Pitkä kirjoitustauko, joka ei todellakaan johtunut siitä, ettei olisi mitään kirjoitettavaa. Päinvastoin, nyt näyttää käyneen niin, että syyskuun välillä lempeät ja lämpimät ja sitten taas toisinaan hieman viileämmät ja aina vain viileämmiksi käyvät tuulet, ovat tempaisseet Puronvarren väen sen verta tehokkaasti matkaansa, ettei aikaa koneen ääressä istumiseen ole ollut. Elämä on tavallista, mutta niin kovin täyttä, hyvällä tavalla.
En tiedä johtuuko tämä tuulien mukaan tempautuminen siitä, että tajusin tämän olevan hyvin suurella todennäköisyydellä viimeinen syksy, jonka saan olla kotona ilman työelämän mukanaan tuomia velvollisuuksia. Siksipä haluan nauttia kaikesta siitä, mitä hoitovapaa tälllä hetkellä minulle mahdollistaa: rauhalliset aamut yhdessä koululaisten kanssa, vielä rauhallisemmat aamupäivät pikku-ukon kanssa kahdestaan, mahdollisuus olla kotona silloin, kun koululaiset tulevat kotiin ja illat, jotka täyttyvät päivästä riippuen laulamisesta, partiosta, ratsastuksesta (kentän laidalla tai maneesin reunoilla) ja tavallisista kotitöistä. On myös huojentavaa, kun ei tarvitse suuremmin säätää aikataulujen kanssa perheen toisen aikuisen tehdessä epämääräisellä työajalla omia töitään. Tiedän, että sitten kun on työelämän aika, nämä nykyiset aktiviteetit eivät voi täysin samanlaisina jatkua, mutta siihen asti olen iloinen tästä mahdollisuudesta, joka minulla nyt on.
Tämän postauksen kuvat on otettu viikko sitten Kuusamosta, jossa olimme partiolippukuntamme perinteisellä syysleirillä. Kaunista ruskaa, koskenlaskua, patikointia ja kotimatka Raunua eläinpuiston kautta etelämmäs. Ei huono. Ei ollenkaan huono. Ja eilen illalla, jolloin oli 100 päivää jouluaatoon:D
Ja nyt pyhäillan viettoon ja siitä taas nokka kohti uutta viikkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti