Kymmenes luukku, kaksi viikkoa jouluaattoon:)

Tästä päivästä alkaa oikeastaan se kaikkein tiivein 

(kirjoitetaanko se noin? tiivis, tiiviimpi, tiivein...?) 

joulun odottamisen aika.

Lasten suusta on kuulunut jo useampaan kertaan, 

että "milloin se joulu oikein on?". 

Lapset tietysti tarkoittavat jouluaattoa, 

vaikka itse yritän elää ja opettaa niin, 

että joulu on muutakin kuin yksi päivä vuodessa. 

Minusta joulu tai paremminkin joulun aika on jo nyt.

Jouluaatto toki on se suurin helmi joulun helminauhassa (ainakin lasten mielestä), 

mutta senkin jälkeen joulu vielä jatkuu.

Joskus tuntuu, että ihmiset kovasti odottavat joulua 

ja valmistelevat sitä lokakuusta lähtien, 

mutta sitten kun pitäisi elää sitä joulun aikaa, 

niin se jätetään välistä kokonaan. 

Joulukoristeet kerätään pois aaton jälkeen ja joulu loppuu siihen. 

Senkin ymmärtää, jos ei ole mikään ns. jouluihminen, 

mutta että ne todelliset Jouluihmisetkin isolla J:llä

 lopettavat joulun vieton juuri silloin, kun se on. 

Kukin toki tyylillään, ihan vapaasti, 

mutta eikö sitä kannattaisi nauttia siitä juhlasta, 

jota on hartaasti odotettu ja johon on vaivaa nähty ja valmistauduttu,

koko rahan edestä?

No, mitä minä tämmöisiä nyt miettimään?

Jokainen tehköön niin kuin haluaa.

Itse yritän muistaa nauttia valmistautumisen lisäksi myös siitä itse juhla-ajasta.

Omenahilloa, njam!

Tämä päivä on minulle muutakin kuin "14 yötä aattoon-päivä":)

Odottamatta saadut lahjat, viestit ja puhelut 

ovat ilostuttaneet minua jo viikonlopun aikana. 

Keski-pohjalaiset körttisukat ja kirjanmerkki

Kuvissa itse tehtyjä lahjoja. 
Kaikista riittää iloa tämän päivän ylikin.
Ikäkriisiä en suostu potemaan.
Vaikka tämä voi joillekin nuorille tulla kauhistuksena, 
niin pakko paljastaa, että tässäkin isässä voi elää 
(jopa täydemmin mitä silloin nuorempana):D