Eletään joulunpyhien jälkeistä maanantaita. Joulun välipäivät alkoivat. Tavallaan on jo arki, mutta samalla vielä on joulun tuntu isostikin joka paikassa. Ja kyllä se joulu saa tuntua vielä paljon ja pitkään. Välillä näyttää siltä, että moni meistä odottaa ja valmistautuu jouluun hyvissä ajoin syksyn mittaan, mutta sitten se varsinainen joulunvietto jää lyhyeen ja Tapaninpäivän jälkeen ollaan jo kovasti riisumassa joulua pois. Kukin toki tyylillään. Meillä joulu saa olla pitkästi uuden vuoden yli ja jouluvalot pidän palamassa siihen saakka, että ihan oikeasti valo voittaa tämän pimeän ajan.
Joulukuu on mennä vilahtanut huimaa vauhtia. Adventtisunnuntait seurasivat toisiaan ja työpäivät vähenivät samaa tahtia. Oli ihanaa päästä viime vuoden tauon jälkeen laulamaan kauneimpia joululauluja kirkkoon. Jouluaaton hartauskin järjestettiin, ulkona tosin, mutta järjestettiin kuitenkin. Lapset odottivat joululomaa ja sitten tietenkin jouluaattoa. Jouluaatto sujui hyvin pitkälle niin kuin monena vuonna ennenkin, emmekä me siihen mitään uutuuksia kaivanneetkaan.
Tämä aika, joka ei katso hyvällä sairastumista, vaikutti meidänkin jouluumme sen verran, että Tapaninpäivälle suunniteltu vierasporukka jouduttiin perumaan, kun pienimmäinen tuli flunssaan. Onneksi näyttää siltä, että kyseessä ei ole mitään sen kummempaa. Kaikenlaisten somepäivitysten perusteella vaikuttaa siltä, että tänä vuonna varsin moni on joutunut muuttamaan tai perumaan joulusuunnitelmiaan äkillisten sairastumisten vuoksi. Voin vain kuvitela miten paljon harmittaa, jos/kun suunniteltua reissua ei voikaan toteuttaa tms. Ensi vuodelta en toivo mitään muuta kuin sitä, että tämä kulkutauti hellittäisi. Että kaikki voisivat elää taas mahdollisimman normaalia elämää. Me olemme päässeet hyvin vähällä, mutta samaa ei voi sanoa kaikista muista.
Tämän vuoden joulu on tarjoillut meille yltäkylläisesti rauhallista kotona olemista, pakkasta, lasten riemua, hyvää jouluruokaa, paljon suklaata ja läheisten seuraa. Emme voisi olla tyytyväisempiä.