Heinäkuun puutarhakierros

Olen monta kertaa aikonut, että tekisin pihalla pienen kierroksen ja kuvaisin itselleni muistiin minkälaisia hyötykasveja meillä kasvaa kesällä 2020. Viimeinkin pääsin tuumasta toimeen ja tässä on tallennettuna Puronvarren pihasatoa vuosikymmenen ensimmäisenä kesänä. Otsikon sana "puutarhakierros" kuulostaa turhan mahtipontiselta, mutta olkoon. Näitä kuvia katsoessa ei kannata luulla, että olisin joku viherpeukalo, kaikkea muuta. Olenkin sanonut, että kaikki mitä meillä kasvaa, kasvaa pelkästä Jumalan armosta tai puhtaasta vahingosta. Minun taidoillani on hyvin vähän tekemistä minkään kasvun kanssa. Kunhan olen kantanut kasvihuoneeseen vettä ja lisännyt siihen toisinaan lannoitetta ja taitellut tomaateista varkaita pois, siinä kaikki. Mutta palkitsevaa tämä pihan hyötykasvien kasvun seuraaminen on ollut. Kun sain haettua kasvihuoneesta ensimmäisen kurkun iltapalapöytään, olin ylpeä kuin  kuka tahansa suurempikin puutarhuri. Keväällä tavoitteenani oli, että kunhan edes joku kasvi kasvaisi ja tuottaisi vähän satoa, niin se olisi enemmän kuin olin uskaltanut toivoa. Ja nyt näyttää siltä, että toiveeni on toteutunut.

Joten, tervetuloa Puronvarren puutarhakierrokselle:

Karvaiset näyttävät tuottavan tänä kesänä hyvää satoa. Pensaat ovat olleet meillä sen verran vähän aikaa, että aikaisempina vuosina sato on syöty suoraan pensaista, eikä siitä ole säilötty mitään. Nyt näyttäisi siltä, että marjoja tulee sen verran runsaasti, että säilöntäänkin saattaisi riittää. Luin jostakin, että porkkanoista ja karviaisista saa keitettyä "köyhän miehen lakkahilloa", jonka maku on hyvinkin samanlainen oikean lakkahillon kanssa. Onko kellään kokemusta vastaavasta? Kannattaako kokeilla?

Raparperipenkki kasvattaa komeita varsia vuodesta toiseen. Tänä kesänä se näyttää erityisen mukavalta kasvihuoneen tuomaa valkoista taustaa vasten. Joku sanoikin, että hyvin on kasvihuone sopinut raparperien taakse. Homman juju oli siinä, että raparperipenkki määritteli kasvihuoneen sijainnin ja oven paikan:D Ilmankos se nyt niin hyvin siinä istuukin. Raparpereistä ajattelin tehdä juomaa ja keitän ehkä vähän hilloketta talven aikana mahdollisesti leivottavien britatorttujen väliin.

Sitten kurkistus kasvihuoneeseen, jossa paprikoissa on pieniä, söpöjä paprikavauvoja. Minulla ei ole aavistustakaan siitä, miltä paprikoiden pitäisi tähän aikaan vuodesta näyttää, enkä osaa yhtään arvioida ehtivätkö paprikat kypsyä ennen syksyn pakkasia, mutta katsotaan. Silmäniloa ne ovat tarjonneet jo nyt.

Vesimeloni kasvattaa pitkiä luikeroitaan vähän turhankin innokkaasti. Tämä taimi tarttui matkaani kesäkukkien ostoreissulta. Olen lykännyt sen multaan ja antanut olla. Kukkia on paljon ja joissakin kohdin olen näkevinäni pieniä melonin alkuja. Ilmeisesti vesimelonissa pitäisi olla sekä tyttö- että poikakukkia, jotta siitä saataisiin satoa. Jännä nähdä miten käy.

Kesäkurpitsa on myös levittänyt lonkeroitaan laajalle. Tässä kasvissa pitäisi myös olla sekä tyttö- että poikakukkia ja jos faebookin erinäisiä puutarharyhmiä on uskominen, jotkut pölyttävät näitä sutimalla pienillä pensseleillä siitepölyä kukalta toiselle. En ole tehnyt asialle mitään ja näyttäisi siltä, että  muutama kesäkurpita on kuitenkin tuloillaan. Lämpiminä päivinä kasvihuoneen ovi on ollut auki, joten pölyttäjät ovat päässeet työhönsä.

Kirsikkatomaatissa on muutama pieni tomaatin alku. Nämä taimet sain serkultani, jolta olen saanut myös hyviä neuvoja kasvihuoneeseen liittyen. Jännityksellä odotan mitä näistä tulee.

Tomaatit ovat minulle aikamoinen mysteeri. Netistä olen lueskellut niiden hoito-ohjeita, mutta kovin sekava vaikutelma niistä on jäänyt. Välillä on tuntunut, ettei tomaattien kasvattamisessa voi onnistua. Sitten olen ajatellut, että tässäkin asiassa jään katsomaan mitä tapahtuu. Tomaateissa on edelleen aika paljon kukkia ja raakileita vain muutamia. En tiedä mikä olisi ns. normaali tila ja kuinka paljon tämä kesän viileys vaikuttaa asiaan, mutta olisihan se aivan mahtavaa, jos jonakin päivänä voisin kerätä omia tomaatteja pöytään.

Kurkkuja tulee paljon. Ostin jo aikaisemmin mainitulta kesäkukkareissulta myös kurkun taimia. Istutin ne liian lähekkäin ja aluksi nypein niistä pois juuri niitä kurkun alkuja, kun luin jostakin, että kurkuistakin pitää varkaita poistaa. Sitten tajusin, että olen nyppinyt pois juuri niitä osia, joista kurkut kasvavat ja lopetin koko homman. Satoa näyttää tulevan, vaikken ole mitään varkaita poistanut enää aikoihin. Meidän pikku-ukko on mahdottoman kova syömään kurkkuja, joten ylituotantoa näistä ei varmasti pääse tulemaan. 

Kasvihuonee ulkopuolella kasvaa avomaankurkkua, sipuleita, lehtisalaattia ja herneitä. Herneet ja lehtisalaatin kylvimme aika myöhään, mutta näyttävät ehtivän muiden mukaan. Sipulit istutin keväällä pieniin, muovisiin kukkaruukkuihin. Ne ovat mielestäni sen verran kivan näköisiä, että jos vain onnistuvat näin, niin teen sipuleista samanlaisen ruukkupuutarhan ensi keväänäkin. Sipulit ovat sekä kelta- että punasipuleita. Kälyltä saadut avomaankurkut näyttivät ensin kasvavan hitaasti, mutta nyt ne ovat päässeet juonesta kiinni. Kukkia ja pieniä kurkun alkuja löytyy mukavasti.

Puronvarren perunamaa näyttää tältä. Päätin kokeilla saako satoa, jos kasvattaa perunat ämpäreissä. Kukkia ei ole vielä kovin monesta varresta löytynyt, joten en tiedä mitä tästä tulee. 

Mustaherukat kypsyvät omaa tahtiaan. Mitä kovin suurta satoa niistä ei näytä tulevan. Talvi verotti muutenkin mustaherukkapensaita, joista  jouduimme leikkaamaan aika paljon kuivettuneita oksia pois nyt kesällä. Viime syksynä pensaat jäivät talvehtimaan terveillä oksilla.

Vadelmia tulee jonkin verran. Näistä tuskin riittää pakkaseen minkään verran, sillä pikku-ukko käy samantien syömässä jokaisen vähänkään punaisen marjan. Se ei haittaa. Vitamiinit ovat parhaimmillaan tuoreissa marjoissa, joten talvea varten kannattaa tankata  nyt.

 

Punaherukkapensaat kantavat terttujaan urheasti. Näistäkin marjoista syödään kypsät (ja varmaan aika paljon raakojakin) sitä mukaa, kun niitä tulee, mutta eiköhän näistä riitä myös mehumaijaan. Sekä puna- että mustaherukoiden maku on todellinen loppukesän ja alkavan syksyn maku.

Päärynäpuista löytyy muutamia päärynöitä. Vuodet eivät ole veljeksiä tässäkään asiassa. Viime vuonna päärynöitä oli vaikka kuinka paljon, tänä vuonna sen verran, että niistä saa muutaman välipalan.

Tulipas siitä pitkä kierros. Sadonkorjaajan paras aika on vielä edessäpäin ja nyt pitää vain malttaa odotella, että kaikki kypsyvät ja valmistuvat ajallaan.

Syksyistä kesää

Istuin illalla suihkun jälkeen vilvoittelemassa terassillla. Taivas oli pilvessä ja pihan koivuissa suhisi vieno tuuli. Eilen kuljin pihalla vähän ennen sadetta. Taivas oli silloinkin pilvessä ja kesäillassa oli jo tietynlaista hämärää. Tiistaina lähdin poimimaan mansikoita ja viimeisen ämpärinpuolikkaan kohdalla alkoi sataa. Sadepisarat pitivät yllättävän kovaa ääntä osuessaan mansikkamaan muovikatteeseen. 

Kaikkiin näihin edellä kuvattuihin tilanteisiin liittyi yksi ja sama asia: ilmassa oli aistittavissa syksyn tuntu. Muistelen, että aikaisempinakin vuosina tähän aikaan, heinäkuun kääntyessä loppuaan kohti, ilmaan tulee vivahdus tulevasta. Syksyn tuntu tuntuu ensin häivähdyksenä, jonka aluksi luulee vain kuvitelleensa, mutta sitten se vähä vähältä voimistuu. Siinä on jotakin vääjäämätöntä, joka saa mielen yhtä aikaa haikeaksi ja hyväksi. Haikeaksi siksi, että kesä tuntuu tässä vaiheessa kestäneen vasta hyvin vähän aikaa, eikä siitä millään haluaisi päästä vielä irti. Hyväksi siksi, että syksy tulee, muttei kesäkään vielä ohi ole, vaan edessä on pilvisten päivien jälkeen vielä ihan varmasti monta aurinkoista ja ehkä (tuskastuttavankin) kuumaa päivää. Ei siis hätää, vaikka mieli hoppuileekin liian nopeasti eteenpäin, vaikka ehkä se haikeus kuitenkin on tässä vaiheessa se voimakkaampi tunne.

Edellisen postauksen jälkeen Puronvarren elämään on kuulunut tavallisia kesäjuttuja. Kävimme pienellä kesäreissulla Savossa lasten serkkujen luona ja tällä viikolla serkut ovat olleet lähellä meitä mummulassa. Joka kesäinen mattojenpesu-urakka on suoritettu, vaikkei sitä tänä vuonna miksikään urakaksi edes voinut sanoa, sen verran vähän pestävää oli. Kuulun siihen matonpesijäjoukkoon, joka pesee koneessa kaikki matot, jotka suinkin saa sinne tungettua. Pihalla ruoho kasvaa kohisten ja tuntuu, että sitä saa olla koko ajan leikkaamassa. Sekin urakka on nykyään jaettavissa, kun osa lapsista osallistuu siihen myös. Näin kesä etenee ja päivät täyttyvät tavallisista kodin töistä. 

Välillä mietin, että pitäisikö tässä kesässä olla enemmän jotakin erikoista? Itse olisin ehkä kaivannut jotakin vähän pitempää reissua koko perheellä. Toisaalta, itse olen sen ratkaisun tehnyt, että olen töissä lähes koko kesän ja lomat pidämme eri aikoihin. Kaikkea ei voi saada ja tämä kesä menee  nyt näin. Ehkä ensi kesänä sitten jotakin muuta. Jospa koronakaan ei olisi vuoden päästä mörkönä lomasuunnitelmien takana.

Ja aivan kuin luonto olisi lukenut mitä tänne olen kirjoittanut. Samalla, kun tekstiä on tullut ruudulle, taivas on vähitellen kirkastunut, ilta-aurinko paistaa ja syksyn tuntuu työnnetty taas hetkeksi loitommalle:)

Heinäkuun ensimmäinen puolisko Puronvarresa

Kesäkuun vaihtuessa heinäkuuksi myös ilmat vaihtuivat: helteiden tilalle tulivat viileys ja sateet. Siksi nyt tuntuukin erityisen mukavalta istua ulkona ja nauttia pitkästä aikaa auringon lämmöstä, kevyestä tuulesta ja kesän tunnusta. Koko loppuviikoksi on luvattu lämmintä säätä, mikä kuulostaa oikein mainiolta. Toivon kovasti, että meidän kannettava tietokone, jolla tätä postausta naputan, jaksaa uurastaa täällä pihallakin. Konevanhus on sen verran iäkäs, ettei mikään ole enää itsestäänselvää.

Juhlaa

Puronvarren heinäkuun ensimmäinen puolisko on pitänyt sisällään niin arkea kuin juhlaa. Suurin juhlan aihe oli luonnollisesti esikoisen rippijuhlat, joita saimme viettää kuun ensimmäisenä sunnuntaina. Koronarajoituksista johtuen konfirmaatiokirkkoon sai jokainen nuori kutsua vain kolme vierasta, mutta kotona juhlimme sitten vähän isommin sukulaisten ja kummien kesken. Pilvisenä ja melko tuulisena alkanut juhlapäivä muuttui iltaa kohden aurinkoiseksi ja kauniiksi kesäpäiväksi. Monenlaiset tunteet olivat pinnalla tuona päivänä, kun katselin omaa nuortani juhlahumun keskellä. Ei siinä hetkessä voi muuta kuin olla kiitollinen siitä, miten hienon nuoren miehen olemmme saaneet ja toivoa ja rukoilla kaikkea mahdollista hyvää johdatusta kaikkien nuorten elämään,.15 vuotiaalla elämä sykkii niin kovin täysillä ja voimakkaana joka suuntaan. 

Kotihoitoa

Heinäkuu toi tullessaan kesäloman myös meidän pikku-ukolle. Hoitopaikan ovet sulkeutuivat neljäksi viikoksi ja hän nauttii olostaan kotona. Vaikka hoitoon jääminen ei enää nykyisellään ole aamuitkuja aiheuttaut, ei voi sanoa, että pikku-ukkomme mitenkään erityisesti hoidosta nauttisi. Hoitopaikassa sen kummemmin kuin henkilökunnassakaan ei ole mitään vikaa, mutta siitä huolimatta hän olisi mieluiten kotona. Aamulla sängystä kuuluu kysymys: " Menenkö tänään hoitoon?". Kun siihen vastatataan: "Et, nyt ollaan kesälomalla", pieni pää vaipuu takaisin tyynyyn ja uni jatkuu vielä pitkään. Edessä on vielä kaksi viikkoa lomaa ja sen jälkeen palataan taas hoitoon takaisin.

Lomaa

Iskämies on ollut lomalla kohta kaksi viikkoa ja ensi viikolla hänen palatessa töihin aloitan itse kahden viikon kesäloman. Tällä viikolla omia työvuoroja on ollut sen verran vähän, että yhteisiä lomapäiviä on ollut useitakin.

Reissuja

Tänä kesänä reissaamme aika vähän. Takana on reissu toiseen mumulaan ja toinen reissu Powerparkkiin. Osa perheestä jatkoi Powerparkista matkaansa lasten serkkujen luo, mutta itse tulin esikoisen kanssa kotiin. Tämän kesän työt sijoittuvat niin arkipäiviin kuin viikonloppuihin,joten vapaa viikonloppu ei ole mikään automaatio. Tällä viikolla olemme lähdössä käymään Savon suunnalla, joten Suomen kesää päästään taas katselemaan auton ikkunasta käsin.

Mansikoita

Ja mitäpä olisi kesä ilman mansikoita. Kävin taas poimimassa ensimmäisen mansikkasatsin pakkaseen. Perinteeseen kuuluu, että onnistun mansikoiden lisäksi saamaan itseni niin kipeäksi, ettei minusta oikein ole mihinkään seuraavana päivänä. Tämäkin perinne täyttyi. En tiedä mikä olisi optimaalisin asento poimia mansikoita, jotta seuraavana päivänä ei olisi täysin raatona: köykkiä takamus pystyssä mansikkapellolla, jolloin kipeänä ovat selkä ja takareidet vai kyykistellä, jolloin selkä säästyy, mutta jalkojen kaikki lihakset huutavat ja lujaa. Näiden asentojen sekoitus saa aikaan sen, että koko kroppa on kuin tulessa. Minulle tietysti kävi tämä viimeinen vaihtoehto.

Kesämielellä mennään heinäkuuta eteenpäin. Palataan taas!