lauantai 22. syyskuuta 2018

Lauantain tunnelmat






Tänään, syyskuun toiseksi viimeisenä lauantaina minä

hämmästyin, kun aamuyöllä kolmen aikoihin havahduin hereille ja huomasin, että ulkona oli 15 astetta lämmintä. Luulin ensin, että mittari oli jotenkin jumittunut päivän korkeimmalle asteluvulle, mutta myöhemmin päivällä kuulin, että iskämiehen työreissulla paljon pohjoisemmassa aikaisin aamulla oli ollut ihan samoja lukemia. Uskottava se oli.

kuuntelin ulkona puhaltavaa tuulta ja välillä aika kovanakin ropisevaa sadetta. Tämä oli kai sitten ensimmäinen kunnon syysmyrsky. Montakohan on vielä edessä?

katselin terassilla pyöriviä lehtiä. Eskarilaisen opettaja oli sanonut niitä taivaalta sataviksi kultarahoiksi. 

ilahduin, kun aamukahvia juodessa lasten kaverin äidiltä tuli viesti, jossa kysyttiin isojen tyttöjen halukkuutta lähteä päivällä elokuviin. Arvattavasti heitä ei tarvinnut suuremmasti patistella.

nautiskelin vastapaistettujen sämpylöiden tuoksusta ja tietenkin itse sämpylöistä. Leipurina toimi seiskaluokkalainen, joka samalla toteutti kotitaloustunnin läksynsä. Hyviä oppeja tuolta kotitaloustunnilta edelleen saa ja omiin kouluaikoihin verrattuna näitä kotona tehtäviä läksyjä on paljon enemmän. Ainut asia, minkä toivoisin olevan kuin ennen on se, että koululaisilla olisi ihan konkreettinen kotitalouden kirja, jonka saisi kouluvuoden jälkeen itselleen. Oma "kotsankirjani" on tallessa ja edelleen teen siitä jonkun ruuan tai leipomuksen vähintään kerran kuussa. Ehkä nykyajan koululaiset ovat niin tottuneita siihen, että kaikki tieto on ruudulla, etteivät kaipaa oikeaa kirjaa. Minusta tuntuu, etten vieläkään osaa etsiä reseptejä netistä. Keitto- ja leivontakirjat tuntuvat paljon omimmilta.

ärsyynnyin keittiön lattialla asuviin murusiin. Vaikka meillä imuroitaisiin keittiö kolmasti päivässä (kuten eilen), murujen määrä vaikuttaisi olevan vakio (noin miljoona).

tunsin surua, kun kauppareissulla kassajonossa lueskelin päivän lehtilööppejä ja niissä kerrottiin Satu Taiveahon ja Antti Kaikkosen eronneen. Minulle he ovat täysin tuntemattomia ihmisiä, joiden elämästä tiedän vain sen, mitä julkisuudessa ovat siitä kertoneet. Siitä huolimatta tuli jotekin tosi surullinen mieli tästä uutisesta. He ovat avoimesti kertoneet lapsettomuudestaan ja toisaalta sitten ilosta, jonka ovat saaneet sijaisvanhemmuuden kautta. Jollakin tavalla heistä oli muodostunut kuva eräänlaisesta "ihanneparista", jotka selviävät mistä vain. Eipä sitä koskaan voi toisen elämän kipukohdista tietää.

mietin, lähteäkö lenkille vai ei. En ole vieläkään päättänyt. Sateeseen en ainakaan lähde, mutta nytkin siellä melkein paistaa aurinko. Tekosyyt vähenevät uhkaavasti.

odotan iltaa, saunaa ja perheen yhteistä herkuttelua. Niin tavallista, mutta niin mukavaa. Ja herkullista:D

Älkää antako syysmyrskyn viedä teitä mukanaan.

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Syksy tuli ja vei mennessään




Pitkä kirjoitustauko, joka ei todellakaan johtunut siitä, ettei olisi mitään kirjoitettavaa. Päinvastoin, nyt näyttää käyneen niin, että syyskuun välillä lempeät ja lämpimät ja sitten taas toisinaan hieman viileämmät ja aina vain viileämmiksi käyvät tuulet, ovat tempaisseet Puronvarren väen sen verta tehokkaasti matkaansa, ettei aikaa koneen ääressä istumiseen ole ollut. Elämä on tavallista, mutta niin kovin täyttä, hyvällä tavalla.

En tiedä johtuuko tämä tuulien mukaan tempautuminen siitä, että tajusin tämän olevan hyvin suurella todennäköisyydellä viimeinen syksy, jonka saan olla kotona ilman työelämän mukanaan tuomia velvollisuuksia. Siksipä haluan nauttia kaikesta siitä, mitä hoitovapaa tälllä hetkellä minulle mahdollistaa: rauhalliset aamut yhdessä koululaisten kanssa, vielä rauhallisemmat aamupäivät pikku-ukon kanssa kahdestaan, mahdollisuus olla kotona silloin, kun koululaiset tulevat kotiin ja illat, jotka täyttyvät päivästä riippuen laulamisesta, partiosta, ratsastuksesta (kentän laidalla tai maneesin reunoilla) ja tavallisista kotitöistä. On myös huojentavaa, kun ei tarvitse suuremmin säätää aikataulujen kanssa perheen toisen aikuisen tehdessä epämääräisellä työajalla omia töitään. Tiedän, että sitten kun on työelämän aika, nämä nykyiset aktiviteetit eivät voi täysin samanlaisina jatkua, mutta siihen asti olen iloinen tästä mahdollisuudesta, joka minulla nyt on.

Tämän postauksen kuvat on otettu viikko sitten Kuusamosta, jossa olimme partiolippukuntamme perinteisellä syysleirillä. Kaunista ruskaa, koskenlaskua, patikointia ja kotimatka Raunua eläinpuiston kautta etelämmäs. Ei huono. Ei ollenkaan huono. Ja eilen illalla, jolloin oli 100 päivää jouluaatoon:D

Ja nyt pyhäillan viettoon ja siitä taas nokka kohti uutta viikkoa. 

sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Miten kävi kesälistan kanssa?



Kirjoittelin toukokuussa itselleni kesälistaa niistä toiveista, haaveista ja aikomuksista, joita mielessäni pyörittelin tämän kesän ajalle. Listan kirjoittamisen jälkeen kävikin sitten niin, että se jollakin tapaa unohtui tai ainakin painautui mielessä sen verran taka-alalle, etten sitä kesän aikana juurikaan ajatellut. Niinpä tähän listaan (pienen muistuttelun jälkeen) olikin mielenkiintoista palata. Kaikki tapahtunut tai tapahtumatta jäänyt on käynyt sillä tavalla luonnostaan, etten ole tehnyt mitään vain siksi, "kun se kesälista on siellä blogissa ja pitää saada se näyttämään hyvältä". Käydäänpä siis käsiksi kesälistaan. Miten kävi?

Toukokuussa minä aioin:
- maistaa sellaista jäätelömakua, jota en ole ennen maistanut.
Enpä tainnut maistaa. Olen erittäin kranttu jäätelömakujen kanssa (merkillä ei sitten olekaan yhtä suurta merkitystä. Aino-jäätelöt ovat kirkkaasti parhaimpia ja muut tulevat sitten hyvänä kakkosena perässä). Suosikki jäätelömaut ovat suklaa, lakritsi, kinuski, salmiakki ja niiden erilaiset variaatiot. Muitakin makuja söin, mutten muistaakseni mitään uutta. Tämä kohta jäi toteutumatta. Jos olisin muistanut kesälistan olemassaolon, olisin varmasti tietoisesti jotakin uutta kokeillut, ihan vain tekopyhästi blogin takia:D

- lukea vähintään kirjan kuukaudessa.
Ei toteutunut tämäkään. Luin koko kesänä yhden kirjan kokonaan ja toista aloitin (nyt ei siis lasketa lapsille luettuja kirjoja). Aivan säälittävää! Kiirettäkään en voi syyttää, koska iltaisin minulla kuitenkin oli aikaa lukea esim. blogeja. Syy on siis omissa valinnoissa. Blogien lukemista en aio edelleenkään lopettaa, mutta eiväthän ne kirjoja voi korvata. Oi voi, mitenkä olen päästänyt rakkaan harrastukseni näin huonolle tolalle.

- painaa elokuun lopussa vähemmän kuin tämän vuoden alussa.
No joo, tämä kohta täyttyy jotenkin. Toukokuussa toivoin, että lukema olisi suurempi, mutta se nyt on mikä on. Syy löytyy ainakin osittain tämän listan ensimmäisestä kohdasta.

- nauttia siitä, että saan elää juuri tällaista elämää kuin nyt elän.
Tämä kohta täyttyi. Kyllä vain:) Kesä oli kaikessa tavallisuudessaan hyvä kesä. En valita (muusta kuin helteistä). Omasta mielestäni osasin nauttakin kaikesta tavallisesta ja tavallisesta poikkeavastakin.

Toteutuma:
Neljästä aikomuksesta toteutui hyvin yksi ja toinen toteutui jotenkin. Ei kovin hyvä saldo, sillä kuvittelin, että jokainen kohta toteutuu aivan varmasti. Mutta eipä tässä mistään vakavasta ole kysymys, joten tämän voi kuitata hymähdyksellä:D Paitsi tuo kirjojen lukeminen, josta annan itselleni ihan oikeasti sapiskaa.

Kesälistan aikomusten lisäksi listasin asioita, joita toivoin kesällä tapahtuvan. Miten kävi toivomusten kanssa?

Kesältä toivoin, että
- pääsen käymään useammassa sellaisessa paikassa, jossa en ole ennen käynyt.
Näin kävi. Toukokuussa teimme reissun Ilomantsiin ja sillä matkalla kävin useissa paikoissa, joissa en ole aikaisemmin käynyt. Ylipäätään Itä-Suomi on minulle aika tuntematonta seutua. Mieluusti lähtisin sinne suunnalle uudestaankin, uusia paikkoja riittää.

- saamme pienen pihaprojektin tehtyä valmiiksi.
Se pihaprojekti, joka minulla oli tätä listaa tehdessä mielessä, ei toteutunut, koska päätimme siirtää sen toteutumista tuonnemmaksi. Toinen projekti, piha-aidan ja portin teko, sen sijaan toteutuivat. En kyllä itse osallistunut niiden tekemiseen kuin "neuvomalla" vieressä.

- jaksaisin kokeilla ja kokata useammin sellaisia ruokia, joita en ole ennen tehnyt.
Tulikuumassa keittiössä? Kiitos ei. Kesällä laitoin toki ruokaa päivittäin, mutta sen piti tapahtua nopeasti ja mahdollisimman helposti. Kokeileva keittiö kuumassa talossa ei kiinnostanut pätkääkään.

- oppisin jotakin tärkeää.
Tähän kohtaan vastaaminen lienee liian aikaista. Sen näyttää aika, opinko vai lähtikö entinenkin äly.

- pääsisin kuunteleman suosikkiartistiani Juha Tapiota johonkin keikalle.
En päässyt, enkä sitä edes kovin aktiivisesti yrittänyt. Juha Tapio julkisti juuri syksyn keikkakalenterinsa ja siellä oli vaikka kuinka monta sellaista paikkakuntaa, jotka olisivat täältä Puron varresta käsin mahdollisia keikkapaikkoja. Saa nähdä pääsisinkö johonkin konserttiin vai olenko jo auttamattomasti myöhässä lippujen kanssa.

Tällainen oli kesälista ja sen toteutuma. Onneksi näitä ei tarvitse ottaa kovin vakavasti ja aika kevyellä kynällä näitä juttuja muutenkin kirjoittelin. Syksyä varten en listoita mitään. Mennään päivä kerrallaan ja otetaan ne päivät vastaan semmoisina kuin ne annetaan.

lauantai 1. syyskuuta 2018

Hyvästit elokuulle




Hyvää syyskuun ensimmäistä päivää! Tänään on kai viimeistään todettava, että kesä on mennyt ja syksy alkanut. Vuodenaika on vaihtumassa toiseen, nurmikolla on joka päivä enemmän ja enemmän kellastuneita lehtiä ja illat hämärtyvät ja suorastaan pimentyvät aina vain aikaisemmin. Vielä en ole kaivanut kynttilöitä tai lyhtyjä esille, mutta kohta on niidenkin aika. Jokin osa minua roikkuu edelleen tiukasti kesässä kiinni, vaikka samalla olenkin iloinen siitä, että iltaisin nukkumaan mennessä voi vetää peiton korville ja se tuntuu pelkästään hyvältä. Kesällä meni viikkokausia, etten voinut nukkua minkäänlaisella peitolla ja vaikka se olikin yöunien kannalta välttämätöntä, niin onhan se ihana ja unettava tunne, kun voi illalla kaivautua peiton alle lämpimään ilman, että paistuu elävältä.

Mutta, vielä katsaus menneeseen elokuuhun. Mitä siitä jäi mieleen?

E - esikouu
Nuorin tyttösemme aloitti eskarin ja voi miten odotettu tapahtuma se olikaan. Kun talossa oli entuudestaan kolme koululaista, ovat kaikki koulumaailman tapahtumat, muotioikut, lukujärjestykset, kaverisuhteet ja muut kommervenkit tulleet vuosien varrella tutuksi puheiden tasolla jo monta kertaa. Nyt hän pääsi itse siihen maailmaan, johon on ollut valmis jo pitkään. Kohta on kuukausi eskarielämää takana ja edelleen kaikki on mieluista. Vierestä tällaista koulutaivalta on ollut ilo ja helppo seurata.

L - lapset
Täyttävät minun elämäni lähes kokonaan. Se ei ole huono asia, koska tällä hetkellä "työni" on muutenkin olla täysipäiväinen (muttei varmaankaan ihan täysipäinen) äiti. Kotiäitiys on oma valinta, se on perheen yhteinen valinta ja suurimman osan ajasta se tuntuu oikealta valinnalta meille. Ympärilläni on perheitä, jotka ovat tehneet toisenlaisia valintoja ja ne näyttävät olevan taas heille hyviä ja oikeita. Jatkuva kotona oleminen voi aiheuttaa sen, että lapsista tulee liian suuri sisältö elämään. Tarkoitan tällä sitä, että pahimmassa tapauksessa huomaan joku päivä, ettei minulla ole mitään omia juttuja vaan elän täysin lasteni kautta ja silloin se on huono asia ennenkaikkea lasteni kannalta. Koitan ajatella, että niin kauan kuin tiedostan tämän riskin, voin ja haluan sille jotakin tehdä.

O - organisointi
Koulujen alettua arki pyörii tietyn ohjelman mukaan. Ei siitä mihinkään pääse, että niin pitkään kuin talossa on koululaisia (meillä alkoi kahdeksas syksy kouluelämää ja edessä on vielä pitkästi toistakymmentä vuotta koulumaailmassa mukana oloa), koulurytmi määrittelee arkipäivien rytmin. Siinä ei ole mitään pahaa, mutta sitä vastaan ei myöskään kannata taistella. Jonkun mittapuun mukaan meillä on kai suurperhe, en oikein tiedä, mutta joka tapauksessa organisoinnista on hyötyä. Olipa sitten kyse lauantain kotityöpäivästä tai viikon iltamenoista, ei haittaa jos miettii etukäteen suunnitelman siitä, miten homma saadaan rullaamaan jouhevasti ilman turhia marinoita.

K - koti
Lasten ohella koti ja kaikki siihen liittyvä (myös ne lapset) täyttävät elämäni nyt. En voi sanoa rakastavani kotitöitä, mutta niitä tekemällä saa aikaan rauhaa ja järjestystä ympärilleen ja niistä minä sen sijaan tykkään kovastikin. 

U - ulkotyöt
Toisinsanoen pihatyöt. Tänä vuonna olen leikannut ennätysvähän ruohoa. Meidän esikoinen on kunnostautunut siinä hommassa kiitettävästi ja hoitanut niin oman kodin kuin muutaman muunkin pihan nurmikot tänä kesänä. Tänä viikonloppuna haaveilen tekeväni muutaman syysasetelman terassille. Muutenkin pihalla ollessa tulee katseltua paikkoja sillä silmällä, että ne pitäisi vähitellen laittaa siihen kuntoon, että talvi saa tulla. Vaikka toivottavasti ensilumeen on vielä aikaa.

U - ulkoilu
Helteiden hellittäessä elokuu antoi hyvät mahdollisuudet ulkoilulle. Ulkoilmaenergiaa pitää muistata tankata edelleenkin, sillä halusimmepa tai emme, marraskuun loskaasäät ovat tulossa, eikä silloin tee mieli ulos kuin pakon edessä.