tiistai 30. joulukuuta 2014

Vähiin käy ennen kuin loppuu...

...nimittäin tämän vuoden viimeiset päivät.
Oma olo ja fiilis eivät ole vielä ollenkaan siinä mallissa, 
että osaisin ajatella vuodenvaihteen olevan reilun vuorokauden päässä,
mutta eipä se vuoden vaihtuminen minun mieleni ailahteluistani olekaan kiinni:)
Huomisen työpäivän jälkeen saamme serkkuperheen kylään 
ja viimeistään siinä vaiheessa suuntaamme katseen uuteen vuoteen.


Ainakaan tässä vaiheessa mitään suuria muutoksen tuulia 
ei ole Puron varresa näkyvissä uuteen vuoteen siirryttäessä. 
Edessä on 366 (eikös ensi vuosi olekin karkausvuosi?) päivää. 
Toiveeni uudelle vuodelle on, että osaisin käyttää ne päivät hyvin.


Kiitos tästä vuodesta jokaiselle blogini lukijalle 
ja Puron varresa vierailleelle! 
Jokainen tänne jätetty kommentti ansaitsee kiitoksen 
ja kävijöitä on riittänyt jokaiselle päivälle:)
Tästä blogista on muodostunut minulle oma pieni paikka 
kirjata yksittäisiä muistoja ja tapahtumia ylös. 
Päiväkirja tämä ei ole, koska rajaan aika vahvasti sen, 
mitä tänne kirjoitan. 
Uskokaa pois, monesti tekisi mieleni kirjoitaa paljon enemmän,
 paljon ärhäkämmin ja paljon avoimemmin. 
Lukuisista syistä johtuen en sitä kuitenkaan tee täällä, murisen muualla;)


sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Joulukuplassa

Täällä eletään yhä jonkinlaisessa "joulukuplassa".
Kuusi saa kimmeltää ja kynttilät palavat niin pihalla kuin sisälläkin.
Jouluinen olo ja tunnelma viipyilköön täällä vielä pitkään.
Jouluruuat söimme loppuun tänään, 
eivätkä ne ehtineet kyllästyttää. Hyviä edelleen:)
Vähitellen ajatuksia on kuitenkin suunnattava kohti alkavaa viikkoa, 
joulutauon jälkeen jatkuvia töitä ja vuodenvaihdetta.

Valkea joulu tarkoittaa lunta ja pakkasta.
Tänään aamupäivän urakkana 
oli kokeilla kaikki luistimet ja monot läpi 
ja tehdä kartoitus siitä, kenen jalkaa mikäkin sopii. 
Ja kuten arvelinkin, alennusmyynnit kutsuivat, 
koska esikoisemme kasvaa maata myöten...


Viime talven surkeasta lumitilanteesta johtuen 
edellisestä kunnon hiihtokerrasta oli aikaa. 
Tytöt testailivat suksiaan pihalla ja lähipellolla.
Iltapäivällä kävimme luistelemassa koko porukalla. 
Nellykin innostui luistimistaan (huomatkaa uusi, pinkki kypärä!)
ja sanoi hetken yhteisen harjoittelun jälkeen: "Nyt äiti mää meen itse".
Olin aivan yllättynyt siitä, miten pitkään sinni riitti luisteluun.
Nauttikaa te kaikki muutkin vielä joulusta ja talvi-ilmoista.
Hyvää pyhäiltaa!

torstai 25. joulukuuta 2014

Joulua, joulua, joulua

Puron varren joulu on sujunut mitä mukavimmin tähän asti.

Aattopäivän ja -illan jännitys ja odotus 
on vaihtunut leppoisaan leikkiin ja touhuun.
Uusilla leluilla on leikitty, 
liukureita on ehditty testata oman pihan mäessä 
ja legot on jo osittain kasattu. 

Vatsat ovat täynnä kaikkea hyvää, 
eikä nälkä ole todellakaan vaivannut. 
Jouluruokamieltymykset tosin vaihtelivat,
sillä kaikkien jouluruokaherkkujen keskellä 
Nelly olisi mieluummin syönyt mummun keittämiä maitoperunoita, 
eikä suinkaan kinkkua...
Mikäs tässä on ollessa. 
Nyt nautitaan tästä hetkestä ja joulun ajasta.
En halua haikailla vielä uuteen vuoteen,
en mieti ensi viikkoa.
enkä tee uudenvuoden lupauksia.
Nyt on tämä hetki, joulupäivä.
Kaivan kaapista vielä yhden konvehtirasian....
Postauksen kuvat ovat ylintä kuvaa 
lukuunottamatta otettu pyhäkoululaisten joulujuhlasta.
Taitava pyhäkoulunopettajakollega teki 
ja sommitteli kauniit lavasteet joulukuvaelmaa varten.

Hyvää pyhien jatkoa jokaiselle!

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Hyvää ja rauhallista joulua!

Jouluaattoaamu.
Hiljainen talo, lapset nukkuvat vielä.
Ulkona lunta ja lyhdyt,
sisällä kuusen ja kinkun tuoksu.
 On aika toivottaa jokaiselle Puron varren vieraalle 
hyvää ja rauhallista joulunaikaa!
Toivottavasti joulusi on sellainen kuin toivot sen olevan.

lauantai 20. joulukuuta 2014

Seimi

Viikko on taas vierähtänyt.
Viikon aikana lumikerros on lisääntynyt huomattavasti 
ja valkea joulu taitaa olla totta:)
Viikolla nautimme lasten koulun joulujuhlasta 
ja tänään koululaisten kauan odottama joululoma sitten alkoi.
Kun aamu "valkeni" ja koululaiset tulivat kotiin, 
koko porukka lähti iskän kanssa kuusivarkaisiin.
Nellykin oli jaksanut kävellä metsässä hyvin,
vaikkei siinä mikään konkari olekaan.
Todellisuus tuosta varkaudesta 
ei ehkä ole noin karu kuin kirjoitettuna kuulostaa:)
Jos metsän omistaja tämän lukee, 
niin terveisiä ja tiedoksi tämäkin:D

Kuusi sai sulata rauhassa pesuhuoneessa 
ja nyt se seisoo komeasti olohuoneessa vakiopaikallaan. 
Toistaiseksi se on meinannut kaatua vasta kahdesti, 
mikä johtunee enemmän huonosta kiilasta jalassa
 kuin ympärillä tanssahtelevista tontuista.
Tämäkin asia korjattiin.

Ja kuusen vieressä seisoo seimi.
Tämän joulun parhain joulukoriste:)
Olen jo monen vuoden ajan etsinyt kotiimme jouluseimeä.
Joulun perimmäinen sanoma Jeesuksen syntymästä on minulle tärkeää.
Totuus kuitenkin on, että kaiken menon ja meiningin keskellä 
joulun perimmäinen tarkoitus meinaa unohtua välillä kokonaan.
Olen ajatellut, että jos löytäisin sopivan jouluseimen jostakin, 
se saisi olla kodissamme keskeisellä paikalla 
ja muistuttaisi olemassaolollaan siitä, 
mistä joulussa oikeasti on kysymys.

Monenlaisia seimejä olen katsellut. 
Erilaisia seimiasetelmia on tullut vastaan 
niin kaupoissa kuin kirpputoreillakin, 
mutta kaikissa on ollut jokin "vika". 
Osa on ollut ehdottomasti liian kalliita. 
En kuitenkaan halua sijoittaa kolminumeroista summaa 
mihinkään joulukoristeeseen, 
olikin sitten kyseessä kuinka tärkeä asia hyvänsä.
Osa taas on ollut aivan liian hienoja.
Jostakin syystä vierastan ajatusta seimiasetelmasta,
jossa kaikki on kimaltavaa, kirkasta ja jopa kullalla silattua.
Mielikuva ensimmäisestä joulusta, 
jossa Maria, Joosef ja Jeesus-lapsi olivat Betlehemin tallissa 
härkien ja aasien keskellä, ei ole kovin kiiltokuvamainen.
Ennemminkin siihen mielikuvaan liittyy heinien ja lehmien tuoksu/haju 
ja jokainen navetassa käynyt tietää, 
ettei sieltä löydy kultaa tai muuta kruusailua.
Ensimmäinen joulu vietettiin keskellä tavallista elämää, työtä ja touhua.
Siksi etsin seimiasetelmaa, joka olisi hyvin tavallinen, ehkä jopa arkinen.
 
Loppusyksyllä joulujuttujen hiipiessä taas mieleeni, 
ajatus seimestä rupesi pyörimään enemmän ja enemmän mielessäni. 
Silloin rupesin tuumimaan, jospa en etsisikään kokonaista seimiasetelmaa, 
johon kuuluivat myös paimenet ja enkelit.  
Mietin, että pelkkä seimi kaikessa yksinkertaisuudessaan 
voisi puhutella enemmän.
 Pelkkä seimi olohuoneessa joulukuusen vieressä 
voisi olla meidän perheelle joulusaarna vuodesta toiseen. 

Ja siinä se nyt seisoo.
Isäni tarttui toimeen ja teki minulle seimen.
Se on juuri sellainen kuin olin ajatellut:)
Rauhallista lauantai-iltaa kaikille!

 


lauantai 13. joulukuuta 2014

Vilinä viikko

Jos jossakin vaiheessa syksyä mietin blogin joulukalenterin tekemistä,
olen nyt tyytyväinen siihen, etten ideaa toteutusasteelle saattanut.
Täällä olisi perin harvoin avautuva joulukalenteri tänä vuonna.
Takana on varmasti koko syksyn vauhdikkain viikko,
joskaan ei raskain viikko kuitenkaan.


Olemme olleet menossa, tulossa 
ja taas menossa ja tulossa tämän viikon jokaisena iltana. 
Onneksi menot ja tulot ovat olleet sieltä mukavimmasta päästä 
ja pitäneet sisällään pääsääntöisesti hyvin jouluisia asioita.


Joululaulut, jouluherkut (ja aika monet muutkin herkut), 
joulun sanoma, tuttavien tapaaminen 
ja hauskat ohjelmanumerot ovat vuorotelleet 
iltojen kulussa viikon alusta alkaen.
 Kotosalla olemme leiponeet pariin otteeseen pipareita 
ja loppuviikosta maakin sai ohuen räntäkerroksen, 
joka kuin ihmeen kaupalla on pysynyt sulamatta.
Yllä oleva kynttiläristi valaisi kirkon portaita eilen illalla,
kun Emmy antoi muiden sudenpentujen kanssa partiolupauksensa 
lippukunnan joulujuhlan alkajaisiksi.

Mutta nyt on aika rauhoittua (hetkeksi).
Viikkoon on mahtunut niin monenmoista,
että ajatuksetkin laukkaavat vielä yhtenä myttyränä pääkopassa
ilman selkeää mielikuvaa menneestä viikosta.
Jospa ne tässä pikku hiljaa selkenisivät.
Saunasta kuuluu iloinen mekastus 
ja oma vuoroni koittaa kohta:)

Hyvää lauantai-iltaa kaikille!

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Toinen adventtisunnuntai

Hyvää toista adventtisunnuntaita!
Valo lisääntyy kynttilöiden myötä, 
eikä ulkona väijyvä pimeys niitä kokonaan peitä.

Puron varren elämä on edennyt päivä kerrallaan joulukuuta eteenpäin.
Eilen juhlistimme itsenäisyyspäivää monella tavalla. 
Saimme mummun ja tutan yökylään jo perjantaina.
Lauantaina Kasper oli  mukana ensimmäistä kertaa 
lippuairueena itsenäisyyspäivän juhlassa 
ja itsekin tuli istuttua juhlaväen keskellä pitkästä, pitkästä aikaa. 
Samalla tuoli mietittyä itsenäisyyttä vähän syvemminkin. 
Veteraanien rivien harvetessa muistot ja kokemukset
 esim. sotavuosista ja kansamme vaikeista ajoista
 muuttuvat kaukaisemmiksi 
ja ihmisten suhtautuminen itsenäisyyteen muuttuu. 

Itse ainakin toivon, että onnistuisin välittämään 
omille lapsilleni ja kaikille niille lapsille, joiden kanssa teen töitä, 
asenteen itsenäisyyden arvostamisesta ja kunnioittamisesta.
Ilta menikin "perinteisin menoin" kotona vähän herkutellen 
ja itsenäisyyspäivän juhlavastaanottoa telkusta seuraten. 
- "Siis onko tämä nyt se kättely, joka kestää tuntikausia? Mitä järkeä?"
(Kaikki eivät ole näistä "perinteistä" samoilla linjoilla;D)

 Illan komeassa kuutamossa olen sytytellyt lyhtyjä, 
katsellut tummaa taivasta ja antanut sen ajatella puolestani.
Miten hyvältä tuntuvatkaan ne hetket,
kun vain olen.

Rauhallista adventin iltaa!
Kohti uutta viikkoa.