Joulukuu summa summarum

Vuoden viimeinen kuukausi.

Vuoden viimeisen kuukauden viimeinen päivä.

Vuoden viimeinen kuukausikatsaus.

 

Kasperin kouluaskarteluja: poro ja lippunauha

J -juhla

Joulukuu on minusta vuoden juhlallisin kuukausi.

Ensin vietetään adventtia,

sitten juhlitaan Suomen itsenäisyyttä,

sitten eräällä bloggaajalla on synttärit;)

tulee varsinainen joulu ja

joulun jälkeen on uuden vuoden aika.

Juhlaa siis kerrakseen.

O - oleminen

"Kun sais olla vaan".

Tämä ajatus käy mielessä usein.

Ja sitten, kun se oleminen tulee mahdolliseksi,

ei se enää tunnukaan niin tärkeältä.

U - unentarve

Liekö tämän jatkuvan hämärän syytä,

mutta unentarve tuntuu paljon suuremmalta kuin kesällä.

L - liukkaus

Sitä on riittänyt ihan kotitarpeiksi tänä vuonna.

Nurmikon päälle en viitsinyt hiekoittaa,

vaikka tarvetta siihenkin olisi ollut.

U - ulkokengät

Tarvisin uudet.

En löytänyt kuin yhdet liian kalliit.

En ostanut.

"Kaikki töin", sanoi Nelly puolessa välissä joulukuuta...

K -kuukausipalkka

Pitkästä aikaa.

U -uskallus

Sitä tarvitaan joka päivä ja sitä toivon lisää.

U - uuuu niin kuin taustalaulu

En ole koskaan oppinut laulamaan toista ääntä 

tai taustoja millekään kappaleelle.

Olipas monta uuta....

Emmyn eskariaskarteluja

 
"Säilyttäköön uusi vuosi sen, mitä rakastat. 

Tuokoon tullessaan sen, mitä kaipaat. 

Vieköön mennessään sen, mitä taakkana kannat."

Haluan toivottaa kaikille blogini lukijoille hyvää ja siunattua Uutta vuotta 2014!

 

 

No, onkos tullut kesä?

Kuva on tältä joululta tuolta puron varresta... Yleensä näkymä on tuollainen huhtikuussa.

Joulumusiikkia

Minulle joululaulut ovat tärkeä osa joulun viettoa.

Useimpina vuosina kaivan joululaulu-cd:t ensimmäisten joulutavaroiden joukossa esiin 

ja nautin jouluisesta musiikista jo marraskuun alkupuolelta lähtien.

Vaikka vanhat cd:t pitävät ainakin meillä tiukasti pintansa, 

on välillä mukavaa saada jotain uuttakin jouluisten levyjen kokoelmaan.

Tänä vuonna tuo uutuus saapui Kuopiosta,

jossa Puijon kamarikuoro on syksyn aikana 

levyttänyt mainion joululevyn "Betlehemin tiellä".

 Levyn nimen mukaisesti jouluiset kappaleet muodostavat matkan, 

joka alkaa adventista, jatkuen joulun tapahtumiin Beetelehemissä 

ja päättyy tapaninpäivän rekiajeluihin ja lumileikkeihin 

(jotka tänä vuonna taitavat vaihtua vesileikkeihin).

Itse olen suuri kuoromusiikin ystävä 

ja tämä levy on ollut meillä tämän joulun soitetuin.

Googlettamalla kuoron nimen, 

löytyy tietoa miten tämän levyn voi halutessaan itselleen hankkia.

Tälle joululle ei enää ehdi, 

mutta ensi vuoden kalenteriinkin oli merkitty,

että joulua vietetään;)

Suosittelen lämpimästi ja samalla tiedoksi,

että tämä EI ollut maksettu mainos,

eikä kukaan ole minua pyytänyt tätä mainostamaan.

Ja hei, vielä ei ole aika laittaa joululevyjä kaapin perukoille.

Nyt niitä kuunnellaan:)

Joulupäivän aamuna

Joulupäivän aamu.

Osa väestä nukkuu vielä, 

yksi rakentaa eilen saamaansa legosarjaa,

pienin pyörii siellä ja täällä.

Takana on jouluaatto, 

joka kulki kulkuaan välillä tuskastuttavan hitaasti (lasten mielestä) 

ja joulupukin käynnin jälkeen aivan liian nopeasti ("nytkö tämä päivä jo loppuu?").

Jouluruokaa, liian paljon.  En varmaan koskaan opi.

Joulukirkko ja lapsuuden ystävän kanssa veisatut jouluvirret.

Äänemme sopivat edelleen yhteen:)

Kynttilöiden sytyttämistä pihalle ja sisälle.

Sauna, uskaliaimmat kävivät pyörähtämässä "hangessa", 

jota ei oikeastaan edes ole.

Aattoillan viettoa neljän sukupolven kesken.

Lähes piinaavaa jännitystä ja odotusta.

Onneksi oli isomummun rollaattori-mersu, 

jolla saattoi ajella, kun energiaa oli liikaa.

Ja viimein odotus palkittiin.

Tuli pukki, 

tuli lahjoja, 

tuli hirveä hässäkkä, 

tuli ilon kiljahduksia.

Ja lopulta tuli hiljaisuus.

Oi, Jouluyö.

Kasper teki poron koulussa

Tänään teemme sen, 

mikä on arjen pyörittämisen kannalta välttämätöntä.

Muutoin olemme.

Leikimme.

Pelaamme.

Ja jatkamme jo eilen alkanutta karkkipäivää.

Hyvää ja rauhallista joulua!

Ei voi sanoa, että Puron varresa hiljennytään joulun viettoon,

mutta valmiina joulun viettoon kyllä ollaan.

Huomista iltaa odotetaan kovasti.

On tehty se mitä on ja loput jätetään tekemättä.

"Mulle käy kaikki, mitä pukki tuo."

" Ei paketin koolla ole väliä, mulle kaikki sen sisältö on suurta."

"Nyt pitää nukahtaa äkkiä, niin huominen tulee myös äkkiä."

"Nukkuisimpa aamulla oikein pitkään, niin ilta tulis nopiampaa."

"Mää en kyllä laula sille pukille mittään."

"Ei tuu uni."

Näitä lauseita olen poiminut sieltä täältä päivän mittaan kuulluista keskusteluista.

Odotus ja jännitys on aitoa ja lähes käsinkosketeltavaa.

Haluan toivottaa jokaiselle blogini lukijalle rauhallista ja levollista joulua!

Jospa tämä joulu voisi tarjota jokaiselle sitä, 

mitä itse kukin eniten tarvitsee:

lepoa väsyneelle, 

rauhaa levottomalle, 

seuraa yksinäiselle, 

lohtua murheelliselle,

toivoa toivottomalle, 

suuntaa sitä kysyvälle.

"Piparin tuoksua, tonttujen juoksua, 

sitäkö joulu on?

Kiirettä, huisketta, salaisuuskuisketta, 

sitäkö joulu on?

Joulu saapuu jokaiselle,

lapselle ja aikuiselle.

Sydämiimme  joulun Lahja,

seimen luona annetaan.

Joulupuu on rakennettu

...joulu on jo ovella.

 Pyhäaamu alkoi kuusen koristelemisella.

Hieman piti latvasta typistää,

jotta saatiin tähti mahtumaan.

Koristeita riitti lähes joka oksalle,

parhaimmille kaksi.

Mutta kyllä se vaan tulee joulu tupaan,

kun kuusi seisoo paikallaan:)

 Tällainen on tämän vuoden kuusi.

Ulkona vihmoo vettä 

ja on niin liukas, ettei tahdo tohtia kulkea mihinkään.

Illaksi lapsille tuli vielä kutsu koristelemaan mummulankin kuusi.

Kameran mokoma temppuili,

joten yhtään kuvaa ei tullut,

mutta mummulankin kuusi saatiin puettua 

kohtuulliseen runsaaseen jouluasuun.

Jännitystä alkaa olla selvästi ilmassa.

Sen huomaa tavallista vauhdikkaammista leikeistä ja jatkuvasta puheenpölinästä.

Ei meillä yleensäkään ole hiljaista,

mutta tällä hetkellä on koko ajan joku 

kikatus/kälätys/hihitys/nahina/nuhina päällä.

Mummulla ja pappalla soivat korvat varmaan vieläkin meidän lähdön jälkeen.

Vielä kaksi yötä pitäisi jaksaa.

Nyt talo alkaa hiljentyä.

Uunista leijailee hyvä tuoksu:

 Otettiin vähän varaslähtö ja pistettiin kinkku paistumaan jo tänään.

Ja takuulla aion maistiaiset ottaa ennen nukkumaanmenoa...:)

Rauhallista sunnuntai-iltaa!

Voikaa hyvin ja kiitokset kaikille täällä kävijöille!

Joulutunnelmissa

Nyt alkaa olla jouluolo:)

Kuusi (kiitos omalle isälleni!) sulaa ja kuivuu pesuhuoneessa.

Huomenna se saa koristeet ylleen.

Jonkinlaisen jouluraivauksen myötä kynttilät syttyivät,

kauppa-asiat on suurimmaksi osaksi hoidettu 

ja jäljellä olevista tehtävistä selviämme kyllä.

Tänä jouluna jouluvalmistelut ovat olleet aika minimaalisia,

eikä se edes häiritse minua mitenkään.

 Huomenna syttyy viimeinen adventtikynttilä.

Varastosta löytyi kesällä kirpparilta ostettu Disneyn joulu-dvd

ja sitä katsomme porukalla.

Vilkaisu ulos lupaa myös kuntoilua lumitöiden parissa.

Ei paha.

Rauhallista lauantai-iltaa ja viimeisen adventin aattoa!

Tonttuja siellä, tonttuja täällä

Tähän aikaan vuodesta ei kai ole mikään ihme, 

että tonttujen nähdään liikkuvan milloin missäkin.

Nämä tontut ovat kuitenkin syntyneet tämän vuoden aikana mummulassa,

kun mummu on pannut puikot suihkimaan.

Kuvan tontut muuttivat Savon maille, 

mutta saman tyylisiä tonttuja on luvassa mummulankin jouluun.

Joulupukki, muori ja pikkutontut ovat saaneet ylleen 

tonttulakkien lisäksi villapuserot, mekot/housut ja töppöset.

Kyllä on jälleen todettava, 

että itsetehdyt koristeet voittavat mennen tullen kaikenlaisen muovitavaran.

Ja mikä siinä onkaan, että tonttuja vähän aikaa katseltuaan, 

ne alkavat muistuttaa jotain tuntemaansa tai tietämäänsä ihmistä:)

En tosin näin julkisesti ala tähän kirjaamaan,

ketä nämä tontut mielestäni muistuttavat:D

 Huomenna alkaa taas uusi viikko.

Tiedossa on ainakin koulun joulujuhla, 

joulukorttien jakamista iltalenkillä, 

toivottavasti myös leipomista ja kodin koristelua. 

Päivät menevät työn touhussa, mutta onneksi työ on sellaista, 

ettei kukaan tule moitimaan, 

vaikka työpäivän aikana joululauluja laulaakin.

No, Nelly ehkä saattaa kommentoida 

niin kuin yleensäkin aina mun laulaessa: "Äiti, hopeta!".

Hyvää yötä, uusi viikko alkakoon!

Hyvää viikonloppua!

Hyvää kolmatta adventtiviikonloppua kaikille lukijoille!

Toivon huomiseksi suuria ihmeitä:

- että juurikaan ketään muuta ei kiinnostaisi lähteä jouluostoksille

- että kaikki tarvittava löytyisi parissa tunnissa

- ja ennen kaikkea, muistaisin mikä joulussa on olennaista

Eiköhän tämä tästä... :)

Sääilmiöitä

Säätilat näyttävät vaihtelevan vauhdilla.

Ensi yöksi on luvattu myrskyä 

ja minäkin kävin varmuuden vuoksi nostelemassa lyhdyt 

ja muut "arvoesineet" suojaan, 

etteivät paiskaudu pitkin pihoja. 

Lapset asensivat otsalamput sänkyjen viereen, 

niin ei tule yöllä hätä, vaikkei sähköjä olisikaan.

Tänään on taivas vihmonut vettä ja joka paikka on pelottavan liukas.

Pari päivää sitten taivas ei ollut harmaa, vaan siellä näkyi:

 Anteeksi surkea, hämyisä kuva, 

mutta ehkä siitä saa kuitenkin selville sen, mitä pitääkin

eli sateenkaari joulukuussa.

En muista, että olisin koskaan ennen nähnyt sateenkaarta näin loppuvuodesta.

Hienolta näytti.

Joulukuu kulkee vauhdilla eteenpäin.

Blogimaailman jouluvalmisteluihin ja joulunodotukseen 

en taida tänä vuonna päästä kovinkaan hyvin mukaan. 

Se hieman harmittaa, mutta asiat tärkeysjärjestykseen.

Uudenlainen työarki on vienyt mennessään 

ja iltaisin lapset ovat ansainneet äidin, 

joka istuu koneen ääressä vasta talon hiljennyttyä.

Kaikki täällä vierailevat, kiitos käynnistänne!

Olette suuri ilonaiheeni:)

Jouluruuhkassa

En yleensä koe, että ottaisin joulusta mitään stressiä tai suurta paniikkia.

Joulu tulee, valmistelin minä sitä tai en.

Leivon herkkuja jouluksi ja koristelen kotia joulukuntoon siksi, 

että ihan vilpittömästi pidän siitä hommasta. 

On kuitenkin yksi paikka, 

jossa poden jonkin asteista jouluahdistusta: kauppojen jouluruuhka.

"Ahistus" alkaa siitä, että ajan tupaten täynnä olevan kaupan parkkipaikalle 

ja yrittän epätoivon vimmalla löytää jostakin sellaisen kolon, 

johon pienen tila-auton saisi sujuvasti tungettua. 

Minkäälaiset taskuparkkeeraukset 

tai muut vastaavat, lähes akrobatiaa vaativat pysäköintimenetelmät,

 eivät minun kohdallani tule kuuloonkaan.

Tarvittaessa jätän auton e-ritä-täin kauas ja kävelen... 

asia, josta mieheni jaksaa repiä huumoria vuodesta toiseen.

Kun viimein pääsee kauppaan sisälle,

joka paikka on tietenkin täynnä joulukansaa.

Vaikka kuinka olisi kotona lähtiessä miettinyt ja ylös kirjannut asioita,

joita kaupasta pitäisi mukaansa ottaa, 

aina jotakin (tärkeää) unohtuu.

Viimeistään hedelmä- ja vihannesosastolla tulee sellainen olo,

että nyt äkkiä kotiin.

Olo on kuin sohjoon juuttuneella polkutraktorilla: 

ei oikein suju...mikään.

Tämän päiväisen jouluruuhkan jälkeen en haluaisi sinne enää palata.

Tiedän kuitenkin palaavani.

On tavaroita, jotka eivät kävele itsestään Puron varteen.

Ehkä seuraavalla kerralla täytyy yrittää olla paikalla heti ovien avautuessa,

jos silloin olisi vähemmän vilskettä.

Rentoa lauantai-iltaa!

Olisi hauska kuulla, onko blogin lukijoissa sellaisia, 

jotka tykkäävät jouluruuhkista.

Uskon, että niitäkin löytyy.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

"Kiitos, Jumalamme,
kun annoit kauniin maan,
annoit jylhät metsät,
loit vedet virtaamaan.
Kiitos sisukkaasta
työstä isien,
kiitos isänmaasta
ja kohtaloista sen."

(virsi 581:1 Simojoki-Kaskinen)

 

 Tänään on aika kiittää isänmaasta ja äidinkielestä.

On aika kiittää siitä, 

että edelleen lippunauhojen värit ovat sinivalkoiset.

Näitä samoja tuntoja oli aistittavissa myös itsenäisyyspäivän 

juhlakonsertissa Tampere-talossa.

Olin hyvin vaikuttunut.

Lisää tällaista tulevinakin vuosina.

Joulukalentereita ja muita tuliaisia

Joulukuun toisena päivänä on hyvä puhua joulukalentereista,

sillä ainakin omaan joulunodotukseeni tuo 

24 luukkua sisältävä kartonkiläpyskä kuuluu aivan oleellisesti.

Jos joulukalenteri tai adventtikalenteri olisi täysin nimensä mukainen, 

sen kuuluisi alkaa ensimmäisestä adventista ja päättyä joulupäivään. 

Käsittääkseni tämmöisiäkin kalentereita on saatavilla. 

Ainakin joskus Suomen Lähetysseura on niitä myynyt, 

tosin tästä vuodesta en tiedä.

Puron varren lapset saivat tavalliset suklaakalenterit 

ja niiden lisäksi tämän vuoden joulukuun etenemistä seurataan kuvakalentereista, 

jotka matkasivat meille Itävallan pääkaupungista, Wienistä saakka.

Kävi nimittäin niin, että Savon täti lähti miehensä kanssa pienelle joulunalusreissulle 

ja he saivat houkuteltua mummulasta pappankin mukaansa 

(kuulostaa yksinkertaiselta, mutta tietäisitte vaan kuinka monta puhelua se vaati).

Kun pappa kotiutui reissusta oli hänellä kassissa monenmoista tuliaista Puron varteenkin ja Savon täti oli laittanut vielä sekaan omat tuliaisensa eli kalenterit.

Nyt onkin aamuissa entisestään tohinaa, 

kun ennen päivän touhuja pitää ehtiä avata kaikki kalenteritkin.

Nämä kalenterit pysyvät pystyssä kolmiulotteisuutensa ansiosta 

ja niille on jo kehitelty jatkokäyttöä joulun jälkeen kruunuina ja muina päähineinä.

 Mozartin kuulia (nam, nam!), legoja ja koruja.

Jokainen suhtautui tuliaisiin tyylillään.

Siinä missä yksi pisti korun kaulaansa ja kulki kotona peilin ohi joka välissä 

ja ihaili korua kaulassaan, 

toinen oli sitä mieltä, että parasta oli ehdottomasti se kuplamuovi, 

johon korut oli pakattu...

Kasper rakentaisi legoilla vaikka koko ajan.

Tuliainen oli perin mieluisa:)

 Ja tätä kuvaa katsoessa tuli tunne, 

että taidan keittää iltateetä 

ja napata sen kanssa yhden kuulan. 

Vain yhden. 

Eikä enemäpää. 

Varmasti.

Makoisaa viikon jatkoa!

 

Ensimmäinen adventtisunnuntai

Suuresti ihastellen olen lukenut monia, monia blogeja, 

jotka huokuvat alkavan joulunajan tunnelmaa.

Kaunista, tunnelmallista, jouluista.

Puron varren adventti alkoi lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, 

jolloin muiden jo nukkuessa valvoin siihen saakka, 

että kello löi puolen yön tunnit ja jouluradiosta kajahtivat Hoosiannan sävelet.

Tästä "jouluradiovalvojaisista" on tullut oma, hiljainen adventtiperinteeni.

 Myöhemmin päivällä lauloimme uudestaan Hoosiannaa kirkossa 

ja nautimme kirkon jälkeen kirkkopuurot, jotka seurakunnalle tarjottiin.

Tänään on tuiskuttanut uutta lunta, joten lumitöitäkin on riittänyt.

Lapset kävivät laskemassa mäkeä naapurissa 

ja viimeinkin saimme käytyä läpi koko perheen mono- ja luistintarpeen.

Tavara kiertää sen mukaan, miten jalat kasvavat. 

Yhdet monot, ja ehkä yhdet luistimet täytyy hankkia. 

Ei paha:)

Nyt nukkumaan, huomenna edessä uudenlainen arki.

Tunnelmallista joulukuuta!

Marraskuu summa summarum

Marraskuun viimeisen päivän ilta.

Aika vilkaista taaksepäin,

mitä jäi vuoden toiseksi viimeisestä kuukaudesta käteen?

M -myrsky

Eino-myrsky tuli ja vei sähköt.

Avartava ja tarpeellinen kokemus.

A - arki

Elämä on pyörinyt hyvin tavanomaisissa kuvioissa.

Arkea edessä ja takana.

R -rakentelu

Legoista saa aikaan vaikka mitä.

Lapset ovat viime aikoinan rakennelleet legoilla paljon.

 

R -rauha

Nimi, joka löytyy sekä mummultani että yhdeltä lapseltani.

Samaan aikaan olotila, jonka soisi olevan jokaisella.

 

A - adventti

On virallisesti vasta huomenna, 

mutta ajatukset ovat olleet alkavassa joulun ajassa jo pitkään. 

En mielestäni ole joululla stressaaja. 

Tykkään tunnelmoida, pölykoirista viis:)

S -sairastelu

Kuumetta, kurkkukipua, päänsärkyä, mahatautia.

Joskus sairastetaan enemmän ja joskus vähemmän.

Tässä kuussa valitettavasti enemmän.

Onneksi ei mitään vakavaa kuitenkaan.

K - kynttilät

Nyt eletään kynttilöiden kulutuksen kulta-aikaa.

Huomaan seuraavani lehtien mainoksia, 

mistä saisi halvimmalla isoja pakkauksia öljykynttilöitä pihalyhtyihin 

(joku voisi kutsua tätä jo aika säälittäväksi toiminnaksi...).

U -urheilu

Mitä se on?

Ai, pitäisikö liikkuakin?

 Jos mää sitten huomenna...

U - Uuno Turhapuro

Kaikesta junttiudestaan huolimatta hyviä elokuvia.

Nyt katse kääntyy kohti joulukuuta.

Ihanaa!

Suunnittelin ensin tekeväni tänne Puron varren oman 

joulukalenterin viime vuotiseen tapaan,

mutta ajankäytön rajat tulevat nyt vastaan.

Maanantaina kutsuu uudenlainen arki, työarki.

Työpaikka on täällä kotona,

mutta kone pysyy kiinni päiväajat ja kotityöt tehdään vasta illalla.

Leppoisaa lauantai-iltaa kaikille!

Illan pimetessä taivaalta vihmoo räntää.

Kuvien kautta voin palata viime sunnuntaihin,

jolloin aurinko paistoi ja taivas oli huumaavan sininen.

En muista, että olisin koskaan marraskuussa 

nähnyt noin mahtavan sinistä taivasta 

ja kaunista auringonpaistetta. 

Ulkona ollessa olo oli aivan epätodellinen:

vaikka tiesi, että on marraskuu, 

silmät kertoivat maiseman näyttävän helmikuiselta.

Tänään annoin "jouluminälleni" luvan nousta ihan kokonaan esiin

ja laitoin tyttöjen suosiollisella avustuksella jouluvalot ikkunoihin.

Kyllä se taas vuoden jälkeen näyttääkin kauniilta ja tunnelmalliselta.

Kotokylällä kulkiessa huomaa, 

että aika moni muukin on jo kaivanut valosarjoja esille 

ja pikkuhiljaa valopilkut pimeydessä lisääntyvät ja lisääntyvät. 

Oli hauska huomata, että lapset muistavat monia asioita menneistä jouluista.

Jouluvalot piti asettaa samoihin ikkunoihin kuin viime joulunakin, 

koska "sillälailla ne on aina ollu, ne kuuluu nuin".

Muitakin joulukoristeita muisteltiin ja lupasin loppuviikosta kaivaa koristelaatikot esille.

Pitäisi kuulemma päästä rakentamaan tonttukylää 

(= kaikki tontut järjestetään takkahuoneen takanreunalle ja siellä niillä leikitään. 

Ei puhettakaan, että niitä voisi asetella nätisti jonnekin muualle, 

vaikka sitäkin aina yritän. )

Samoina toistuvat asiat tuovat turvallisuutta ja järjestystä maailman kaaokseen.

Kyllä minustakin tuntuisia oudolta,

jos lapsuudenkotini joulutähi 

(joka ei kylläkään ole enää sama kuin lapsuudessani 

ja sekin oli jo kyllin kamalaa, 

kun se vanha hajosi ja oli pakko ostaa uusi) 

ripustettaisiin johonkin muualle kuin tuvan suurimpaan ikkunaan 

(se on ollut siinä AI-NA).

Ai niin, en ole kyllä asunut lapsuudenkodissani enää aikoihin,

mutta siitä huolimatta valaistu joulutähti kuuluu tuvan isoon ikkunaan. Piste.

 Viikko vierii, vierikäämme sen mukana!

Piparkakkuja ja elämän suuria kysymyksiä

Mistä johtuu, että piparkakkutaikinaa tehdessä sen määrä tuntuu suurelta, 

mutta valmista taikinaa katsellessa tulee tunne, 

ettei se riitä mihinkään?

Miksi piparkakut maistuvat ennen paistamista paremmilta 

kuin paistamisen jälkeen?

Miksi ihmeessä niitä edes paistetaan?

Miksi taikinaa tehdessä vähintään yksi mausteaine puuttuu, 

vaikka edellisenä päivänä on ollut varma siitä, 

että kaikkia tarvittavia aineita on kotona?

Millä todennäköisyydellä sitä puuttuvaa maustetta 

löytyy kaksi avaamatonta pussia/pakettia välittömästi sen jälkeen, 

kun taikina on valmis ja jääkaapissa? 

 

Miksi lapsi lätkäisee piparkakkumuotin keskelle kaulittua taikinaa sekunti sen jälkeen,

kun ohjeeksi on annettu "aloita reunasta"?

Miksi juuri piparkakkuleipojaisten jälkeen keittiö näyttää siltä,

kuin sinne olisi heitetty savukranaatti?

 (Eikä meiltä edes palanut kuin se kuuluisa viimeinen pelti)

Miksi minulla on nykyään niin vähän aikaa blogin päivittämiseen?

Onko syy savukranaateissa?

Tämä päivitys kuulukoon sarjaan

 "Syvälliset ja erittäin tärkeät mietteet ja ajatukset, 

jotka on ehdottomasti jaettava koko maailmalle".

Hyvää lauantai-iltaa!

Puron varresa vietetään viikon yhtä odotetuinta hetkeä:

syödään karkkia ennen saunaan menoa.

Kyllä nuo hopeatoffeet ovatkin hyviä.

Kiitos jälleen kaikille kommenttia jättäneille ja täällä muuten vaan vieraileville!

Sähkötöntä ja sähköllistä elämää

Ompas aika rientänyt.

Viikko edellisestä postauksesta.

Tarkoitus oli eilen kirjoitella menneen viikon touhuista,

mutta suunnitelmat menivät uusiksi siinä vaiheessa,

kun ulkona myrskylukemia puhaltava tuuli päätti katkoa sen verran puita linjoille,

että sähköt katkesivat heti aamutuimaan.

Kaatunut puu puron varresa

Seuraavan kerran valot välähtivät illalla ennen yhdeksää, 

sammuakseen taas aamuyöllä.

Aamulla sytyttelin kynttilöitä ja herättelin lapsia kouluun.

Aamupalan syömisen aikana puhelin piippasi tietoa, 

että koulupäivä on peruttu.

Eskarilainen oli aidosti pahoillaan,

tokaluokkalainen sentään suhtautui asiaan normaalisti ("Jes!").

Rakkaat lyhdyt hujan hajan

Sähköt saatiin kuitenkin jo aamu yhdeksältä takaisin,

joten tämä päivä on voitu viettää normaalisti.

Meidän kohdalla sähkökatkos oli pisimmillään 15 tuntia,

mutta tuokin aika antoi riittävän hyvän kuvan siitä,

miten riippuvaisia olemme sähköstä.

Tämä maa saadaan täysin sekaisin katkaisemalla sähköt,
ei siihen muuta tarvita.

"Valopää":)

Meillä ei ollut mitään hätää:

leivinuuniin tulet, 

paljon kynttilöitä palamaan ja jotakin sähkötöntä tekemistä. 

Lapset keksivät itse, 

että nyt on hyvä aika koristella viikolla leivottuja pipareita. 

Olihan se aika jouluinenkin tunnelma, 

kun kynttilöiden valaisemassa keittiössä 

kolme touhu-tonttua askaroi pipareiden parissa. 
Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, 
että ei se koko päivä pelkkää auvoista kuorrutetta ollut.
Illan hämärtyessä volyymit nousivat 
ja mieluisin tekeminen oli joka paikassa hyppääminen.

Uniikkeja joka ikinen

Paljon hankalampaa oli niissä taloissa,

joissa ihmisten lisäksi oli eläimiä hoidettavana.

Lehmille on hankalaa mennä selittämään,

että voi kuulkaas, ei teitä nyt voi lypsää, 

kun ei tule virtaa mihinkään.

Villi veikkaukseni on, 

että tällä viikolla agrekaattikauppa käy kuumana.

Tuskin yksikään isäntä harmitteli eilen sitä,

jos on joskus tullut "tuhlattua" rahojaan agrekaattiin.

Mekin hyödynsimme röyhkeästi tätä mahdollisuutta 

ja kävimme keittämässä ruuan ja kahvit mummulassa, 

jossa autotallin takana traktorin perässä agrekaatti puski virtaa navettaan ja tupaan.

Eilispäivän "jääkaappi"

Tähän astisen elämäni pisin sähkökatkos ja siitä selvittiin.
 Muutamia sammakoita on tullut suustaan päästettyä. 
Tänä aamuna Nanna valitteli kylmää herätessään, 
johon minä totesin, 
että äitipä keittää sulle lämmintä kaakaota, niin lämpenet. 
Olin laskemassa kattilaan vettä, 
kun vasta siinä tajusin, 
ettei taida tätä vettä pystyä keittämään missään...

Nyt kiitämme sähköstä, 
joka kaikesta hämärän tunnelmasta huolimatta on hyvä keksintö.
Tuuletonta viikon jatkoa!