusta, 

kun ulko-ovelta kuului heti ensimmäisenä: 

"Täälä on leivottu pullaa! 

Heti haistoin, kun pihaan tulin."

Nenä haistaa ja muistaa.

Muistan itsekin miten mukavalta tuntui,

kun yläasteaikoina käveli kotopihaan 

yleensä aika väsyneenä pitkän koulupäivän ja linja-automatkan jälkeen 

ja jo pihalla haistoi, että äiti oli leiponut pullaa.

En muista olivatko puut lehdessä vai lehdettömiä.

En muista mitä minulla oli päälläni.

En muista mitä ääniä pihassa kuului.

En muista oliko minulla kylmä vai lämmin.

Mutta pullan tuoksun muistan.

Joka kerta se tuoksui yhtä hyvälle.

Ja mielessäni lupasin, että nyt en pidä yhtä pitkää väliä seuraavaan leipomuspäivään.

Pyhäinpäivänä

Tänään on ollut harmaa, märkä ja aika pimeä päivä.

En tiedä teistä muista, 

mutta minusta tällainen sää kuuluu pyhäinpäivään.

Olisi jotenkin hassua, 

jos aurinko olisi paistaa helottanut keskipäivällä.

Illalla hautausmailla loistavat monet kynttilät.

 Kuvan enkelin on Emmy askarrellut mikkelinpäiväksi,

mutta minusta enkeli sopii hyvin myös tämän päivän aiheeseen.

Rauhallista pyhäinpäivän iltaa kaikille!

Marraskuun ensimmäinen

"Onko pakko?"

"Mää en taho!"

"Miksi aina minä?"

"En kyllä syö."

"Ei tuu uni."

Hetken näytti jo siltä, että tämä kuukausi alkaa v-käyrä tehokkaassa nousussa.

Mutta nyt kun koti on imuroitu, 

lapset järjestivät omat kamarinsa vain pienellä pakottamisella, 

perunat ovat kiehumassa (tänään ei tarjota jauhelihaa) 

ja lastenlaulut raikaavat, 

niin tuntuu, että kylläpä tämä taas tästä.

Tavallista perjantaita.

Hyvää pyhäinpäiväviikonloppua kaikille teille, jotka jaksatte täällä käydä.

Ette arvaakkaan miten mukavalle se tuntuu, 

kun näkee kävijälaskurin raksuttaneen:)

Uudelle lukijalle tervetuloa mukaan Puron varteen!