Heinäkuu kääntyi elokuuksi, mutta naputtelenpa vielä muistiin joitakin palasia viime viikonlopulta, jolloin olimme liikkeellä kolmen maakunnan mummulan suunnalla. Se olikin harvinaislaatuinen viikonloppu, sillä näimme pitkästä aikaa lähes kaikki iskämiehen sisarukset yhtäaikaa. Alikersanttitäti asuu edelleen ulkomailla, mutta muuten koko klaani oli paikalla. Kun porukkaa on paljon, se kannattaa tietenkin hyödyntää jotenkin ja niinpä viikonlopun aikana mummu ja tuta saivat talon eteen ison palan uutta terassia. Lapset olivat ulkona oikeastaan koko ajan ja nauttivat siitä, että saivat touhuta serkkujen kanssa. Edessä on aivan kohta koulujen alkaminen ja sen myötä tavallinen arki, joten ei ole tietoa siitä, milloin serkukset näkevät seuraavan kerran.Yhteisistä hetkistä otettiin kaikki irti.
Teimme myös omalla perheellä päiväreissun Saarijärvelle Puuhapuisto Veijariin. Kyseessä on siis entiseltä nimeltään Saarijärven vesieläinpuisto. Puuhapuistosta löytyy tavallisimpia kotieläimiä ja sen lisäksi käärmeitä, liskoja, sammakoita ja lintuja. Eläinten lisäksi ympäri puistoa on sijoiteltu trampoliineja ja erilaisia liukumäkiä ja pomppulinnoja. Myös uintimahdollisuus löytyy.
Mietin etukäteen, että tuleeko meidän esikoiselle puistossa tylsää, mutta yllättävästi sieltä löytyi tekemistä kaiken ikäisille. Pienimäinen tohotti innoissaan joka paikkaan, mutta ei innostunut korkeista, ilmatäytteisistä liukumäistä ja -pomppulinnoista ollenkaan. Tytöt tykkäsivät niistä kaikki. Esikoisen reissun pelastivat hyvät ja laadukkaat trampoliinit, joissa pystyi tekemään sellaisiakin temppuja, jotka eivät kotitrampoliinilla ole mahdollisia. Jos tarkkoja ollaan, niin trampoilla oli kielletty tekemästä voltteja, mutta me muutuimme lukutaidottomiksi tämän säännön kohdalla.
Aikuisen mieleen olivat eläimet, ainakin ne kaikkein eksoottisimmat otukset. Inhoan ja suorastaan kammoksun kaikenlaisia matelijoita, mutta oli niitä paksun lasin takaa mielenkiintoista katsoa. Helteinen päivä tosin takasi sen, että käärmeet lähinnä lötköttivät paikoillaan, mutta se olikin odotettavissa.
Kaikenkaikkiaan meillä oli oikein mukava retkipäivä Saarijärvellä. Seuraavana päivänä teimmekin sitten tyttöjen reissun Jyväskylään lasten serkkutytön ja hänen äitinsä kanssa. Tavoitteena oli hankkia puuttuvia koulutarvikkeita ja -vaatteita. Näitä puuttuvia tavaroita olisikin aikamoinen lista ja onneksemme löysimme kaiken tarvitsemamme kohtuullisessa ajassa ja osan onneksi alehintaankin. Ajoimme ensin Jyväskylään Palokan liikekeskuksiin ja loppujen lopuksi emme siitä edenneet enää muualle, kun saimme asiamme toimitetuksi siinäkin helposti. Tarvikkeiden ja tavaroiden puolesta koulu voi alkaa.
Iltaisin kävimme uimassa, sillä lämpötilat huitelivat kolmenkympin paremmalla puolella lähes koko ajan.
Sunnuntaina pyörähdimme katsastamassa erään erämaajärven leiripaikan sitä silmällä pitäen, josko tulisimme sinne partioporukan kanssa loppukesästä. Taas tuli todistetuksi, että lähimatkailu kannattaa, sillä aivan kotinurkiltakin (tai tässä tapauksessa mummulan nurkilta) löytyy tosi kauniita paikkoja, joiden olemassaolon tietää, muttei tiedosta niin paljoa, että niistä ottaisi kaiken hyödyn irti. Sama tilanne on meillä täällä kotona Puron varresa. Yhdelle Suomen suosituimmista kesäkohteista on naurettavan lyhyt matka, emmekä todellakaan hyödynnä sitä tarpeeksi. Tähän on tultava muutos.
Semmoinen kesälomareissu meillä. Kuumaa ja kivaa.
Se on totta, että lähellä olevat kohteet jotenkin ohitetaan huomaamatta. Tullanko sitä kotisokeiksi.
VastaaPoistaTuo onkin hyvä termi, kotisokeus. Sitä se varmaan on, kun "kauniimmalta kaikki vaikuttaa, kun katsoo kauempaa..." (Pauli Hanhiniemi)
Poista