Kesän loppu

Elokuun viimeinen päivä.

Viimeisen "virallisen" kesäkuukauden viimeinen päivä.

Täällä meidän suunnalla kesäkauden päättymistä juhlitaan venetsialaisten merkeissä.

Alunperin venetsialaiset ovat kai olleet kesämökkiläisten juhla,

mutta luonnollisesti kaupallisuus on iskenyt tähänkin juhlaan 

ja nykyisin ainakin markkinavoimat haluaisivat, 

että jokainen viettäisi venetsialaisia mahdollisimman näyttävästi.

Tasokas hämäräkuva viime viikonlopulta

 Puron varren väellä ei ole venetsialaisperinteitä.

Koska emme omista kesämökkiä, 

emme "osaa" viettää venetsialaisia mitenkään.

Viime viikonloppuna laitoin ensimmäistä kertaa pari lyhtyä illalla pihalle palamaan 

ja tänä iltana teen luultavasti samoin. 

Kyllä ne hämärtyvässä illassa kauniisti loistavat.

Ja niiden valo kestää pitempään mitä rakettien.

 On aika hyvästellä mennyt kesä ja toivottaa syksy tervetulleeksi.

Ja koska minä pidän syksystä hyvin paljon, 

olen iloinen alkavasta syyskuusta.

Tyrnikiisseliä

Ylpeys käy lankeemuksen edellä.

Minulla oli hieman omahyväinen tarkoitus tehdä tänne postaus,

jossa kerron miten olen omin pikku kätösin 

käynyt ahkerasti poimimassa ison kannullisen tyrnejä mummun ja vaarin pensaista.

Samaan hyveelliseen tahtiin oli tarkoitus jatkaa kerrontaa 

tyrnien erinomaisista terveysvaikutuksista 

ja sormi ojossa muistuttaa kanssabloggaajia 

ja muita täällä vierailevia siitä, 

että syökää ihmiset tyrnejä, niin pysytte talvella terveenä.

Niin mekin teemme.

Otin jo tällaisen idyllisen kuvankin ja ajattelin omahyväsesti, 

että kylläpä tämä näyttääkin blogissa hyvältä.

(Kyllä, olen edennyt jo sille asteelle, että mietin miltä kuvat blogissa näyttävät. 

Milloinkahan olen viimeksi kuvannut lapsiani niin, että myös päät näkyvät edestäpäin?)

Ajattelin, että nyt jokainen nämä kuvat nähtyään on sitä mieltä,

että siinäpä vasta tomera perheenäiti,

joka ruokkii hyvin perheensä:

terveellistä lähiruokaa, itse laitettuna.

Sitten tuli tarve ottaa keittiön kaapista jotakin...

Noin miljoonan hammastikun, muutaman rusinapaketin, kuivattujen hedelmien 

ja erinäisten leivänmurusten rojahtaessa kaapista suoraan tyrnikiisseliin, 

en enää ajatellut kiillottavani sädekehääni omatekoisella tyrnisopalla.

Tarkkana tyttönä kaivoin "ylimääräiset" eliöt kiisselistä pois 

ja tarjosin perheelle jälkiruuaksi.

Yksi söi ja tuumasi:

 "Mummu laittais tähän kyllä enemmän sokeria".

Sielunmaisema

Erilaiset maisemat ympäröivät meitä koko ajan.

Siinä missä toinen meistä haluaa Ison Kirjan sanoja lainaten 

"nostaa silmänsä vuoria kohti",

 toinen haluaa katsella maisemaa, 

jota Maamme-laulu kuvaa sanoin "ei laaksoa, ei kukkulaa". 

Yksi meistä on kuin kotonaan kaupungin vilinässä 

ja tuntee olevansa turvassa korkeiden talojen varjossa. 

Samalla toinen hakeutuu rauhaan, 

erämaajärven syliin, 

missä ei kuulu tuulen suhinaa kummempaa.

Yritän opetella oikeaa asennetta: näenkö tässä kauniin loppukesän päivän, vai hirveän määrän leikkaamatonta ruohoa?

Kaksi ihmistä voi katsoa samaa maisemaa ja nähdä siinä aivan eri asioita.

Uskon, että jokaiselle meistä on olemassa sielunmaisema.

Maisema, jonka keskellä tuntee olonsa hyväksi.

Maisema, joka tekee olon turvalliseksi.

Maisema, johon haluaa palata.

Sielunmaisema ei tarkoita automaattisesti sitä maisemaa,

jonka keskellä elää joka päiväistä elämäänsä.

Jollekin se voi olla maisema,

jonka on nähnyt vain kerran elämässään,

mutta jota ei sen jälkeen voi unohtaa.

Toivoisin, että  jokaisella meistä voisi omassa elinympäristössään olla paikkoja,

joissa silmä ja sielu lepäävät.

Itselläni ei nykyisessä elämäntilanteessa ole mahdollisuutta lähteä kovin kauaksi.

Siksi olen päättänyt nauttia niistä sielunmaisemista, 

joita lähiympäristö tarjoaa.

Tunnethan kypsyvän viljan tuoksun?

Peltomaisema ei välttämättä miellytä kaikkia,

mutta minulle se on kaunis ja voimaannuttava maisema.

Pellon monimuotoisuus näkyy vuoden kierrossa.

Kevään hennon vihreä oras vaihtuu kesän vahvaan kasvuun.

Kesän kääntyessä syksyksi, vilja valmistuu ja iltayön usva nousee peltojen ylle.

Myöhemmin syksyllä vaaleankeltainen sänki muistuttaa kesästä 

ja harmaa taivas antaa sateensa pellon ylle ennen kuin talvi sen lumella peittää.

Nykyisin katselen maisemaa mieluiten hiljaisuudessa.

Hiljaisuus on ylellisyyttä.

Kun kello lyö yhdeksän illalla, 

Puron varresa on yleensä hiljaista 

ja sitä kestää aamu kuuteen saakka.

Aurinko, kuppi kahvia ja illalla lyhty palamaan:)

Hiljaisuus on välttämätöntä,

koska muuten unohdan kuka olen.

Käyttäkää kypärää!

Meniköhän tämä nyt ihan oikein?

 Kiipeily majan katolla on mukavaa.

Samoin ratsastaminen keppihevosella.

 Ratsastaessa tulee käyttää kypärää.

Nanna-muorin tapauksessa olisi varmaan parempi,

jos määräykset olisivat toisinpäin...

Lepposaa lauantaita!

Aasta ööhön

Ei kai sillä ole niin väliä miten niitä kirjaimia opettelee.

Ja joskus oppi menee perille vasta kantapään kautta...

 M niin kuin mukavaa,
v niin kuin viikon
j niin kuin jatkoa
k niin kuin kaikille!

Suut makiaksi

Viikonloppuna herkuteltiin.

Mummun ja vaarin omenapuu tuotti runsasta satoa 

ja sieltä riitti meillekin ämpärillinen makoisia omenoita.

Minulla oli alkuperäisenä tarkoituksena keittää omenoista hilloa talven varalle,

mutta olin liian hidas.

Lapset tykästyivät omeniin niin paljon,

ettei niistä jäänyt mitään keitettävää.

Oikeastaan parempi niin.

Nyt omenat syötiin hyvällä halulla 

ja huomattavasti vähemmällä määrällä sokeria. 

Parhaat kommentit omenansyönnin lomassa:

"Kyllä nämä varmasti on suomalaisia omenia, 

kerta vaari ne ihte on puusta pujottanu."

Ja riemuhuuto koulusta palaavalle Kasperille:

"Ota siittä ämpäristä omena. 

Ei tartte muuta kuin haukata vaan. 

Ne on oikein kotokyläläisiä 

(*tässä kohdin siis sanottiin kotokylämme oikea nimi*) omenoita"." 

Meillä puhutaan ruuan alkuperästä aika usein ja

lapset on totaalisesti aivopesty suomalaisen ruuan paremmuuden puolesta.

Mutta kai sitä on huonompiakin aivopesuja olemassa...

Muutakin herkkua kuului viikonloppuun:

 grillausta, johon emme ole vieläkään kyllästyneet 

(makkaraa oli enemmänkin, mutta olin taas liian hidas).

 Ja mutakakkua tyttöjen yhteistyönä.

Äiti luki ohjeen ja otti ainekset korkealta kaapista.

Emmy rikkoi kananmunat 

(eikä yksikään hajonnut pöydälle, kiitos mummun opetuksen) 

ja sekoitti. 

Nanna käytti "plesilitlaa" 

ja mittasi jauhot, sokerit ynnä muut kulhoon.

Hyvälle maistuivat kaikki herkut.

 Joku sanonta sanoo, että omena päivässä pitää lääkärin loitolla.

Toivottavasti.

Nelly ainakin inhoaa korvalääkäriä niin paljon, 

että uhallakin syö monta omenaa:)

Syökäähän kaikki muutkin.

Elokuista lauantaita

Enää ei voi aamuisin juosta yöpaidassa takapihan terassille rummuttamaan tuoleja.

Monet menneen viikon aamut ovat olleet harmaita ja sateisia.

Elokuu on vielä kesäkuukausi, 

mutta sateen lotistessa harmaan maiseman yllä, 

ajatukset ovat kääntyneet aika tavalla syksyyn.

Tänään aamu on kuitenkin valjennut kauniin aurinkoisena.

Minä nautin omasta aamuhetkestäni, 

kun kaikki muut vielä nukkuvat (ainakin toistaiseksi).

On mukava hiippailla kotosalla, juoda rauhassa kahvia 

ja kuunnella nukkuvan talon ääniä 

(mm. ylikierroksilla käyvän pyykkikoneen rummutus).

Koulujen aloitus ja sen myötä uudenlainen arki täällä kotona, 

ovat sujuneet pääsääntöisesti hyvin. 

Väsymystä taitaa kuitenkin olla ilmassa,

sillä kello on kohta puoli kahdeksan ja kaikki nukkuvat edelleen. 

Elokuiseen maisemaan kuuluvat viljapellot,

jotka vähitellen alkavat tulla puintikuntoon.

Tämä on kuukausi, jossa yhdistyvät kesä ja syksy. 

Uuden alkaminen ja vanhassa pysyminen.

 Kirkas aurinko ja sumuinen sade.

Ruohon leikkaaminen ei tunnu enää yhtä mukavalta mitä alkukesästä.

Muutaman kerran sitä on kuitenkin vielä harrastettava 

ennen kuin talvi saa pihan omakseen.

Syksyn merkkejä oli jo havaittavissa nurmikolla:

Ja jotain ihme jättimarjoja oli kasvanut leikkimökin luokse;)

Tällaisin kuvin ja tunnelmin toivottotelen leppoisaa lauantaita itse kullekin säädylle!

Nannan oma aika

Erityisesti äitien omasta ajasta ja sen tärkeydestä puhutaan paljonkin,
mutta myös lapset tarvitsevat omia, pieniä hetkiä, 
jolloin saavat olla huomion keskipisteessä ihan yksin.

Nannalle tällainen oma hetki koitti muutama viikko sitten,
kun kävimme moikkaamassa kummitätiä hänen kesäkodissaan.

Kukkuu!

Aloitimme kirppikseltä, josta mukaan tarttui pieniä hahmoja Puolen Hehtaarin metsästä.
Kummitädin luota löytyi lelujakin, eikä siihen tarvittu paljon aikaa, 
kun sohvalle oli katettu herkullinen ilta-ateria 
(oikean aterian tiristessä grillissä sillä aikaa).

Testasimme läheisen leirintäalueen leikkipuiston ja jätskikioskin,
kuljimme, katselimme ja juttelimme.
Vaikkei ollut lauantai, karkkien syönti oli luvallista:)

Nanna on meidän perheen helppo lapsi.
Lapsi, joka on yleensä aina hyvällä tuulella.
Lapsi, joka sopeutuu moniin eri tilanteisiin.
Lapsi, joka menee muiden mukana.
Lapsi, joka näiden ominaisuuksiensa vuoksi on vaarassa "unohtua".

kanervan kukinnan aikaa

Nanna on mitä suurimmassa määrin laumansa itseoikeutettu jäsen.
Mutta tuona iltana muutama viikko sitten, oli sydäntä lämmittävää katsoa,
miten tämä pieni tyttö sai nauttia jakamattomasta huomiosta "tyttöjen illassa" 
ja kotiin palattua hän sujahti taas osaksi omaa, rakasta laumaansa.
Molempia tarvitaan: arkea ja erityisiä tilanteita.

Sade ropisee taas.
Hyvää keskiviikkoiltaa jokaiselle!

p.s. En kutsu neljää lasta laumaksi sen vuoksi, että heitä olisi jotenkin erityisen paljon. Kotokylällä on paljon perheitä, joissa on lapsia puolet enemmän.
Puron varren lapsinelikon touhuja seuratessa 
voi kuitenkin huomata yhtäläisyyksiä eläinlauman toimintaan
 ja siksi kutsun välillä tätä omaa sakkiani laumaksi,
 ihan vain omaksi huvikseni:)

Koulutielle

Jeesus sinä itsekin, olet ollut pieni.

Tule mukaan leikkeihin, suojaa koulutieni.

Tule meidän luokkaamme, ilo sisään kanna.

Yhdessä me kasvamme. Ystävyyttä anna.

Tahdon auttaa toisia. Jeesus riidat poista.

Auta, ettei koulussa kukaan kiusaa toista.

Pienikin on tärkeä. Pienikin voi tuoda

ympärilleen lämpöä, hyvää mieltä luoda.

Virsi 488 (säv. Taneli Kuusisto, san. Anna-Mari Kaskinen)

Reput odottavat eteisessä,

vaatteet on katsottu valmiiksi.

Huomenna Puron varresta hypätään "eskaritaksiin" 

vaaleanpunaisen repun kanssa 

ja jalkapalloreppu heilautetaan selkään 

ja polkaistaan pyörällä (uudella!) tokaluokkaa aloittamaan. 

Vielä hetken koulun pihan pyörätelineet ja kiikut ovat tyhjillään,

eivät enää huomenna.

Alkaa koulun jaksottama arki.

Ja se on varmasti hyvää arkea se.

Siistiä lauantai-iltaa!

Tässä vähän siivoilin ja järkkäilin paikkoja.

 On mukavaa rueta viettämään lauantai-iltaa siistissä kodissa.

Ja vielä mukavampaa on herätä rauhaisaan sunnuntaiaamuun,

kun kodin sydän eli keittiö on oikein viimeisen päälle järjestyksessä.

 Raikasta elokuista lauantaita kaikille täältä Puron varresta!

Rakennusprojekti etenee

Rakennusprojekti etenee samaa tahtia isännän loman kanssa: loppu häämöttää.

Valmista ei vielä ole, mutta hyvässä uskossa olen, 

että talven koittaessa meillä on viimeinkin hyvä paikka, 

jonne säilöä pyörät ja muut ulkokamppeet odottamaan kevättä.

Rakentamisen takia meillä ei missään vaiheessa ole ollut kaunista kesäpihaa 

niin kuin monessa muussa blogissa. 

Mutta jospa sitten kaiken ollessa valmiina saisin kuvia, 

jos nyt en niin kauniista, 

mutta ainakin hieman tyhjemmästä pihasta.

Ja kyllä pyörät yms. pysyvät pitempään hyvässä kunnossa,

kun niiden ei tarvitse koko ajan sateessa seistä.

Rakentelun lomasta on löytynyt tekemistä myös pikkukäsille.

Maalaaminen lienee niistä hommista sitä kaikkein mieluisinta.

Kukin taitojensa ja jaksamisensa mukaan.

Viime kesään verrattuna pinna töiden loppuun saattamiseen on pidentynyt hyvin 

(voisinpa sanoa itsestäni samaa).

 Ja urakan lopuksi maalissa olevat kädet 

ovat eräänlainen kunniamerkki tehdystä työstä.

Niille, jotka tuntevat meidät myös tosielämästä, 

ei tule varmaankaan yllätyksenä,

että Nanna halusi käsien lisäksi värjätä  myös hiuksensa... 

Mikä tekee partiosta partion? osa 2

Vielä muutamia kuvia ja tunnelmia leiriltä.

Leiri ei kai olisi leiri, ellei siellä uitaisi.

Niin nytkin.

Onneksi aurinko paistoi ja lämmintä riitti,

joten kaikki halukkaat pääsivät uimaan monta kertaa päivässä.

"Tettä, uimaan, sanoi Nelly"

 Itse olen varsinainen vilukissa, joten uimavalvojan rooli sopi minulle paremmin.

Olihan se hauskaa seurata laiturilta leiriläisten riemua:)

Mikä tekee partiosta partion?

Rantaleikit, vesileikit, pihaleikit, iltaohjelmaleikit ja metsäleikit.

Uiminen, vesisota, hyppykisat laiturilta, soutaminen, uiminen, uiminen,uiminen.

hiekkaämpäri muuttui kalaämpäriksi

Leiriporukassa oli monta innokasta kalamiestä,

jotka käyttivät vapaa-ajan hyväkseen onkien ja virveliä heitellen.

Saalistakin tuli, isoja ja pieniä kaloja.

Mikä tekee partiosta partion?

Sotkeutuneiden siimojen selvittely yhdessä, 

kalansaaliin jakaminen kavereiden kanssa,

matojen kaivaminen ja ilo saaliista.

askeleet laiturilla

 Meidän lippukuntamme ei ole iso.

Pienuus on joissakin asioissa harmittavaa,

mutta itse näen siinä myös monta hyvää puolta.

Kun väkeä on vähän, ei ole vara turhaan riitelyyn ja kaunailuun.

Kaikki tuntevat toisensa ainakin nimeltä ja yleensä vähän paremminkin.

Pienessä lippukunnassa isot ja pienet toimivat yhdessä 

ja samaan telttaan mahtuu nukkumaan hyvinkin eri-ikäistä sakkia.

Ryhmien ikärajoista ei olla kovinkaan tarkkoja,

jokaiselle yritetään löytää hyvä paikka ja mielekästä tekemistä.

Lapset kulkevat mukana, oppivat isommilta 

ja aikuisiakin saa välillä ihan luvan kanssa lapsettaa:) 

Mikä tekee partiosta partion?

Kaiken ikäiset, kokoiset ja näköiset partiolaiset.

Talkoot, tehtävät ja työt.

leiri-illan rauhaa yön saapuessa

 Paras viimeisenä.

Se mikä minua itseäni sykähdyttää aina eniten.

Kun on koko päivä tehty ja touhuttu.

Ilta päättyy yhteiseen sisaruspiiriin:

"Hyvää yötä, Jeesus myötä,

kiitos tästä päivästä.

Se oli kiva." 

Kaiken naurun, hälinän ja säätämisen jälkeen jokainen on löytänyt makuupussinsa,

yöpuvut päälle ja jalkoihin kuivat sukat.

Hämärä alkaa lasketua leirialueen ylle.

Järvi on peilityyni.

Jossakin kauempana kuuluu yksinäisen yölinnun huuto.

Ja sitten hiljaisuus.

Syvä hiljaisuus.

Pyhä hiljaisuus.

Mikä tekee partiosta partion?

Nauraminen yhdessä,

hiljentyminen yhdessä,

rukoileminen yhdessä.

Sisaruspiiri yhdessä.

Partiovasemmalla toivottelen kaikille hyvää yötä!

(tai huomenta tai päivää, milloin sitten tämän luetkin)

 

Mikä tekee partiosta partion? osa I

Otsikon kysymys oli lippukuntamme tämän vuoden kesäleirin tunnus.

Mitenkään kovin teoreettisesti emme lähteneet vastausta kysymykseen hakemaan, 

mutta luulen, että näiden kolmen päivän jälkeen 

jokainen mukana ollut osaa kysymykseen vastata. 

Sitä paitsi, vastaus riippuu ainakin osittain siitä, 

kenelle se esitetään. 

Partiossa on jokaiselle jotakin.

Kaikille yhteistä ja kullekin jotakin erityistä.

 Kaikki alkaa pakkaamisesta ja puron varren väkihän on tunnettua siitä,

että tavaraa on aina mukana vähintäänkin paljon.

Tällä kertaa osa väestä kävi yöpymässä kotona,

mutta koko ajan vähintään puolet meistä löytyi leiripaikalta.

Itselleni pakkaaminen ei ole mitään hauskaa puuhaa.

Aina unohtuu jotakin ja tavarat eivät meinaa mahtua mukaan.

Vielä enemmän tympäisee purkaa hiekkaisia 

ja väliin märkiäkin leirikamppeita leirin jälkeen.

Tällä kertaa märkyys ei onneksi johtunut sateista, 

koska koko aikana ei satanut tipan tippaa.

Mutta leiripaikan ollessa järven rannalla ei pieniltä "lumpsahduksilta" voitu välttyä...

Partiosta tekee partion 

omista tavaroista huolehtiminen, pakkaaminen ja hiekan sietäminen.

Tiskialtaat olivat kovassa käytössä ruokailujen jälkeen.

Jälleen kerran tuli todistettua,

että ruoka maistuu ulkona paremmalta kuin sisällä.

Ja jatkuva ulkona oleminen takaa hyvän ruokahalun kaikille.

Leiriläiset osallistuivat kiitettävästi yhteisiin työvuoroihin,

eikä marinoita kuulunut.

Tiskialtaat täyttyivät ja tyhjenivät sovitusti.

Partiosta teke partion 

oikeitten asioiden tekeminen silloinkin, 

kun ihan hirveästi ei huvittaisi ja

kekseliäisyys, kun kaikkia mukavuuksia ei ole käden ulottuvilla.

Isommat tekivät pienen vaelluksen ja yöpyivät ensimmäisen yön poissa leirialueelta.

Nukkumisesta puhuminen taitaa ainakin osan kohdalla olla liioittelua.

Teltat ja laavut pääsivät kuivumaan raikkaaseen tuuleen 

ja sillä aikaa teimme kynttilöitä tulevaa syksyä silmällä pitäen 

ja osa innostui askartelemaan keppihevosia. 

Tälläkin hetkellä täällä puron varressa eräs tuleva eskarilainen 

nukkuu keppihevosensa kanssa samassa sängyssä...

Partiosta tekee partion 

valvominen, vaeltaminen, värkkääminen, vitsailu ja veneily.

Yhdessä touhuten saimme teltan pystyyn. 

 Ja pienten säätöjen jälkeen teltta myös pysyi pystyssä.

Ensimmäisenä yönä vain pienimmät nukkuivat täällä,

seuraavana yönä telta oli täynnä nukkuvia (ja silloin myös oikeasti nukuttiin).

Ei ole aivan helppoa pitää tavaroitaan tallessa hämärässä teltassa.

Kantapään kautta oppimista tapahtui päivittäin.

Ja jos hammasharja pyöri hiekassa koko päivän, 

vielä aamullakin taisi suussa ratista.

Partiosta tekee partion telttailu, taskulamput ja tulitikut.

Jännitys ensimmäisestä telttayöstä, aamun viileys, ja öiset äänet telttakankaan läpi.

Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän tällä erää.

Totuttuun tapaan näistä meidän reissuista tulee aina toinenkin osa;)

p.s. Jotta kukaan ei erehdyksessä pitäisi minua minään super-hyper-partiolaisäitinä, 

niin tunnustan, että minä en tuolla teltassa nukkunut.

Sain Emmyn ja Nannan kanssa käyttöön pienen mökin,

mutta makuupusseissa sentään mekin nukuimme;)

Teltoissa yöpyivät "viralliset" partiolaiset eli jo koulussa olevat.

Möyrimistä pihalla

Ihana, ihana elokuu!

Vilvoittava tuuli ja samalla kuumana paistava aurinko.

Ei itikoita.

Grillausta.

Leirivalmisteluja.

Tavallista kotoelämää.

Siinä lyhykäisyydessään meidän sunnuntai.

"kukkarinne"

Reilu viikko sitten aloitimme pihalla uuden raivaamiskohteen.

Annoimme periksi rinteessä kasvavalle viidakolle 

ja tunnustimme itsellemme sen tosiasian, 

että meidän taidoilla, voimilla ja ennenkaikkea motivaatiolla 

ei saada aikaiseksi kaunista, kukkivaa rinnettä.

Niinpä otimme lapion kauniisiin käsiimme ja aloitimme työn.

kärräystä

Aika monta kottikärrykuormaa tuli rahdattua viidakkoa pois pihalta.

Otimme sen kuntoilun kannalta.

Ja tältä näyttää nyt:

Selkeni se vähän.

 Paljon on vielä tekemättä ennen kuin tuohon voi ruohikon kylvää,

mutta luja tavoite on, että ensi kesänä tuosta rinteestä leikataan nurmikkoa.

Työt jatkuvat ensi viikon puolen välin jälkeen.

Sitä ennen partioleireilemme muutaman päivän.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Haaste nro 2

Toisen haasteen sain Wanhasta Mummulasta (www.wanhamummula.blogspot.fi ).
Kymmeneen kysymykseen pitäisi löytyä vastaukset ja tässä ne tulevat:

1. Kaupunkiloma vai rantaloma? Perustelut.

Jos lähtisin lomalle koko perheen kanssa, valinta olisi rantaloma. 

Lapset tykkäävät uimisesta ja rantaelämästä muutenkin.

Arvelisin, että lasten kanssa olisi muutenkin helpompaa lomailla rantapaikoissa. 

Isot kaupungit ja niissä kulkeminen rattaiden ja vilkkaiden pellavapäiden kanssa 

toisi omat haasteensa ja stressitasonsa.

Jos taas lähtisin lomalle yksin, mieheni tai jonkun ystäväni kanssa, 

valitsisin mieluummin kaupunkiloman. 

Silloin keskittyisin hyvää ruokaa (joka on jonkun toisen tekemää), 

nähtävyyksien katseluun ja budjetin salliessa kaupoissa kiertelyyn.

2. Paras asia, joka on tapahtunut sinulle viime aikoina?

 Tämä koko kesä, jota vielä on vähän jäljelläkin.

Olemme ehtineet puuhata monenmoista mukavaa ja nyt kun mies on lomalla,

on ollut helpottavaa jakaa arjen toimintoja kahden aikuisen kesken.

3. Paras kesäherkkusi ja mahdollinen resepti?

Minulla ei ole mitään erikoisia bravuurinumeroita kesäherkkuihin.
Grillaamme aika usein ja parhaiten maistuu hyvä makkara, halloum-juusto ja salaatti.
Jäätelöä ei tietenkään voita mikään jälkiruokana, 
välipalana, kahvin kansssa, muuten vaan;)

 

4. Kesäperinteesi?

On muutamia ihmisiä, joita on ollut tapana tavata kesäisin 
ja se on ollut tänäkin kesänä hyvin mieltälämmittävää.
Näyttää myös siltä, että puron varren kesäperinteisiin kuuluu piha,
joka on kuin hävityksen kauhistus lautakasoineen yms.
Lautakasoista yleensä rakentuu jotakin, joten tilanne paranee kesän edetessä.
Niin näyttää käyvän myös tänä kesänä ja kuvia projektista on tulossa, 
kunhan homma on vielä vähän valmiimpi.

5. Paras viimeisin sisustusostoksesi?

Ostan hyvin vähän mitään sisustusjuttuja.
Viimeisin tähän sarjaan kuuluva ostos taisi olla Kuopion kirpparilta 
löytynyt lyhty kolmella eurolla. 
Nyt lyhty keikkuu leikkimökin terassinpylväässä odottamassa pimentyvää syksyä.

6. Millainen on unelmiesi asuinympäristö?

Aika lailla sellainen, jossa asun tällä hetkellä.
Maalaismaisemaa, pieni paikkakunta, tilaa ympärillä.
Kyllähän se omakotitalo järven rannalla olisi kaikkien unelmien täyttymys, 
mutta me tyydymme tuohon pikku puroon, joka tontin rajalla solisee.

7.Suomen kielen kaunein sana?

Tätä piti pohtia hetki.
Jos en ajattele ollenkaan sanojen merkitystä, 
niin kauniimmilta kuulostavat monet s-kirjaimeen päättyvät sanat kuten:
sarastus, hiljaisuus, kirkkaus, kauneus.
Eipä noiden sanojen merkityksessäkään mitään vikaa ole.

8. Millaisia kesäsuunnitelmia sinulla on tai oli?

Suunnitelmissa oli käydä lasten serkkujen perheen luona ja oman siskoni luona.
Nämä suunnitelmat myös toteutuivat.
Miehen loman ajaksi suunnitelmat olivat ja ovat edelleen varsin työpainotteisia.
Iso osa "työlistasta" on jo tehty, mutta jotain taitaa jäädä tekemättäkin.
Ennen koulujen alkua on suunnitelmissa osallistua 
vielä lippukuntamme kesäleirille koko perheen voimin.

 

9. Paras vuodenaika?

Olen nauttinut tästä kesästä, 

mutta siitä huolimatta vastaus on sama kuin aina ennenkin: syksy.

Syksyn kuulaus, kirkkaus ja tietynlainen hämäryys (taas s-loppuisia kirjaimia)

sopivat minulle.

10. Mikä saa sinut onnelliseksi?

Oma perheeni ja muut läheiset ihmiset.
Mielekäs tekeminen.
Työ ja lepo.
Arki ja juhla.
Ja pala suklaata;)

koristekirsikkapuun "hedelmiä"

Nyt pitäisi sitten haaste lähettää viiteen osoitteeseen.
Eilistä haastetta en lähettänyt niin monelle kuin olisi pitänyt,
koska halusin "säästää" osan blogeista tähän haasteeseen.
Siispä tämä haaste lähtee:

MaiMalle Savu & Vimpa-blogiin 
(niin lähti eilinenkin haaste, 
mutta Maima on sanonut tykkäävänsä haasteista, 
joten tässä tulee tuplana:D) 

ElKielle ja Käpälälaakson kuninkaallisille

Heivattujen Kudelmien MariJ:lle

 Jennalle Pieni onnenpesä-blogiin

ja sinulle, joka muuten vaan haluat tämän haasteen kysymyksiin vastata.