sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Helteinen viikonloppu

Nyt tarkenee. Ei ole paljon tarvinnut vilusta väristä. Helteiden helliessä takkahuoneremppa on edennyt aivan mukavalla aikataululla. Apuja on saatu useammalta taholta ja sen ansiosta kaikki näyttää jo varsin valmiilta. Enää on edessä se vaikein eli tavaroiden takaisin tuominen. Päätin takkahuonetta tyhjentäessäni, että kannan takaisin puolet tavaroista. Toiselle puolelle pitää löytää loppusijoituspaikka tämän tontin ulkopuolelta. Että voi ihminen omistaa paljon turhaa tavaraa! Mikään Marie Kondo-fani en ole, mutta on siinä joku järki, ettei varastoi kaikkea mahdollista ympärilleen.


Tänään ei kuitenkaan remontoitu, vaan pidettiin pyhää. Kävimme uimassa ja vaikka lasten mielestä veteen tottui, minusta se oli aivan jäätävän kylmää. Nanna riemuitsi huulet sinisenä, ettei hän anna kylmyyden nitistää, mutta ei se sillä lämpimämmäksi muuttunut. Onneksi rannalla auringossa oli lämmintä ja eväätkin maistuivat.
 Että eipä tänne Puron varteen oikeastaan muuta. Nokka kohti uutta viikkoa!

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Keskeneräisen keskellä

Kukapa ei nauttisi siitä, kun kaikki paikat ovat järjestyksessä ja jokainen esine paikallaan. Ennen kuin tähän ideaalitilaan päästään (kuka pääsee, kuka ei...), on kestettävä aimo annos keskeneräisyyttä ja levällään olevia tavaroita. Tämä tilanne on päällä jälleen kerran myös täällä Puron varresa. 


Meillä on takkahuone, joka palvelee meitä päivittäin lukuisissa eri tarkoituksissa. Siellä tapahtuu kaikki, mikä liittyy pyykkihuoltoon, ulkovaatteiden säilytykseen ja niiden pukemiseen, riisumiseen ja kuivaamiseen. Sen kautta kuljetaan muihin huoneisiin, sieltä löytyy kellari ja leivinuuni. Siellä on koko ajan joku. Ja nyt tämän monitoimihuoneen lattia sanoi sopimuksensa irti. Kyseessä ei toki ollut mikään yhtäkkinen hajoaminen. Merkkejä edessä olevasta remontista oli ollut ilmassa jo parisen vuotta, mutta nyt näytti jo siltä, että enää ei voi ummistaa silmiään sille, että "jottain tarttis tehrä". Ja niinnpä päätimme päivittää ehtaa 1980-lukua olevan takkahuoneen tällle vuosituhannelle ja -kymmenelle.


Tapettien irrottaminen sujui nopsaan, lattiassa oli haastetta jo enemmän. Mutta niin vain kolmen maakunnan mummulan väen avustamana lattia revittiin auki ja homma saatiin hyvälle alulle. Suurin ilon ja ihan suoranaisen kiitoksen aihe tuli esille samalla, kun vanhaa lattiaa kannettiin pala palalta ulos: kaikki mitä lattian alta löytyi, oli kuivaa! Huh ja helpotus!

Nyt sitten maalataan, tapetoidaan, rapataan ja kai vähän roiskitaankin. Keskeneräisen keskellä eläminen ei suoraan sanottuna ole ollenkaan kivaa, mutta yritämme pitää mielessä tulevan lopputuloksen.

 Ja välillä otetaan rennostikin. Nannna osaa sen taidon meillä aivan erityisen hyvin:
 

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Ensimmäinen lomaviikko

Aika ei kulu lomalla yhtään sen hitaampaa kuin töissä ollessakaan. Näin ollen ensimmäinen omista lomaviikoistani on vietetty ja taaksepäin katsoessa huomaa, että aika paljon tapahtumia siihen kuuluikin. Lapset olivat odottaneet lomani alkamista kuin kuuta nousevaa, koska silloin oli luvassa päivä huvipuistossa serkkujen perheen kanssa. Alahärmän Powerpark tarjosi vauhtia jokaiseen makuun aamupäivästä alkuiltaan saakka. Päivään sisältyi useampia itsensä voittamisia, kun lapset toisiaan yllyttäen uskaltautuivat sellaisiinkin laitteisiin,jotka ennakolta olivat tuntuneet pelottavilta. 


Hauska päivä jatkui yökyläilyllä serkkujen luona ja kotiin tuomisina oli autoissa kaksi lasta enemmän, kun saimme pariksi päiväksi kaksi vanhinta serkkua meille. Jälleen kerran tuli harmiteltua näitä välimatkoja, sillä serkusten välisiä yökyläilyjä olisi mukava järjestää enemmänkin, mutta esteeksi nousevat turhan pitkät välimatkat.

Viikkoon on mahtunut lisäksi jalkapallokoulua, vaatekaappien siivousta ja yleistä inventaariota, päivittelyä jatkuvasta vesisateesta (siis aikuisten oikeesti, ensi viikolla ei tarvisi sataa tippaakaan! Oma lomani ei sateesta pilalle mene, mutta maa ei enää ime.) ja tänään juhlimme Emmyn synttäreitä. Arasta pikkutytöstä on kasvanut 9-vuotias, reipas tuleva kolmosluokkalainen. En tiedä onko se tyyntä myrskyn edellä, mutta tämän päivän synttärisankarin kanssa eläminen on tällä hetkellä kovin helppoa ja mutkatonta. Iloitsen.


Ja vaikka nyt elämmekin kesän kukkeinta aikaa, sateisten iltojen tuoksussa on tuntunut häivähdys tulevasta: syksy saapuu kohta. Suoraan sanottuna en halua ajatella asiaa vielä ollenkaan. En halua ajatella sitäkään, että yöt alkavat pikku hiljaa pimetä. Nyt tarrataan vielä kiinni kesään.