Sammakkomaista menoa

Huhtikuun viimeinen viikonloppu on lopussa. Enää pari päivää jäljellä ja on aika siirtyä toukokuuhun. Tällä hetkellä tuntuu, että huhtikuusta jäävät päällimmäisinä mieleen loppukuun mahtavan lämpimät päivät, jolloin ehti moneen kertaan unohtaa sen, että vielä ei ole toukokuukaan. Aurinko on paistanut todella lämpimästi, hyttyset ja kärpäset ovat heränneet ja pääkoppa on kovasti ollut sitä mieltä, että nyt on jo kesä.

Iso osa perhettä oli viikonlopun partiolippukuntamme kevätleirillä. Tällä kertaa täysin odottamattomasta asiasta tuli merkittävä osa leiriä, sillä leiripaikamme sijaitsi pienen järven rannalla ja jo perjatai-iltana teimme tuttavuutta uusien leirikamujemme kanssa: 

"Kur, kur, sanoi vekkuli sammakko, kur kur, sanoi sammakkko".

Illalla peilityynen järven pinnalla saattoi helposti laskea parikymmentä pientä silmäparia tuijottamassa meitä rannalla olijoita, jotka tuijotimme takaisin. Samaan aikaan matalassa rantavedessä lillui toinen mokoma määrä sammakoita veden alla. Jos maltoimme olla hiljaa, kuulimme ihan oikean sammakkokuoron kurnuttavan kevätlauluaan rannalla. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt niin suurta määrää sammakoita samaan aikaan ja samaa sanoivat monet muutkin paikallaolijat.

En ole sammakoiden ystävä, en todellakaan. Minusta ne ovat iljettäviä. Mutta iljettävyydestään huolimatta, niiden touhuja oli tosi kiehtovaa seurata. Osa sammakoista saattoi kellua vedessä liikkumatta pitkiäkin aikoja, kauempana järven selällä näkyi äänettöminä liikkuvia renkaita, kun sammakot uivat (sammakkoa :D). Ja eiväthän lapset olisi lapsia, elleivät he olisi pyydystäneet sammakoita käsiinsä. Minä olin moisesta rohkeudesta kovasti vaikuttunut, vaikka samaan aikaan ilmoitin, että jos joku päästää sammakon käsistään hyppäämään minuun päinkään, niin koko hupi loppuu siihen. Hauskaa oli huomata, että tosi moni sellainen lapsi, joka minunlaillani inhosi sammakoita, uskaltautui kuitenkin sormella koskettamaan ja jopa vähän silittämään niitä, kun kaveri piti kädessään. 

Sammakot toivat meille hauskan lisän leiriohjelmaan. Rohkenen väittää, että jokainen leiriläinen muistaa takuulla lorkkimisen rannalla ja pelon sekaisen sammakoiden ihastelun. Perjantain ja lauantain lämpimmässä auringonpaisteessa kurnuttajat viihtyivät rantavedessä, mutta tänä aamuna pieni tuulenvire pyyhki järvenpintaa ja ilma oli muutenkin viilentynyt sen verran, että sammakot olivat kadonneet.

Kevättä ja karjalanpiirakoita

Kulunut viikko on kulunut... noh... nopeasti. Mutta siinä missä viikonpäivät ovat seuranneet toistaan vauhdilla, ulkona kevät on jotenkin tuntunut junnaavan paikoillaan. Ja mikäs ihme se on, yöpakkaset ovat paukkuneet, eikä päiväsaikaakaan lämpömittari ole ennätyksiä kolkutellut. Kun oma mieli on täysin valmis jättämään talven taakseen, tällainen paikallaan junnaava kevät tuntuu ärsyttävän hitaalta. Ja tällaista tämä taitaa olla joka vuosi, sen aina vain ehtii unohtaa. Mieli kiirehtii sulavan lumen edelle ja ajatuksissani haravoin pihaa, vaikka kulottuneen nurmikon paikalla on vielä lumihanki. Terassille on kiva kuvitella orvokkiamppeleita, vaikka syksyllä istutetut ja tätä nykyä ruskeiksi muuttuneet kanervat odottavat siirtoa sinne minne muukin haravointijäte kipataan. Se odotettu vaaleanvihreä, raikas, lämmin ja uutta kasvua puskeva kevät on kutkuttavan lähellä, mutta silti vielä matkan päässä.

Tänään pidimme oikein perinteisen leipomuspäivän äitin ja tätin kanssa. Työn alle otettiin karjalanpiirakat. Ennen aloittamista arvelimme, että paistamisen kanssa tulee kiire, mutta loppujen lopuksi työtahti oli juuri sopiva: yksi kauli piirakat, toinen täytti ja rypytti ja kolmas paistoi ja teki uutta taikinaa (ja hyppäsi ulkona kuvaamassa kaatuvaa puuta). Lopputuloksena oli parisataa maistuvaa piirakkaa ja väittely siitä miten ne jaetaan:D

Maistuvaa lauantai-iltaa kaikille, jotka tätä lukevat. Huomenna on erinomainen päivä menettää äänensä, jos ei ole tehnyt sitä jo ennakkoon!

Kevät

Talvivaatteiden pesua (senkin uhalla, että ensi viikolla on kylmiä päiviä).

Pohdintaa, milloin on oikea aika vaihtaa autoon kesärenkaat.

Sulavaa lunta, jota on tunti tunnilta vähemmän.

Suunnitelmia ja haaveiluja tuleville kuukausille.

Auringon paistetta likaisten ikkunoiden lävitse.

Päivä päivältä lisääntyvää lintujen laulua.

Vuodenaika, jota ennen inhosin.

Valoa, valoa ja vielä lisää valoa.

Ensimmäiset joutsenet pelloilla.

Lumen alta paljastuvia roskia.

Sulat ja kuivat tiet aamuisin.

Vesilammikoita ja rapakkoa.

Auringon lämpö kasvoilla.

Talvikenkien varastointia.

Pyörien huoltoa.

Pihakahvit.

Kevät.

Talven viimeiset päivät, toivottavasti

Viikko sitten vietimme pitkästä aikaa viikonlopun kolmen maakunnan mummulassa. Keskisessä Suomessa on aina tähän aikaan vuodesta enemmän lunta kuin rannikolla, joten kelit olivat vielä talviset. Mutta onneksi hyvin kevättalviset kelit kuitenkin. Aurinko paistoi ja lämmitti, taivas oli kirkkaan sininen. Tuta oli lainannut viikonlopuksi isojen ja pienten mieleen olevan "leikkikalun", jonka parissa kaikki viihtyivät.

Taisi olla viimeiset hetket moottorikelkkailulle, joten siitä otettiin kaikki ilo irti. Isoveli pääsi kyydittämään serkkujaan ja siskojaan. Kaikkein eniten kyydistä taisi kuitenkin nauttia pikkuveli, joka ei olisi muuta tehnytkään kuin istunut kelkan kyydissä. 

Viikonlopun jälkeen oli hyvä siirtää ajatukset ja suunnitelmat kevättä kohti samalla, kun kellotkin siirrettiin kesäaikaan. Kellojen siirto tuntuu vuosi vuodelta yhä tyhmemmältä touhulta , joten täällä ainakin on yksi, jolle sopii vallan mainiosti,  että moisesta touhusta luovutaan kokonaan. Sama se jäädäänkö kesä- vai talviaikaan, kunhan ei tarvitse enää viisareihin koskea.

Tällä hetkellä lumet sulavat vauhdilla. Hei hei talvi, tervetuloa kevät!