Keskikesä

Se on nyt, keskikesä. Tai ainakin vuosi alkaa olla aika lailla puolessa välissä.

 Kesää toivon olevan enemmän vielä edessä mitä takana, 

sillä liian haikealta tuntuu ajatus vuoden pimeimmän puoliskon alkamisesta muuten. 

Puron varresa juhannus on kaiketi sujunut omalla painollaan, 

sillä väki huiteli muilla mailla, lähinnä Savonmualla.

Viime juhannuksen suorastaan hyytäviin ilmoihin verrattuna tämän vuoden juhannus oli ilmoiltaan aivan mahtava. Lauantaiksi luvattu sadepäiväkin typistyi Savon suunnalla alkuillan tehokkaaksi kuuroksi ja muun päivän paistattelimme auringossa. 

Sanni-serkun perheen luona viivyimme pari yötä.

ja kotimatkalla koukkasimme tädin perheen kesämökillä "pienellä", 

kymmenen hengen joukolla. 

Talviturkit jäivät lapsilta Pyhäjärveen,

 itse tyydyin ohjeistamaan jälkikasvuani laiturilta käsin. 

Sen verran vilukissaksi täytyy itsensä tunnustaa, 

ettei minullla mikään suuri hinku veteen ole. 

Suomi on välimatkoiltaan pitkä maa, tai siltä minusta ainkin tuntuu. 

Ei tämä toki mikään Venäjä tai Amerikka ole, 

mutta aivan tarpeeksi etäällä täälläkin pystyy toisistaan asumaan. 

Siksi onkin arvokasta, että välimatkoista huolimatta aina silloin tällöin eteen tulee tilanteita joissa kaukana toisistaan asuvat sukulaiset ja ystävät voivat toisensa tavata.

Ja niin kuin aina kohtaamisiin kuulu hyvä ruoka ja muu mahan täyte, 

ei tämäkään juhannus tehnyt siitä poikkeusta. Röyh!

Paluu arkeen on koittanut ja sekin on ihan mukavaa.

 

Kesä kulkee kulkuaan

Kesä etenee päivä päivältä. Koululaiset lomailevat, tapaavat kavereita ja nauttivat siitä, kun Savon täti Sanni-serkun kanssa on mummulassa. Ensimmäiset "alkaisipa jo koulu"-toiveetkin on jo kuultu.

Omalla kohdallani kesäkuu on siinä mielessä aikamoinen hulinakuukausi, että olen itse tiiviisti töissä koko kuukaden, iskämiehellä on työmatkoja jokaisella viikolla ja lapset lomailevat. Koska työpaikkani on kotona, minun ei tarvitse huolehtia siitä, kuka katsoo omien muksujeni perään työpäivien aikana. Kolikon toinen puoli on siinä, että välillä on kohtuullisen sekopäinen olo, kun yrittää pitää koko paletin edes jollakin tavalla kasassa. Enkä siinä aina mitenkään häävisti onnistu. Viimeksi eilen Nanna joutui hukkaan, kunnes selvisi, että neiti oli lähtenyt mummulaan odottamaan jäätelöautoa. Viisi tuntia etuajassa...

 Mutta vaikka päivät ovatkin aikamoista pyöritystä välillä, niihin mahtuu kaikenlaisia pieniä ja hauskoja juttuja. Tänään Nanna löysi pihalta viime kesästä lähtien hukassa olleen Compsonatus-dinosauruksen:

Missä lienee hirmulisko talvensa viettänyt, mutta nyt se oli jotenkin löytänyt tiensä puron varresa olleen kannon päälle. Muistaakseni liskon hukkaan joutuminen aiheutti vuosi sitten jonkin asteisen huutokohtauksen ja hirmuiset etsinnät, tuloksetta. Ja nyt suomuhäntä kökötti muina liskoina kannon nokassa, hieman reissussa rähjääntyneen näköisenä, mutta edelleen ihan tunnistettavana. Tervetuloa kotiin!

 

 Trampoliini on meillä yhä edelleen pihatekemisen kruunaamaton kunkku. Sain Nannalta (tämän postauksen perusteella tämä meidän tytöistä keskimmäinen vaikuttaa olevan vauhdissa, eikä totuus juurikaan tästä poikkea) kirjalliset ohjeet, kuinka trampoliinilla tehdään voltti istualtaan.

En ole vielä uskaltanut kokeilla. Mutta enää se ei ainakaan ole ohjeista kiinni.

 

Ilta vaihtuu pikku hiljaa iltayöksi. Kamarin avoimesta ikkunasta tulvii sisään yksi maailman parhaista kesätuoksuista: niitetyn heinän tuoksu. Vaikka itsekin olen tänään tehnyt keskiverto työpäivää pitemmän päivän, niin pakostakin sitä tuntee itsensä laiskaksi, kun istuu sängyllä konetta naputtelemassa. Niitetyn heinän tuoksu ei nimittäin synny itsestään. Tuoksun mukana tänne kantautuu traktorin ääni, kun velipoika niittää huomiseksi heinää. Samaan aikaan serkkupoika päästi toisella traktorilla tiellä paalaaja perässä omille pelloilleen. Loppuviikoksi luvattu sade pitää viljelijät kiireisinä. Toivotaan kestävyyttä niin viljelijöille kuin koneillekin. Ja kesäiloa kaikille työtä tekeville! Helposti kesä mielletään pelkäksi loma-ajaksi, vaikka koko ajan jossakin joku tekee myös työtä. Kuulukoon kesä siis kaikille!

 

 

Luksusiltapalaa

Sateisen myräkkäpäivän ilta ja olo on lievästi räytynyt. Mikä siinä onkin, että sateella kaikki pienetkin harmin aiheet tuntuvat jotenkin normaalia suuremmilta. Kun aurinko taas pilkistää esiin pilvien takaa, harmikin haalenee.

 Kun jatkuvasti laittaa ruokaa monta kertaa päivässä -olkoonkin että siitä maksetaan palkkaa- joskus iltaisin ajatus iltapalasta ja kaikesta siihen liittyvästä pyörimisestä keittiössä tuntuu varsin raskaalta. 

Kasper kysyi alkuillasta oma-aloitteisesti, saako leipoa pitsaa, kun uloskaan ei viitsi mennä. En ruennut miettimään kuulinko väärin...

 

 Meillä syötiin tänään ihan valtavan hyvää pitsaa, eivätkä siskot kehujaan säästelleet. Nellyn mukaan hänellä on maailman parhainta pitsaa tekevä isoveli:D Äiti oli samaa mieltä.

 

Kesäloma alkakoon!

Kevätsointuja

Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö,

kevätvirsiä viidakko kaikaa.

Suli hanget ja nousi jo kukkien vyö.

Sinilaine jo lyö ja jo valkeni yö.

Nyt on toivoon ja lempeen aikaa,

nyt on toivoon ja lempeen aikaa.

Nyt rinnas on lämpö,

mi murtavi jään,

joka huokuili henkeä hallan.

Ja se vaativi voittoa kirkkahan sään,

elon onnea laulaa se enteillään,

kevättunteille tuottavi vallan.

Nyt tunnen kuin sieluni siivet sais

ja mä leivona nousta voisin,

ja mun tahtoni talvesta ponnahtais,

ja mun riemuni oikean kaiun sais,

ja mä oikea laulaja oisin.

 -Larin-Kyösti-

Mitä parhainta kesälomaa kaikille koululaisille 

ja onnea jokaiselle opintonsa päättäneelle! 

Puron varresakin on ollut alkaneen kesäloman tuntu suorastaan käsinkosketeltavaa. 

Voi kun nuo isot ja pienet koululaiset saisivat nyt viettää kesän vailla huolen häivää. 

Pitkän talven jälkeen aivot tarvitsevat aurinkoenergiaa,

totaali tyhjennystä ja kaikenlaista hulluttelua. 

Kiitollinen mieli jäi menneestä kouluvuodesta. 

Tähän hetkeen tekisi mieli pysähtyä pitemmäksikin aikaa.