Lokakuu summa summarum

Niin sitä vaan eletään lokakuun viimeistä päivää.

Aurinko on paistanut kauniisti tänäänkin eli kaunis syksy jatkuu.

Postaustahti on tässä kuussa ollut koko blogihistorian hiljaisin,

johtuen ainakin osittain siitä, 

että täällä Puron varresa on eletty niin perusteellisen perusarkea, 

ettei siitä aina oikein tunnu riittävän kirjoitettavaa 

(vaikka se arki mukavaa onkin). 

Mutta nyt kuitenkin vilkaisu taaksepäin 

ja tähän kohta päättyvään lokakuuhun.

L - lehdet

Piha peittyi kertaalleen lumivaipan alle 

ja sen myötä suurin osa pudonneista lehdistä.

Lumi suli ja haravaa pääsi heiluttelemaan.

Tykkään haravoinnista,

en lehtien kärräämisestä.

O - odotus

Pilke silmäkulmassa mietin, 

että jätän teidät arvailemaan, mitä täällä oikein odotetaan...

Mutta vaarana ovat perättömät huhut, 

joten kerrotaan ihan suoraan, 

että JOULUA tällä odotetaan:D

K - kiharat

Hiuspulmani ratkesivat syyslomalla,

kun pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyin päräyttämään kutreihin kiharat.

Näytän kuulemma ihan Miia Nuutilalta ja otan sen kohteliaisuutena, 

koska minusta Miia Nuutila on kauniin ja naisellisen näköinen...

(kuvaa ei ole eikä tule)

 

A -arpaonni

Päävoitto ei ole osunut kohdalle vieläkään,

joten satunnainen lottaminen saa jatkua.

K -konvehdit

Ensimmäinen konvehtirasia ostettu ja syöty;)

U - uiminen

Syysloman viimeisen päivän vietimme kylpylässä polskutellen.

Nellykin pääsi ensimmäistä kertaa mukaan ja olihan se lystiä.

"Iso punkka", oli kommentti allasosastolle tultaessa:)

 

U  -  ulkovaatteet

Niitä on meillä joka paikassa.

Kylmät ja vähän lämpöisemmät säät vuorotellen takaavat sen,

että eri tyyppisiä ulkoiluvarusteita on esillä paljon,

kun mitään ei oikein voi vielä viedä varastoon.

 Tämmöistä tällä kertaa.

Huomenna kalenterista kääntyy vuoden toiseksi viimeinen kuukausi.

Harmaa, märkä, pimeä, mutta samalla myös aika tunnelmallinen marraskuu.

"Lumiukot, lumiukot ketjussa kulkee..."

Otsikon Lumiukko-laulu soi päässäni katsellessani alla olevan kuvan lumiukkoja.

Mummu on antanut puikkojen laulaa 

ja niinpä mummulassa tullaan näkemään tulevana talvena lumiukkojen esiinmarssi.

 Emmyllä ja Nannalla on tapana rakentaa joulun aikaan 

mummulaan tontuista tonttukuoro 

ja tytöt suunnittelivat innokkaina, 

miten lumiukoista saadaan tänä jouluna hyvää lisävahvistusta kuoroon. 

Enää puuttuu pumpulia lumeksi ja sopiva alusta, 

jossa lumiukot voivat talveaan sisätiloissa viettää.

Myös neula on viuhunut mummun käsissä 

ja samoihin aikoihin lumiukkojen kanssa 

on valmistunut pari taulua ristipistoillen:

Mummulan kamarin nurkassa on pöytä, 

joka on tällä hetkellä kaikkien lasten mieluinen rakentelupaikka. 

Eräänlaista käsityötähän se legoilla rakentelukin on.

Varsinkin Kasper on viettänyt viime päivinä tiiviisti aikaa kamarissa 

oman projektinsa parissa 

ja tuloksena on syntynyt maatalouskoneita lähes joka lähtöön:

 Kuvassa on ainakin traktori peräkärryineen, niittokone ja silppuri.

Miettikääpäs mitä teistä itse kukin on käsillään tänään tehnyt?

Tavallinen perjantai

Joskus jään miettimään mitä tarkoitan, kun sanon meillä olleen tavallinen päivä.

Mistä on tavallinen perjantai tehty?

Tänään se oli tehty leivinuunin lämmityksestä 

ja uunin uumenissa muhineesta jauhelihakiusauksesta 

(kyllä, meillä syödään edelleen paljon jauhelihaa:D).

Tänään tavalliseen perjantaihin kuului moottorisahan pärinää 

ja pientä puron varren harvennushakkuuta.

Kottikärrykuormia haravoituja lehtiä,

kahden vanhimman vierailu kaverin luona, 

kahden nuorimman visiitti navetassa.

Vaatteiden silitystä,

housuihin lirahtaneet pissat,

pihalla palavia kynttilöitä,

levällään olevia legoja,

pitkän kaavan mukaan luettu iltasatu.

Tavallisuus onkin oikeastaan aika erikoista.

Jokaiselle ihan omanlaistaan.

Se mikä yhdelle on eksoottista,

on toiselle yhtä tavallista kuin aamuinen neljänviljan puuro.

Tavallisuudessa ei ole yllätyksiä

ja mikä onni onkaan ennalta-arvattavuudessa:)

Tavallisuus on turvallista.

Turvallisuuden pitäisi olla tavallista - kaikille, aina.

Mukavaa viikonloppua!

p.s. Jos olisin 15-vuotiaana tiennyt kirjoittavani näin, 

olisin sanonut elämäni alamäen alkaneen...;)

En tainnut silloin nähdä tavallisuudessa mitään hyvää, 

saatikka kirjoittamisen arvoista.

Esittelyssä Essi

Eniten Puron varresa syyslomaa odotti Emmy.

Lomaa ei odotettu siksi, 

että eskarissa olisi jotenkin tylsää,

vaan sen vuoksi, että jo monta viikkoa sitten ope oli luvannut, 

että loman alkaessa saa tuoda kotiin askarteluja, 

joita eskarissa on alkusyksyn aikana tehty.

Ja kyllähän sieltä monenmoista askartelua, piirrustusta ja käsityötä tulikin.

Emmy itse oli kaikkein innostunein ja tyytyväisin Essiin, 

jonka tässä teillekin esittelen:

 Essi on siis pupu, 

joka seikkailee eskarilaisten mukana päivän eri opetustilanteissa.

Alkusyksyn aikana eskarilaiset olivat ommelleet jokainen itselleen oman Essin 

ja Essille vaatteet. 

Essi on päässyt unikaveriksi kummitädin neuloman ketun seuraksi.

Essin lisäksi eskarissa oli tehty ompelukuvia, askarreltu sieni ja leppäkerttu

ja piirretty suuri joukko piirustuksia.

Arvelisin, että loman jälkeen eskarilaisetkin suuntaavat katseen kohti loppuvuotta,

jossa onkin monenlaisia juhlapäiviä ja kaikista jotakin opittavaa: 

pyhäinpäivä, isänpäivä, itsenäisyyspäivä ja joulu.

Olen ennenkin tästä samasta aiheesta kirjoittanut, 

mutta sanon sen vielä kerran uudestaan, että olen todella iloinen siitä,

miten monipuolisesti eskarissa ja koulussa tehdään käsitöitä.

Itse olen "peukalo keskellä kämmentä"-tyyppi,

joten en mielestäni pysty tukemaan ja ohjaamaan 

lapsia kädentaitojen pariin niin hyvin kuin haluaisin. 

Kiitollisena otan vastaan sen tuen ja työn,

jota koulu tässä(kin) asiassa tekee.

Syysloma etenee tasaiseen tahtiin perheen parissa.

Ei mitään niin erikoista,

mutta mukavan tavallista.

Hyvää viikon jatkoa kaikille teille,

jotka tänne tienne löysitte!

Ensilumen iloja

Ei ole jäänyt kenellekään epäselväksi,

että aika moni paikkakunta on viime päivien aikana 

saanut ensimmäistä kertaa lumipeitteen. 

Niinpä minäkin kannan korteni kekoon "ensilumi hehkutuksella" 

ja se pitääkin tehdä viimeistään nyt,

 koska loppuviikolle on kaiketi luvattu sen verran lämpimää säätä, 

että saattaa ensilumi olla viikonloppuna vain muistona mielessä.

Tämä oli alkutilanne...

Mutta mikäs se on hehkuttaessa.

Jotakin hyvin taianomaista siinä ensilumessa on.

Yhtenäkään aamuna emme ole pienimpien kanssa selvinneet ulos 

niin nopealla vauhdilla kuin silloin, 

kun lumi oli yön aikana satanut. 

Omaan mieleen nousivat muisot lapsuudesta, 

miten kivalta silloinkin tuntui, kun ensilumi oli satanut. 

Uusi vuodenaika on alkamassa.

...ja tähän päädyttiin ensilumen myötä

Ja ensilumen myötä ajatukset siirtyivät  myös jouluun.

Ei sille vain voi mitään, 

että siinä vaiheessa kun pihakoivut ovat pakkasessa valkoisiksi huurtuneet, 

lumi peittää haravoimattomat lehdet 

(voi veljet mikä määrä niitä jäikään!!!),

niin ajatus lentää jouluun. 

 

Tässä vaiheessa vuotta lumityöt ovat ilo, huhtikuussa ei enää niin huvittaisi.

Tämä syksy on ollut niin uskomattoman kaunis ruskavärityksessään 

ja ilmat ovat olleet niin mahtavia, 

ettei joulu ole kovin konreettisella tasolla mielessä käynyt. 

Minulla on ollut sellainen olo, 

että nyt ei vielä ajatella tai kaivata joulua, 

kun kerran maailman paras vuodenaika eli syksy 

antaa parastaan ja kauneintaan tänä vuonna. 

Mutta lumen myötä lyhdyt ovat syttyneet pihalla yhä useammin 

ja eilen illalla kaivoin siskon suosiollisella avulla vanhan joululehtilaatikon esille. 

Olipas mukavaa istua keittiön pöydän ääressä syömässä yhdessä iltapalaa 

ja selailla vanhoja joululehtiä. 

Tunnelmointi saa minun puolestani täällä puron varresa alkaa:)

Huono kuva, mutta kertoo olennaisen. Ei, ei, nämä eivät ole jouluvalot, vaan uusi yövalo kamariin;)

Nautitaan tästä hetkestä,

lumen kanssa tai ilman.

Hömppähaaste

Heivattujen kudelmien-blogin MariJ heitti haasteella 

(tai ainakin antoi kovasti ymmärtää, että tämän voisin tehdä:D) 

seuraavanlaiseen "hömppähaasteeseen".

Jos ymmärsin oikein, niin tässä haasteessa voi kertoa alla olevien 

sanojen/tavaroiden/asioiden kohdalla oman lempimerkkinsä 

tai sitten jotakin ihan muuta:)

 LAUKKU
En ole mikään merkkitietoinen ihminen, mutta laukkujen suhteen täytyy sanoa, 

että ne kaksi merkkituotetta, jotka minulta löytyvät, 

ovat myös parhaat laukkuni. 

Minulla on Marimekon olkalaukku, jonka siskoni osti minulle täyttäessäni 30-vuotta. 

Hyvä, tilava ja kestävä. Tykkään ja käytän paljon.

Toinen on Haglöfsin (kirjoitetaankohan se noin) reppu, 

jonka olen ostanut noin 15 vuotta sitten. 

Reppu oli kallis, mutta toimii edelleen. 

Sinne mahtuu yhden ihmisen viikonloppureissun tavarat 

ja sitä on todella mukava kantaa selässä. 

Voin suositella lämpimästi.

 LOMPAKKO
Perusmusta, hieman risainen. 

Aion ostaa uuden sitten, kun tämä entinen leviää lopullisesti.

Lompakkoon pitää mahtua aika paljon kaikkea tarpeellista ja "tarpeellista", 

joten ihan pienien kukkarojen ystävä en ole.

  AURINKOLASIT
Omilla vahvuuksilla olevat lasit, 

jotka ostin puhtaasti ulkonäön perusteella vuosia sitten, 

kun hankin samalla normilasit.

 KORUT
Minulla on koruja sopivasti. 

Päivittäin käytän kihla-, vihki- ja vuosipäiväsormusta. 

Innostuksen mukaan sitten jotakin muuta.

TV
Television katselu on parhaimmillaan rentouttavaa ja mukavaa puuhaa. 

Meiltä löytyy Sonyn telkkari, ilman tallennuslaitteita.

Vain elämää ja Tanssii tähtien kanssa ovat tällä hetkellä ne ohjelmat, 

joita seuraan säännöllisesti. 

Uutiset olisi mukava katsoa kerran päivässä.

Päivästä riippuen se onnistuu tai sitten ei.

Eniten meillä katsotaan lastenohjelmia,

mikä ei liene tässä elämäntilanteessa mikään yllätys.

 KÄNNYKKÄ
Perusnokialainen ilman mitään ylimääräistä. 

Kunto välttävä 
(ystävä Koilismaalta voisi tämän päivän puhelun perusteella 
pitää tätä ilmaisua jopa liioiteltuna...).

Haaveilen jonkinlaisesta älyvempeleestä,

jolla voisi soittamisen lisäksi myös blogata;)

Pelkään vaan, ette opi sellaista kunnolla käyttämään.

KENGÄT

Minulla on kenkiä riittävästi.

Nykyään ostan kenkiä aika harvoin, mutta sitten kun ostan, 

pyrin hankkimaan laadukkaat kengät ja silloin ne saavat myös maksaa enemmän. 

Omat suosikkini taitavat olla Marimekon Unikko-saappaat, 

jotka olen saanut vuosia sitten tädiltäni.

TENNARIT
En omista tennareita.

FARKUT
Olen farkkuihminen, ehdottomasti.

Vaatetuksen yläosalla, koruilla yms. voi sitten vaikuttaa siihen, 

onko farkkuasu arkinen vai vähän juhlavampi.

Muutamat farkut ovat löytyneet kirpparilta, osan olen ostanut kaupasta.

MP3
En omista MP3-soitinta. 
Juuri ja juuri tiedän mikä se on.

TIETOKONE

Meillä on tavallinen pöytäkone.

Toimiva ja päivittäisessä käytössä.

MEIKIT
Meikkaan silloin tällöin, eikä meikkivarastoni ole suuri.

Lumene, Oriflame, Dermosil...

KASVOVOIDE
Tällä hetkellä käytössä joku Dermosilin kasvovoide.

Ihan ok.

DEODORANTTI

 Kun lähipiiristä löytyy Oriflamen myyjä, joka tuo tuotteet kotiovelle,

ei palvelu enää kovin paljoa voi tuosta parantua:)

Dödö löytyy Oriflamen valikoimista.

HAMMASTAHNA

Pepsodent

SHAMPOO/HOITOAINE
Oriflamen purkkeja löytyy kylppärin nurkasta useampiakin.

SAIPPUA
Ja sama merkki myös saippuan suhteen. 

Myös Dermosilitä saa ostokset kotiin, 

joten sieltä löytyy myös saippuoita, joita meillä käytetään.

TUOKSU
Laura Biagiotti, Hugo Boss Woman

MINERAALIVESI
Maustamaton kivennäisvesi (onko se sama asia kuin mineraalivesi?) 
tai sitten sitruunan makuinen.

 VIINI

En käytä alkoholia. 
En halua juoda mitään sellaista, jonka mausta en pidä. 
Enkä jaksa maistella viinejä niin montaa kertaa, 
että oppisin niiden mausta pitämään.

DRINKKI

En juo drinkkejä. 
En alkoholillisia, enkä holittomiakaan.

LEIPÄ

Melkein mikä tahansa leipä on hyvää.
Mutta kaikkein parasta taitaa olla lämmin, vastapaistettu leipä:)

RUOKA
Olen kaikkiruokainen ja jos joku muu on sen ruuan laittanut, 
niin syön varmaan pieniä kiviäkin:)

 JÄÄTELÖ
Valion Aino-jäätelöistä suklaa ja lakritsi!

 

 

KARKIT

Salmiakki ja suklaa

LAKANAT
Vuosien saatossa kertyneitä, lahjaksi saatuja tai itse ostettuja.

KAMPAAJA
Jotain uutta tarttis tälle kuontalolle keksiä. 

Olen huono sanomaan, mikä hiustyyli itselleni sopisi.

Siksi menenkin yleensä tänne kotokylän kampaamoon "vapaat kädet" -tyylillä.

ALUSVAATTEET
Ei mitään merkkiä. 
"Tässä iässä" tärkeintä, että ovat mukavat päällä:)

PÄIVÄLEHTI
Alueen sanomalehti.
Talouden säästötalkoita ei ole ulotettu vielä sanomalehteen. 
Se on liian tärkeä juttu molemmille.
Ja lehti ehdottomasti paperiversiona.
Mun kauhukuva on se, että joskus vanhana mummuna istun vanhainkodissa 
ja käteeni tuupataan joku hiivatin laite, josta täytyy lukea lehti. Eieieieieeieieieieeieieieieieiei.

 

LEHTI
Paikallislehti ja Leivotaan-lehti tulevat tilattuina. 
Toinen kerran viikossa, toinen muutaman kerran vuodessa.

SÄNKY
Runkopatjoista yhdistetty parisänky, 
johon miehen puuseppäveli on tehnyt päädyn.

T-PAITA
Siskollani voisi olla jokunen sana sanottavana mun takavuosien t-paidoista.
Tilanne ei ole enää niin kaoottinen:)


***

Olipas pitkä kirjoitus. 

Jaksoiko kukaan tänne asti?

Tylsästi tästä tuli nyt tämmöinen kuvaton postaus, 

mutta älkää antako sen häiritä.

En haasta tähän ketään, mutta tämän saa tehdä jokainen joka haluaa.

Mieluusti tulen lukemaan. 

Hauskaa tätä viikkoa! 

Jokohan loppuviikosta saadaan lunta?

Pietarin kalansaalis

Kuten olen täällä jo aiemminkin kirjoittanut,

vietimme viime viikonlopun kolmen maakunnan rajalla mummulassa.

Sunnuntaina ennen kotiinlähtöä kaivettiin matoja iso purkillinen, 

pakattiin onget autoon 

ja onkien sekaan yksi tuta, yksi iskämies ja viisi lasta.

Kalareissulle siis.

Alkuperäinen ajatus taisi olla,

että ongella lähinnä käydään liottamassa matoja hetken aikaa 

ja sitten lähdetään pikapikaa takaisin ja kotimatkalle.

Mutta toisin kävi.

Saalista tuli samaan tahtiin kuin Pietarille aikoinaan,

eikä sellaisessa tilanteessa kukaan haikaillut kotiin.

Ahvenia ja särkiä kertyi melkoinen määrä 

ja jokainen täytyi tietenkin perkata ja pakastaa (koosta riippumatta).

Niitä sitten täällä kotosalla eräänä iltan paistettiin ja maistettiin.

Saaliin lopullinen määrä jäi ainakin allekirjoittaneelle täysin hämärän peittoon,

mutta jotakin kertoo se,

että Emmy yksinään kiskoi rantaan 14 ahventa ja yhden särjen 

(jonka pitkän harkinnan jälkeen suostui luovuttamaan 

mummulan naapurin kissalle iltapalaksi).

Vaikka omalla kohdallani vaarin kalastusgeenit ovat hypänneet yli,

niin jotain lienee periytynyt neljännelle sukupolvelle...

Nähtäväksi jää, meneekö seuraava onkimatka jo pilkkimisen puolelle?

Todennäköisyyslaskentaa

Kun joskus viime vuosituhannen puolella olin lukiossa,

tykkäsin matikan tunneilla todennäköisyyslaskuista.

Jostakin käsittämättömästä syystä ne olivat minusta hauskoja 

ja koin ne myös aika helpoiksi

 -yleensä.

Nyt en muista enää yhtään, miten todennäköisyyslaskuja laskettiin.

Jos minun olisi pitänyt kaksi kuukautta sitten ratkaista 

seuraavanlainen todennäköisyyslasku, 

olisin silmää  räpäyttämättä uskaltanut sanoa, 

että tulos ei voi olla kovinkaan paljon yli yhden prosentin, 

voisi jäädä jopa sen alle.

Vai mitä sanotte tästä:

Mikä on todennäköisyys, 

että keskiviikkona lokakuun 9. päivänä

 PeePee syö herkullista pitsaa Seinäjoen Rossossa noin klo 21? 

Sitä ennen hän on nauttinut puolitoista tuntia 

Seinäjoen ja Vaasan kaupunginorkestereiden konsertissa 

Harry Potter-elokuvien musiikista. 

Konserttiseuranaan hänellä on alikersantti-täti 

ja pitsalle tulee mukaan PeePeen Liedossa asuva serkku.

Elämä on yllätyksiä täynnä.

Eilen illalla tämän laskun tulos oli täydet 100%.

p.s. Kamera unohtui kotiin... 

Ja varmuuden vuoksi tiedoksi heille, 

joille Suomen kartta ei ole ihan tuttu:

Puron varsi, Seinäjoki ja Lieto mahtuvat samalle kartalle vasta, 

kun siihen on piirretty 550km pitkä viiva...

Viikonloppua kuvin ja sanoin

Pitkästä, pitkästä aikaa olimme viikonloppuna 

kolmen maakunnan rajalla sijaitsevassa mummulassa. 

Lasten serkut ynnä "sekalainen" joukko setiä ja tätejä olivat myös paikalla, 

joten tunnelma oli tiivis, äänekäs ja kaikinpuolin runsas

(ja tämä on sanottu kaikin mahdollisin positiivisin fiiliksin).

Kun liikkeelle lähdetään aamusta, ehditään päivässä tehdä paljon asioita.

 Puusavottaa aloitettiin isolla joukolla,

se päätettiin kovasti kutistuneella joukolla.

 Kummitytön nimpparikakku näytti ja maistui hyvältä.

 

Majan rakennus sujui "yksi naulaa, kolme neuvoo"-menetelmällä.

Se näytti sopivan kaikille.

  Kahvia juotiin niin leikkimökissä kuin sisällä tuvassakin.

 Ja vaikka serkkuja ei määrällisesti ole paljoa,

on mukavaa katsoa, miten paljon he toisilleen merkitsevät.

p.s. Ongellakin käytiin, mutta se on jo toinen tarina...

Syyskuu summa summarum

Nyt ei auta kuin päivitellä sitä, miten tämä aika menee vauhdilla.

"Kuukausiraportti" tekemättä ja lokakuu on jo hyvässä vauhdissa:)

Ei muuta kuin tuumasta toimeen:

S- säästökuuri

Joskus on hyvä tarkastella talouden rahareikiä vähän lähemmin.

Pienilläkin korjausliikkeillä saa aikaan säästöä 

ja pienikin säästö on parempi kuin ei mitään.

Y - ystävällisyys

Pieni hyvä sana, ystävällinen kohtelu, auttaminen.

Ystävällisyyttä ei ole maailmassa koskaan liikaa, 

mutta aina kun sitä omalle kohdalleen saa, 

elämä tuntuu kumman kevyeltä.

Y - "yrjötauti"

Perhe kävi syksyn ensimmäisen mahataudin läpi.

Toivoa sopii, että seuraavaa ei ihan heti tule.

S -siluettiristikot

Mitä mukavinta ajanvietettä.

Suosittelen kokeilemaan!

K - kävelylenkit

Syyskuun aikana on tullut käveltyä kilometri jos toinenkin.

Iltahämärässä on hiljaista, rauhallista ja kuitenkin ihan turvallista kävellä.

U - ulkotyöt

Puron varresa  syksyn pihatyöt suurelta osin tekemättä.

U -uuni

Sainpas vaan uuni-sanan tännekin:)

Nimittäin leivinUUNIssa on pidetty tulta ja tehty hyviä uuniruokia.

Paras karjalanpaisti tulee, 

kun sen saa unohtaa leivinuunin hiipuvaan lämpöön useiksi tunneiksi.

 

 Mukavaa lokakuun ensimmäistä viikkoa kaikille,

jotka näitä jorinoita jaksatte käydä lukemassa!