Satokauden antimia

En kuulu niihin ihmisiin, jotka innolla suuntaavat metsään poimimaan mustikoita, puolukoita ja sieniä, linttisoilla samoilusta nyt puhumattakaan. Suoraan sanottuna inhoan marjojen poimintaa ja siksi maksan mieluummin selviä euroja sellaiselle, joka tämän urakan puolestani suorittaa. Kotipihan antimet ovatkin sitten asia erikseen, niitä on mukava kerätä. 

Pihassamme kasvaa vadelmia, musta-, puna- ja valkoherukoita sekä pari päärynäpuuta. Kesät eivät ole keskenään verrannollisia ja niinpä tänäkin vuonna pihan sato oli aivan erilainen viime kesään verrattuna. Mansikat poimimme aina muualta ja niitä tuli tänä vuonna paljon. Edellinen talvi teki tuhojaan pihan vadelmapensaille ja ennakoimme heikkoa satoa sillä, että hankimme tavallista enemmän mansikoita pakkaseen. Oikeastaan pihan suurin ihmetyksenaihe on olleetkin vadelmapensaat. Vuosi sitten verrattain vaatimaton vadelma-aita tuotti hyvän sadon ja marjoja riitti useaksi kuukaudeksi pakkaseen. Tämän kesän vadelmasato on tasan yksi rasia pakkasessa. Loput marjat olemme syöneet suoraan pensaista ja ne, mihin emme ole ehtineet koskea, ovat ampiaiset syöneet suihinsa. Noita pikku vihulaisia onkin ollut ihan riesaksi asti ja vadelmien lisäksi ne ovat syöneet myös mustia viinimarjoja. Muutoin viinimarjoja näyttää tulevan tavalliseen tapaan, punaisia ja valkoisia enemmän kuin mustia. 

Yllä olevan omenakuvan nappasin mummulan pihalta. Omenoita on kypsymässä, toisin kuin päärynöitä meidän puissa. Tässäkin ero viime vuotiseen on suuri. Vuosi sitten päärynäpuumme tuottivat kohtalaisen runsaan sadon kukittuaan huikean valkoisina koko kevään. Päärynät olivat tosin aika pieniä, eivätkä maistuneet ollenkaan hyviltä, mutta hilloksi keitettynä ne olivat käyttökelpoista tavaraa. Tänä keväänä toiseen päärynäpuuhun tuli kukkia yhteen oksaan. Arvatenkin satonäkymät ovat siitä heikoimmasta päästä, eikä puussa näy yhden yhtäkään päärynää.

Tällaiselle kotipihapuutarhurille ei loppupeleissä ole hirveästi väliä tuleeko marja- ja hedelmäsadosta minkälainen. Toista on heillä, joille se sama sato tuo leivän pöytään. Kesä oli kuuma ja kuiva. Sellainen sää hellii rantalomailijaa, mutta ei anna maalle sitä voimaa, jota se kasvaakseen tarvitsee. Nautitaan kuitenkin syksyn sadosta niiltä osin kuin sitä saatiin. Tässäkin taitaa olla suuria eroja eri paikkakuntien välillä. Ja toisilla  on myös peukalo vihreämpi mitä toisilla ja silloin satoakin saadaan ihan eri tyylillä.

p.s. Huomasitteko muuten mikä noista yllä olevista kuvista ei kuulu joukkoon?

Koulujen alku

Oikeastaan mieleni tekisi tällä hetkellä kirjoittaa kaikesta siitä, mitä pihalla näin loppukesästä kasvaa ja kuinka päivällä väliin navakastikin puhaltanut tuuli virkisti ja herätteli hellekesän hidastamaa mieltä. Kirjoitan siitä kuitenkin joskus toiste, sillä haluan myös tallentaa tänne joitakin ajatuksia ja muistoja tämän viikon ehdottomasti isoimmasta asiasta eli koulujen alkamisesta.

Sillä iso asia se on, koulujen alkaminen. Elokuussa eletään jollakin tapaa "uutta tammikuuta", jolloin entinen nollataan ja nokka suunnataan kohti kaikkea uutta. Uusi lukuvuosi starttaa ja toukokuussa olemme viisaampia (toivottavasti) sen suhteen, mitä se piti sisällään.

Meidän perheestä lähtivät koulutielle pienintä lukuunottamatta kaikki muut. Isoimmat muutokset koskivat esikoista, joka aloitti yläkoulussa 7. luokalla ja nuorinta neitokaista, joka vihdoinkin pääsi odottamaansa eskariin, samaan kouluun isompien kanssa. Vanhemmat tytöt jatkoivat tutussa alakoulussa viidennellä ja kolmannella luokalla. Iso muutos oli myös meidän nuorimmaisella, joka jäi nyt ensimmäistä kertaa yksin kotiin pelkän äidin kanssa. Jonkinlaista ihmetystä olikin ilmassa ja voi sitä riemua, kun yksi toisensa jälkeen sisarukset koulupäivän jälkeen kotiin palasivat.

Tämän vuoden kesä jää historiaan lämpimänä, helteisenä ja jopa kuumana kesänä. Itsekseni ajattelin ihan elokuun ensimmäisinä päivinä, että menestystä vain kaikillle opettajille, jotka yrittävät motivoida jälkikasvun olemaan useamman tunnin päivästä koulussa, kun ulkona paistaa aurinko ja oppilaiden mieli on takuuvarmasti jossakin ihan muualla kuin luokkahuoneen seinien sisäpuolella. Taisinpa surkutella sitä ihan ääneenkiin, miten tylsää on, kun koulu alkaa tänä vuonna niin tavattoman aikaisin. Kun sitten otin asiaa puheeksi lasten kanssa, sainkin kuulla, että heistä on oikeastaan ihan mukavaa mennä taas kouluun. Ei kuulemma haitannut ollenkaan. Näin sitä sai taas oppia, ettei koskaan pitäisi olettaa yhtään mitään. Ei ainakaan sitä, että kysymättä tietäisi mitä jälkikasvun päässä liikkuu. Henkilökohtaisesti olen edelleen sitä mieltä, että jos minulta olisi kysytty, niin koulu alkaisi vasta tulevana maanantaina.

No, joka tapauksessa, oikein hyvää alkanutta tai kohta alkavaa kouluvuotta kaikille koululaisille ja opiskelijoille! Olkaa uteliaita, ajatelkaa mieluummin hyvää kuin pahaa, älkää nielkö purematta, kysykää ja kyseenalaistakaa, kohdelkaa muita niin kuin haluaisitte itseänne kohdeltavan ja nauttikaa elämästä!

Pitkästä aikaa saunaan

Nämä ylläolevat kaksi kuvaa kuvastavat oikeastaan aika hyvin tämän hetken tunnelmia. Nurmikolla olevat valkoapilat ovat vielä kukassa, mutta niiden paras loisto alkaa olla takanapäin. Vähän samaan tyyliin on tämän kesän laita, vielä on kesää jäljellä, mutta se kesän syvin ja ytimekkäin aika alkaa olla tältä vuodelta taakse jäänyttä elämää. Kuin taikaiskusta elokuun ensimmäisenä päivänä ilmassa tuoksui valmistuva vilja ja tuuli tuntui siltä, miltä se aina tuntuu koulujen alkamisen lähentyessä. Elokuinen tuuli tuntuu haikealta ja innostavalta yhtä aikaa.

Elokuu on kesäkuukausi, mutta samalla se on jo portti syksyyn ja kesän jäähyväisiin. Ihmiselle, joka elää lämmöstä ja rakastaa helteitä, mennyt heinäkuu oli kaiketi maanpäällinen taivas. Itse en tähän ihmisryhmään kuulu ja kuumuus vei niin mennessään, että uskallan jopa väittää, että tänä vuonna kesästä nauttiminen jäi helteiden aikaan tavallista vähemmälle, kun oli vain niin huono olo. Nyt ilmojen rahtusen viilennyttyä (terassilla voi kulkea jo paljain jaloin, enää se ei polta) se hyvä kesä tuli takaisin, enkä sitä vielä haluaisi syksylle luovuttaa. Ajatukset karkaavat tuon tuostakin ensi viikolla koittavaan koulujen aloitukseen ja muihinkin, selkeästi syksyyn kuuluviin juttuihin. Koitan pitää nämä tuumailut vielä loitolla, sillä tiedän, että tätä miellyttävä lämpöä ja ennenkaikkea valoisuutta tulee vielä marraskuussa ikävä.

Toinen kuva näyttää, että savupiipusta tupruaa savua. Ja sehän tarkoittaa lauantai-iltana sitä, että pitkästä, pitkästä aikaa meillä lämmitettiin sauna. Kuumuudesta johtuen emme ole saunoneet ainakaan kuukauteen, koska täällä sisällä on ollut muutenkin kuin huonosti lämmitetyssä saunassa: hikistä ja nihkeää. Kylläpä siis tutui hyvältä pitkästä aikaa raapaista tulet kiukaan alle ja nauttia kotisaunan löylyistä. Tosin, on se saunominen mukavaa syksylläkin, kun sade ropisee ikkunaan ja ulkona on hämärää.

Mutta summa summarum: pidetään vielä kiinni kesästä:)

Reissumuistoja

Heinäkuu kääntyi elokuuksi, mutta naputtelenpa vielä muistiin joitakin palasia viime viikonlopulta, jolloin olimme liikkeellä kolmen maakunnan mummulan suunnalla. Se olikin harvinaislaatuinen viikonloppu, sillä näimme pitkästä aikaa lähes kaikki iskämiehen sisarukset yhtäaikaa. Alikersanttitäti asuu edelleen ulkomailla, mutta muuten koko klaani oli paikalla. Kun porukkaa on paljon, se kannattaa tietenkin hyödyntää jotenkin ja niinpä viikonlopun aikana mummu ja tuta saivat talon eteen ison palan uutta terassia. Lapset olivat ulkona oikeastaan koko ajan ja nauttivat siitä, että saivat touhuta serkkujen kanssa. Edessä on aivan kohta koulujen alkaminen ja sen myötä tavallinen arki, joten ei ole tietoa siitä, milloin serkukset näkevät seuraavan kerran.Yhteisistä hetkistä otettiin kaikki irti.

Teimme myös omalla perheellä päiväreissun Saarijärvelle Puuhapuisto Veijariin. Kyseessä on siis entiseltä nimeltään Saarijärven vesieläinpuisto. Puuhapuistosta löytyy tavallisimpia kotieläimiä ja sen lisäksi käärmeitä, liskoja, sammakoita ja lintuja. Eläinten lisäksi ympäri puistoa on sijoiteltu trampoliineja ja erilaisia liukumäkiä ja pomppulinnoja. Myös uintimahdollisuus löytyy. 

Mietin etukäteen, että tuleeko meidän esikoiselle puistossa tylsää, mutta yllättävästi sieltä löytyi tekemistä kaiken ikäisille. Pienimäinen tohotti innoissaan joka paikkaan, mutta ei innostunut korkeista, ilmatäytteisistä liukumäistä ja -pomppulinnoista ollenkaan. Tytöt tykkäsivät niistä kaikki. Esikoisen reissun pelastivat hyvät ja laadukkaat trampoliinit, joissa pystyi tekemään sellaisiakin temppuja, jotka eivät kotitrampoliinilla ole mahdollisia. Jos tarkkoja ollaan, niin trampoilla oli kielletty tekemästä voltteja, mutta me muutuimme lukutaidottomiksi tämän säännön kohdalla.

Aikuisen mieleen olivat eläimet, ainakin ne kaikkein eksoottisimmat otukset. Inhoan ja suorastaan kammoksun kaikenlaisia matelijoita, mutta oli niitä paksun lasin takaa mielenkiintoista katsoa. Helteinen päivä tosin takasi sen, että käärmeet lähinnä lötköttivät paikoillaan, mutta se olikin odotettavissa.

Kaikenkaikkiaan meillä oli oikein mukava retkipäivä Saarijärvellä. Seuraavana päivänä teimmekin sitten tyttöjen reissun Jyväskylään lasten serkkutytön ja hänen äitinsä kanssa. Tavoitteena oli hankkia puuttuvia koulutarvikkeita ja -vaatteita. Näitä puuttuvia tavaroita olisikin aikamoinen lista ja onneksemme löysimme kaiken tarvitsemamme kohtuullisessa ajassa ja osan onneksi alehintaankin. Ajoimme ensin Jyväskylään Palokan liikekeskuksiin ja loppujen lopuksi emme siitä edenneet enää muualle, kun saimme asiamme toimitetuksi siinäkin helposti. Tarvikkeiden ja tavaroiden puolesta koulu voi alkaa.

Iltaisin kävimme uimassa, sillä lämpötilat huitelivat kolmenkympin paremmalla puolella lähes koko ajan.

Sunnuntaina  pyörähdimme katsastamassa erään erämaajärven leiripaikan sitä silmällä pitäen, josko tulisimme sinne partioporukan kanssa loppukesästä. Taas tuli todistetuksi, että lähimatkailu kannattaa, sillä aivan kotinurkiltakin (tai tässä tapauksessa mummulan nurkilta) löytyy tosi kauniita paikkoja, joiden olemassaolon tietää, muttei tiedosta niin paljoa, että niistä ottaisi kaiken hyödyn irti. Sama tilanne on meillä täällä kotona Puron varresa. Yhdelle Suomen suosituimmista kesäkohteista on naurettavan lyhyt matka, emmekä todellakaan hyödynnä sitä tarpeeksi. Tähän on tultava muutos.

Semmoinen kesälomareissu meillä. Kuumaa ja kivaa.