Loppuvuoden vieraita

Muutama viime päivä on kulunut puron varren väellä hyvin sosiaalisissa merkeissä.

Olemme tavanneet serkkuja, pikkuserkkuja, tätejä, setiä, 

kummeja, kaimoja ja kavereita niin kotona, 

mummulassa kuin kaverin synttäreilläkin. 

Yritin pitää kameraa mukana, 

mutta hyvin usein tilanne oli yllä olevan kuvan kaltainen. 

Kun salama viimein räpsähti, 

oli kuvattava kohde ehtinyt juosta jo aika kauas... 

Serkkujen perheen kyläillessä luvassa on yleensä jos jonkinmoista projektia. 

Tällä kertaa keittiössä näytti tältä.

Mutta kyllä me syömäänkin ehdittiin:)

 Serkusten touhuja seuratessa tuli jälleen kerran todettua, 

että kyllä ne sukua ovat toisilleen:D

Vai mitä sanotte tästä kahden kiharapään kuvasta?

Siinä eivät istu siskokset, vaan serkukset (ja eri sukupuolta).

Molempia yhdistää vaalean tukan lisäksi pyöreät posket, päättäväinen luonne, 

vilkkuvat silmät ja mitä mainioin huumorintaju. 

Sukuperintönä kulkee myös kuuluva ääni, 

enkä kertaakaan kuullut kenenkään sanovan "mitä, en kuullut?"-kysymystä.

Jos saisin toivoa jonkin maantieteellisen ihmeen tapahtuvaksi, 

niin toivoisin Suomen olevan vähän pyöreämpi maa. 

Silloin etelä ja pohjoinen olisivat lähempänä toisiaan, 

eikä välimatka monen tärkeän ihmisen luo olisi niin pitkä mitä se tällä hetkellä on.

Onneksi on kuitenkin kaikenmaailman vempaimet, 

joilla yhteydenpito on helppoa ja vaivatontakin. 

Vaikka ei puhelimen avulla voi leikkiä piilosta tai hippaa...

Näin vielä tätäkin kautta kiitokset kaikille teille, 

joiden kanssa olemme saaneet tätä joulun aikaa viettää!

 Olkoon kotimatkanne turvallinen!