Hyvää uutta vuotta 2013!

Tänä iltana,
uuden vuoden kynnyksellä,
kuiskasin pienen toiveen:
Anna ystävälleni ♥ kaikkea hyvää
tulevaan vuoteen!

Anna tähti oppaaksi eteenpäin johdattamaan,
kuu tietä valaisemaan ja
aurinko lämpöä antamaan.

Anna iloa päiviin,
anna uskoa ihmeisiin,
anna enkeleitä rinnalle kulkemaan.

Säilyttäköön uusi vuosi sen
mitä rakastat.
Tuokoon tullessaan sen
mitä kaipaat
ja vieköön mennessään sen
mitä taakkana kannat.

Lumihuntu harson heittää,
vanhan vuoden alleen peittää.
On aika ystäviä kiittää,
aihettahan paljon riittää.
Hyvää Uutta Vuotta"
 (runon kirjoittaja tuntematon)

Näiden säkeiden sekä Nannan ja Emmyn tekemien lumiukkojen myötä 
toivotan kaikille blogini lukijoille 
kaikkia hyviä asioita käydessämme vuoteen 2013!

Katsaus menneeseen vuoteen

Vuoden 2012 viimeisiä hetkiä eletään. 

Useammassakin blogissa on tehty erilaisia "tilannekatsauksia" menneeseen vuoteen 

ja suunniteltu samalla tulevaa.

Minä nappasin mukaani Heivatut kudelmat-blogista MariJ:n jo useampana vuonna tekemän uudenvuoden kyselyn ja ajattelin nyt vastata kysymyksiin omasta näkökulmastani. Kysymyksiä oli paljon, 

joten suoritin vähän karsintaa niiden suhteen.

Mitä sellaista teit vuonna 2012, mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin?

En ainakaan muista, että olisin tehnyt mitään kovin suurta ja mahtavaa aivan ensimmäistä kertaa. Nyt joulukuussa tein ensimmäistä kertaa elämässäni joulukarkkeja itse. 

Maku oli hyvä, koostumus välttävä.

Niin ja aloitinhan minä bloggaamisen tänä vuonna. 

Sitä en ollut tehnyt aikaisemmin.

Piditkö uudenvuodenlupauksesti, ja teetkö enemmän ensi vuodelle?

En tee mitään virallisia uudenvuodenlupauksia. 

Joitakin toiveita ja haaveita minulla on ollut tälle vuodelle 

ja osa niistä on toteutunut, osa ei. 

Ensi vuodelle mielessä on joitakin asioita, 

joita toivon, mutta en aio tänne blogiin mitään virallista "lupauslistaa" tehdä:)

Synnyttikö kukaan läheisesi?

Kyllä vain, itse sain omakohtaisesti kokea syntymän ihmeen tammikuussa, 

kun meidän Nelly-neiti saapui osaksi puron varren porukkaa. 

Vuoden aikana lapsille on syntynyt iso liuta pikkuserkkuja 

ja monien lasten koulu- ja kerhokavereiden perheisiin 

on kuluvan vuoden aikana syntynyt vauva. 

Itse asiassa vauvoja on syntynyt sen verran tiiviiseen tahtiin meidän tuttavapiiriimme, että ensi vuodesta voi hyvällä syyllä arvella tulevan vähän vähemmän vauvainen vuosi.

Kuoliko kukaan läheisesi?

Tähän kysymykseen joutuu myös vastaamaan myöntävästi.

Toukokuussa oma mummuni pääsi pitkän elämän jälkeen taivasmatkalle 

"korkeassa iässä elämästä kyllänsä saaneena". 

Missä maissa kävit?

Pysyin tiukasti kotomaan kamaralla, enkä Suomen rajojen sisältä poistunut.

Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö ehkä olisi halunnut poistua...

  Mitä sellaista haluaisit vuonna 2013, jota puuttui vuodesta 2012?

Ei minulta ole tänä vuonna puuttunut mitään olennaista. 

Mutta jos jotakin haluaisin, niin sellaista järjestelmällisyyttä, 

että saisin järjestettyä itselleni enemmän aikaa esim. lenkillä käymiseen 

sekä pitempiä ja kestävämpiä hermoja;) 

Mitkä vuoden 2012 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi?

Minä olen ehkä maailman huonoin muistamaan yhtään mitään päivämääriä.

Mutta eiköhän se tuo kuopuksen syntymäpäivä tammikuussa pysy ainakin mielessä.

Muistan hetkiä ja tapahtumia, mutta en niiden tarkkoja aikoja. 

Mikä on suurin saavutuksesti tänä vuonna?

 En osaa ajatella oman elämäni asioita saavutuksina. 

Tulevaan vuoteen minulla on mielessä eräs toive ja, 

jos se toteutuu, mainitsen sen ensi vuonna saavutuksena. 

Mutta se selviää vasta vuoden kuluttua...

Mikä oli suurin epäonnistumisesi?

Liian nopeasti katkeava pinna järjestää epäonnistumisen tunteita liiankin usein:(

Kärsitkö sairauksista tai vammoista?

Onneksi en mistään suuremmasta.

Mikä oli paras asia, jonka ostit?

 

Uusista silmälaseistani tykkään joka päivä. 

Lisäksi kaikki kirpparilöydöt saavat minut hyvälle mielelle.

 

Kenen käytös herätti hilpeyttä?

 

 Lapsilta tulee päivittäin hyviä kommentteja moneenkin asiaan.

Kenen käytös masensi?

 

Eniten olen pettynyt omaan käytökseeni, en niinkään muiden.

Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

 

Aivan samoihin asioihin kuin aika moni muukin: 

lainanlyhennyksiin, ruokaan, autoihin ja tavalliseen elämään.

 

Viime vuoteen verrattuna, oletko:

 

 a) onnellisempi vai surullisempi

Olen mielestäni onnellisempi, vaikka en kyllä vuosi sitten ollut onneton.

 

b) laihempi vai lihavampi

 

Lihavampi

 

c) rikkaampi vai köyhempi?

 

Periaatteessa minun kai kuuluisi olla vähän rikkaampi, 

koska olen ollut suurimman osan tätä vuotta äitiyslomalla 

ja silloin kelan maksama tuki on suurempi mitä kodinhoidontuki, jota nyt saan.

Mitä toivoisit tehneesi enemmän?

 

Minun olisi ehdottomasti pitänyt harrastaa liikuntaa enemmän.

Kuinka vietit joulua?

 

Siihen löytyy vastaus aikaisemmista blogipostauksista. 

Itse kuvailisin meidän jouluamme sanalla perinteinen. 

 

Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, 

mikä se olisi?

 

Eräs yö, jolloin syttyi tulipalo tässä lähellä. 

Mikä on suosikki tv-ohjelmasi?

 

En katso kovinkaan paljoa televisiota, 

mutta Tanssii tähtien kanssa-ohjelmaa seurasimme koko perheen voimin. 

Mikä oli paras lukemasi kirja?

 

Olen lukenut aika monenlaista, 

enkä tarkkaan muista mitä olen lukenut tänä vuonna ja mitä viime vuonna. 

Nora Robertsin kirjoista olen tykännyt kovasti. 

Ne ovat kevyttä ja helppoa luettavaa ja niiden parissa voi unohtaa sotkuisen keittiön.

Mitä halusit ja sait?

 

En tiedä onko oikeutta haluta tervettä lasta.  

Ei se meistä ihmisistä ole kiinni.

Sitä kuitenkin toivoin ja sen myös sain.

Miten kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2012?

 

Minä en ole koskaan ollut mikään mallinukke, 

eikä nyt kulunut vuosi ole tehnyt poikkeusta siinäkään asiassa.

 Pääasiassa vaatteeni koostuvat farkuista tms. ja trikoopaidoista. 

Tylsää ja tavallista. 

Uusia vaatteita ostan harvoin, 

kuluneen vuoden aikana tehdyt kirppislöydöt nimenomaan oman vaatekaapin suhteen 

ovat saaneet hyvälle mielelle.

Mikä piti sinut järjissäsi?

 

Uskoakseni perheeni on välillä sitä mieltä, että olen kaikkea muuta kuin järjissäni:)

Itse pidän pääni kasassa nauttimalla arjen pienistä iloista:

lukemisesta, kirjoittamisesta, omista rauhallisista hetkistä 

ja tietysti tästä välillä ihanasta, välillä kamalasta hulinasta tässä ympärillä.

Nämä kysymykset saa vapaasti napata mukaansa ja vastailla niihin omassa blogissa. 

Tuosta sivupalkista löydät linkin Heivatut kudelmat-blogiin 

ja sieltä löytyy lisää kysymyksiä. 

Olisi kiva tietää, mikäli näihin kysymyksiin vastaat. J

ätä kommentteihin merkki, niin tulen lukemaan sinun vastauksesi:)

Loppuvuoden vieraita

Muutama viime päivä on kulunut puron varren väellä hyvin sosiaalisissa merkeissä.

Olemme tavanneet serkkuja, pikkuserkkuja, tätejä, setiä, 

kummeja, kaimoja ja kavereita niin kotona, 

mummulassa kuin kaverin synttäreilläkin. 

Yritin pitää kameraa mukana, 

mutta hyvin usein tilanne oli yllä olevan kuvan kaltainen. 

Kun salama viimein räpsähti, 

oli kuvattava kohde ehtinyt juosta jo aika kauas... 

Serkkujen perheen kyläillessä luvassa on yleensä jos jonkinmoista projektia. 

Tällä kertaa keittiössä näytti tältä.

Mutta kyllä me syömäänkin ehdittiin:)

 Serkusten touhuja seuratessa tuli jälleen kerran todettua, 

että kyllä ne sukua ovat toisilleen:D

Vai mitä sanotte tästä kahden kiharapään kuvasta?

Siinä eivät istu siskokset, vaan serkukset (ja eri sukupuolta).

Molempia yhdistää vaalean tukan lisäksi pyöreät posket, päättäväinen luonne, 

vilkkuvat silmät ja mitä mainioin huumorintaju. 

Sukuperintönä kulkee myös kuuluva ääni, 

enkä kertaakaan kuullut kenenkään sanovan "mitä, en kuullut?"-kysymystä.

Jos saisin toivoa jonkin maantieteellisen ihmeen tapahtuvaksi, 

niin toivoisin Suomen olevan vähän pyöreämpi maa. 

Silloin etelä ja pohjoinen olisivat lähempänä toisiaan, 

eikä välimatka monen tärkeän ihmisen luo olisi niin pitkä mitä se tällä hetkellä on.

Onneksi on kuitenkin kaikenmaailman vempaimet, 

joilla yhteydenpito on helppoa ja vaivatontakin. 

Vaikka ei puhelimen avulla voi leikkiä piilosta tai hippaa...

Näin vielä tätäkin kautta kiitokset kaikille teille, 

joiden kanssa olemme saaneet tätä joulun aikaa viettää!

 Olkoon kotimatkanne turvallinen!

Joulupäivää

Joulupäivää on puron varresa vietetty kotosalla oman porukan kesken.

Pakkanen on paukkunut aika kipakasti tänäänkin, 

mutta pienesti pyörähdimme pihalla, 

jotta elämä ei vallan menisi sohvan ja jääkaapin väliä kulkiessa.

Lapset ovat leikkineet ja pelanneet uusilla leluilla. 

Kukaan ei ole sanonut, ettei olisi mitään tekemistä:)

Eilinen jouluaatto kulki aika tavalla muutaman viime vuoden viitoittaman mallin mukaan. Television jouluisat lastenohjelmat viihdyttävät meillä niin isoja kuin pieniäkin 

(vaikkakin Joulupukin kuumalinjan joulupukki oli vaihtunut...

 mutta kai sen Kosti Kotirannankin pitää joskus eläkkeelle jäädä, 

eikä sitä lapset tainneet edes huomata:D).

Jouluaterian söimme laajennetun perheen voimin mummulassa, 

jonka jälkeen osa porukasta suuntasi joulukirkkoon,

 osa kotiin saunaa lämmittämään ja osa jouluaaton iltalypsylle. 

Roihut syttyivät pihalle, 

saunassa mieli lepäsi 

ja illan päätteeksi kokoonnuimme uudelleen neljästä eri sukupolvesta 

vuorostaan tänne puron varteen odottamaan joulupukkia. 

Kyllä oli lapsilla jännää. 

Kello tuntui kulkevan aivan liian hitaasti...

mutta sitten se kuului...

koputus ovelta.

Lahjojen määrästä päätelleen meillä on ylikilttejä lapsia.

Tai sitten mummuilta oli "vähän" lähtenyt lapasesta lastenlasten muistaminen...

Mutta mieluistakin mieluisampia asioita paketeista paljastui. 

Todennäköisesti joululahjoja tulee vilahtelemaan tulevissa postauksissa tuon tuostakin.

Kiitos isovanhemmille ja kummeille lasten paketeista!

Mieli on hyvä ja jouluinen. 
 

Hyvää ja rauhallista joulua!

Olkoon joulussasi niitä hyviä ja kauniita asioita,

joita siihen toivot!

 

Kiitos teille kaikille, 

jotka ovat odottaneet kanssani joulua!

 

Kiitos jokaisesta jätetystä kommentista!

 

Puron varsi hiljentyy tai ainakin yrittää hiljentyä joulun viettoon.

"Nyt syttyy neljäs kynttilä,

jo joulu sarastaa.

Me odotamme Jeesusta,

Hän kaikki pelastaa."

Aatonaatonaatto

Tänä vuonna luonto pistää jouluksi parastaan.

Pakkanen on maalannut maisemat uskomattoman kauniiksi,

illalla ennen saunaan menoa katselin takapihan terassilla 

(siis sillä, joka valmistui jouluksi:D) 

miten kuun ympärillä oli ainakin kolmen eri värisävyn muodostama rengas. 

Pihalla tuikkivat lyhdyt tuovat oman, 

ihanan tunnelmansa ja hanget ovat riittävän korkeat. 

 

Nyt kieltämättä vähän harmittaa, 

ettei meillä ole parempaa kameraa, 

koska kuvattavaa olisi tänään todella riittänyt.

Ehkäpä ensi jouluna toivomme pukilta koko perheelle uutta kameraa...

Mieli hiljentyy vähitellen jouluun,

vaikka perusmeno täällä puron varresa tuskin laantuu mihinkään,

päinvastoin... luulisin.

 

Leivinuunin suunnalta leijailee sen verran hyvät tuoksut, 

että taitaa iltapala olla selvä: joululimppua ja vasta uunista otettua kinkkua. 

Piparin tuoksua, tonttujen juoksua....

Puron varresa on touhuttu kaikenmoisia joulujuttuja viime päivinä,

niin kuin varmaan aika monessa muussakin talossa ja tuvassa.

Pipareitten leipomisen lomassa kuuntelimme tyttöjen kanssa joululauluja 

ja Noita Nokinenän Joulupökräystä. 

Nuo Noita Nokinenä-kuunnelmat ovat muuten mainioita. 

Cd-levyinä niitä myydään kaupoissa,

 mutta pitäisi tutkailla, 

löytyisikö niitä täältä nettimaailman syövereistä lisää.

Alakoulun joulujuhlaa vietettiin tiistaina ja kerrassaan ihanan tunnelmallisen juhlan 

oli koulun väki meille vieraille järjestänyt.

Viimeksi tänään luin lehdestä juttua, 

miten joulujuhlista karsitaan pois kristillisiä "aineksia", 

koska ne kuulemma loukkaavat joittenkin ihmisten perusoikeuksia. 

Tämän tyyppiset kirjoitukset saavat ainakin minun niskakarvani nousemaan pystyyn, 

koska olen sitä mieltä, että jos joulusta karsitaan pois kristillisyys, 

siitä ei jää jäljellä mitään muuta kuin tyhjät kuoret. 

Sitäkö me haluamme jakaa eteenpäin lapsillemme?

Mitä järkeä on kutsua ihmisiä joulujuhlaan, jossa ei ole sisältöä? 

Onneksi täällä kotokylän alakoulussa ei ole huolta siitä, 

että joulujuhlat olisivat pelkästään tonttuleikkejä. 

Toki tonttujen leikeillä on oma hyvä paikkansa joulujuhlan ohjelmassa, 

mutta ilta huipentuu jouluevankeliumiin 

ja yleisö veisaa seisten "Enkeli taivaan"-virren viimeisen säkeistön. 

Tätä seisten veisaamista on muuten vapaa-ajattelijoiden joukossa kritisoitu kovastikin, 

kun se on kuulemma uskonnon harjoittamista ja siihen ei saisi ketään pakottaa.

Mitähän vapaa-ajattelijat siitä sanoisivat, 

jos tietäisivät, että meille toivotettiin joulujuhlan lopuksi 

siunattua joulua kouluväen puolesta?

Tavatonta;)

Hyvä meidän kylän alakoulun arvomaailma!

 

 

 Näihin kuviin ja tunnelmiin päätämme tältä erää täältä puron varresta.

Meni vähän paasauksen puolelle, 

mutta eikös sitä hyvän asian puolesta saa välillä vähän paasatakin?

 

"Kirje Joulupukille"

"Olen pienin sisarista, nimeni on Nelly

hyörin, pyörin toisten tiellä aina kaikkialla.

Kuopukseksi kutsutaan ja äidin nassikaksi,

mahdankohan koskaan tulla tuumaa suuremmaksi?

Hiukan ikävää on olla aina toisten tiellä,

rakas Pukki, tarvitsetko pientä piikaa siellä?

Korvatunturilla kyllä työtä mulle riittää,

ahkeruudestahan äiti usein mua kiittää.

Joulupukin parran harjaan, Muorin tukan suorin.

Talouttakin taidan, vaikka olenkin mä nuorin.

Joululahjapaketteja ahkerasti käärin.

Ethän sentään, Joulupukki, ymmärrä mua väärin?

Ethän luule, että pyydän liikoja nyt sulta?

Olen äidin nassikka ja isän kuopus kulta.

Hiukan ikävää on olla aina toisten tiellä,

rakas Pukki, tarvitsetko pientä piikaa siellä?"

(sävel:Jussi Chydenius, sanat: Ester Ahokainen)

terveisin, Nelly 11kk

"Nyt loistaa kolmas kynttilä,

niin kirkas kutsuva.

Oi, kohta meille Kuningas

jo syntyy tallissa."

 

Hyvää kolmatta adventtia!

Kuinka monen ohjelmaan kuuluu illalla Kauneimmat joululaulut-tilaisuus?

Minä olen ainakin menossa tähän lähelle kotokylän kirkkoon joululauluja laulamaan. Varmaan joku lapsista lähtee myös mukaan.

Mies lupasi osallistua jäämällä ainakin kahden pienimmän kanssa kotiin:)

Tontut ovat liikkeellä

Eipä tullut tästä joulukalenterista ihan jokapäiväistä, kun eilinen jäi välistä:)

Kahdet joulujuhlat lähes yhtä aikaa pitivät puron varren väen touhussa iltaan saakka.

Mutta mukavaa ja jouluista oli.

Lapset ovat kuulemma jo kovasti nähneet tonttuja liikkeellä:)

Vaikka tontut eivät joulun tärkein asia olekaan 

ja varsin kaukana joulun perussanomasta,

en pidä minään kovin suurena syntinä sitä, 

että tontut ja Jeesus viettävät yhteistä juhlaa.

Kuvien tontut on kuvattu lasten mummulassa.

Parhaat joulukoristeet -olivat ne sitten tonttuja tai jotakin muuta- 

taitavat olla ne koristeet, joilla on jo elettyä elämää takana.

 Miten mukavalta tuntuu avata joulukoristelaatikko 

ja nähdä samat, vanhat, ehkä jo hieman kärsineet koristeet 

ja laittaa ne samoille tutuille paikoilleen, jossa ne ovat aina olleet.

Oma mummuni on tehnyt tämän tontun. Tämä taulu on ollut minulle aina olemassa eli ikää sillä reilut kolmisenkymmentä vuotta. Mutta eihän se vielä tontulle ole ikä eikä mikään:)

Muistan, kun ensimmäistä kertaa laitoin joulua ihan omaan kotiini

 lapsuudenkodista muuttamisen jälkeen. 

Silloin ostin muutaman joulukoristeen ja tuntui jotenkin oudolta, 

koska niillä koristeilla ei ollut vielä minkäänlaista tarinaa.

Onneksi vuosien myötä oman kodin joulukoristeille on myös kertynyt historiaa 

ja nyt tuntuu mukavalle kuulla lasten puhuvan, 

että "tämä koliste on ollut meillä aina".

Kuvassa oleva tonttujen talo on minun mielestäni mummulan joulukoristesarjassa 

ns. "uutta aikaa", mutta Emmy on viiden joulun vankalla kokemuksella sitä mieltä, 

että tonttutalo on ollut mummulassa aina 

ja sen paikka on mummulan valkoisen lipaston päällä. Piste.

Huomenna käydään jo kohti kolmatta adventtia.

Olkaahan kiltisti, tontut ovat liikkeellä...

Kolmannestatoista luukusta löytyy... lumiukkosoppaa

Tämän joulun alla olen innostunut värkkäilemään lumiukkosoppaa.

Itse törmäsin soppaan ensimmäistä kertaa pari vuotta sitten, 

kun saimme serkultani jouluterveisenä soppa-ainekset.

Tämän vuoden kimmokkeen soppapussien tekemiseen sain eräästä joulublogista 

(jonka nimeä en enää muista) 

ja kun kaikki ainekset löytyivät kauppareissulla 
(joskaan ei ihan tuosta kotokylän kaupasta, vähän kauemmas piti mennä), 

päätin tehdä lumiukkosoppaa koulun myyjäisiin.

Idea ei ole omani, eikä minulla ole mitään tarvetta sitä pelkästään itselläni pitää.

Tässä teille vinkit lumiukkosopan keittoon:

tarvikkeet:

- pusseja (0,5l minigrip-pussit sopivat hyvin)

- lautasliinoja

- kaakaoannospusseja

- karkkikeppejä

- suklaakarkkeja

- vaahtokarkkeja

- joulupaperia niitattuna "pussinsulkijaksi"

Tarrapaperille tulostin "otsikon" ja runon:

"Kun pakkanen ulkona otettaan kiristää,

lumiukkosoppa tää mieltäsi piristää.

Ensin kuumaan veteen liemi keittele

ja kuivatut lumipallot mukaan heittele.

Lopuksi vielä kunnolla lumiukon

kävelykepillä sekoittele.

Soppa lämmitää ja ilostuttaa mieltä,

saat näyttää pakkasukolle kieltä."

Se, kuinka monta karkkia, karkkikeppiä tms. pussiin laittaa, 
on tietysti jokaisesta itsestään kiinni.
Itse taisin laittaa kolme suklaa- ja kolme vaahtokarkkia, sekä yhden karkkikepin.

Herkkuhetki on valmis.

Ei muuta kuin lumiukkosopan keittoon:) 

Niin, tänään on myös Lucian päivä. 
En vain oikein osaa mitään siitä Luciasta kirjoittaa, niin sivuutan sen nyt täysin. 
Onneksi monen muun joulublogeissa on ollut Lucia-aiheisia päivityksiä munkin edestä;)

12.12.12 klo 12.12

Kahdestoista luukku puron varren epävirallisessa joulukalenterissa 

pitää sisällään kysymyksen:

Missä olit tai mitä teit tänään historiallisena hetkenä eli

12.12.12 klo 12.12?

Emmyn metsästä hakemat ja koristelemat havunoksat. Neulasia keittiö täynnä, mutta voi miten hyvält ne tuoksuvat.

 Oma vastaukseni on tylsä.

Minulta nimittäin meni aika tavalla ohi koko historiallinen hetki.

Olimme tyttöjen kanssa ulkoilemassa ja lopettelin noihin aikoihin lumitöitä.

Siitä ei riitä kovin paljon historiankirjoihin kirjoittamista.

Joulukuuta on kulunut 12 päivää ja saman verran on aikaa jouluaattoon.

Ulkona sininen hetki on hiipinyt paikalle.

Tekisi itsekin mieli hiipiä pihalle, 

mutta nyt kutsuu ruuanlaittopuuhat.

Ei päätä palele

Välillä vähän vaatteista...

Kun pakkanen on alkanut paukkua, 

tytöt ovat saanet söpöstellä uusissa Hello Kitty-karvalakeissaan.

Mummu oli löytänyt lakit viime keväänä alesta siinä vaiheessa, 

kun lumet olivat jo kovaa vauhtia sulamassa. 

Niinpä lakit ovat nyt upouudet ja kovasti käyttäjiensä mieleen.

Koska meillä lasten vaatteet ovat isolta osalta 

kirpputoreilta tai muuten kierrätyksen kautta tulleita, 

tytöillä on vain vähän samanlaisia vaatteita. 

Oikeastaan vain jotkin mummun tekemistä neuleista ovat samanlaisia. 

Nämäkään lakit eivät ole saman värisiä, mutta muuten sopivat kivasti yhteen. 

Välillä on kiva pukea lapset yhtenäisiin vaatteisiin. 

En kuitenkaan lähde siihen, että jos ostan yhdelle vaatteen, 

niin sitten pitää saada heti toisille saman tyyliset.

Liian usein on käynyt niin, 

että jos olen oikein yrittänyt laittaa lapsille kauniisti saman tyylisiä vaatteita päälle 

esim. johonkin lähdettäessä, 

niin lopputulos on se, 

että joku ehtii kuitenkin kaataa päälleen jotain, 

vaippa vuotaa tms. 

ja lähdön hetkellä vaatteet ovat sitten mitä on kaapista sattunut käteen osumaan. 

Mutta pääasia kai lienee, että jonkinlainen loimi aamulla päälle vedetään:)
Pappani tapasi sanoa, että hyvä hevonen näkyy vähän huonommankin loimen alta.

p.s. Kierrätysvaatteista huolimatta tai ehkäpä juuri siksi, 
olen tyytyväinen meidän neitokaisten vaatevarastoon. 
Mieluisia asuja löytyy isommille tytöille ja pienin tyytyy vielä siihen, 
mitä äiti valitsee.

Kymmenes luukku, kaksi viikkoa jouluaattoon:)

Tästä päivästä alkaa oikeastaan se kaikkein tiivein 

(kirjoitetaanko se noin? tiivis, tiiviimpi, tiivein...?) 

joulun odottamisen aika.

Lasten suusta on kuulunut jo useampaan kertaan, 

että "milloin se joulu oikein on?". 

Lapset tietysti tarkoittavat jouluaattoa, 

vaikka itse yritän elää ja opettaa niin, 

että joulu on muutakin kuin yksi päivä vuodessa. 

Minusta joulu tai paremminkin joulun aika on jo nyt.

Jouluaatto toki on se suurin helmi joulun helminauhassa (ainakin lasten mielestä), 

mutta senkin jälkeen joulu vielä jatkuu.

Joskus tuntuu, että ihmiset kovasti odottavat joulua 

ja valmistelevat sitä lokakuusta lähtien, 

mutta sitten kun pitäisi elää sitä joulun aikaa, 

niin se jätetään välistä kokonaan. 

Joulukoristeet kerätään pois aaton jälkeen ja joulu loppuu siihen. 

Senkin ymmärtää, jos ei ole mikään ns. jouluihminen, 

mutta että ne todelliset Jouluihmisetkin isolla J:llä

 lopettavat joulun vieton juuri silloin, kun se on. 

Kukin toki tyylillään, ihan vapaasti, 

mutta eikö sitä kannattaisi nauttia siitä juhlasta, 

jota on hartaasti odotettu ja johon on vaivaa nähty ja valmistauduttu,

koko rahan edestä?

No, mitä minä tämmöisiä nyt miettimään?

Jokainen tehköön niin kuin haluaa.

Itse yritän muistaa nauttia valmistautumisen lisäksi myös siitä itse juhla-ajasta.

Omenahilloa, njam!

Tämä päivä on minulle muutakin kuin "14 yötä aattoon-päivä":)

Odottamatta saadut lahjat, viestit ja puhelut 

ovat ilostuttaneet minua jo viikonlopun aikana. 

Keski-pohjalaiset körttisukat ja kirjanmerkki

Kuvissa itse tehtyjä lahjoja. 
Kaikista riittää iloa tämän päivän ylikin.
Ikäkriisiä en suostu potemaan.
Vaikka tämä voi joillekin nuorille tulla kauhistuksena, 
niin pakko paljastaa, että tässäkin isässä voi elää 
(jopa täydemmin mitä silloin nuorempana):D