Heinäkuu summa summarum

Joko olette kyllästyneet näihin joka kuukauden päättyessä tuleviin koosteisiin?

Tässä tulisi taas. 

Osa 7.

Hellepäivänä iski idea leipoa pullaa, joten tuumasta toimeen.

H - herkut

Syitä herkutteluun on ehkä miljoona, ainakin minulla.

Mutta jos talo on täynnä vieraita, ei kun siis niitä tuttuja, 

niin en minä silloin kaloreita laske.

E - elämä

Arvokas ja kokonainen,

 riippumatta pituudesta.

Ei itsestäänselvyys.

I -imetys

On tällä hetkellä niin mukavaa, etten millään raaskisi lopettaa.

Kun pulleat kädet kiertyvät kaulaani ja korvan juuresta kuuluu "tisssssi",

siirrän lopettamisen taas seuraavaan viikkoon.

Mikäs kiire sillä lopettamisella oikeastaan onkaan.

N - netflix

Viime viikonloppuna tutustuin tuttujen kautta 

elämäni ensimmäistä kertaa tähän palveluun, 

jonka kautta voi katsella elokuvia ja sarjoja mielin määrin. 

Helppoa ja hauskaa, 

mutta luulen, ettei sitä meillä vielä tulla näkemään.

Ä - äänet

Saunomme aika usein ja näin kesäaikaan minulle on tullut tavaksi 

istua saunan jälkeen hetki takapihan terassilla. 

Kesäillan ääniä on hyvä kuunnella: 

suhinaa, koirien haukuntaa, joskus naapurin lehmien ääniä, yölintuja, ampiaisia. 

Ei mitään sellaista, joka ei meitä ympäröivään maisemaan kuuluisi. 

Sielu lepää. 

Ja korvat.

Kesäinen Pitkäjärvi, yksi niistä monesta samannimisestä, joita koto-Suomesta löytyy

K - kaverit

Minulla on onni omistaa rehellisiä, suoran toiminnan ystäviä.

Siinä vaiheessa, kun yksi kaveri tuo tuliaisina taikasienen 

(kiitos, se muuten toimi hyvin!) 

ja kehottaa käyttämään sitä uunin puhdistukseen 

ja toinen kaveri tulee kylään ja kertoo miettineensä, 

pitäisikö tuoda minulle uuninpesuainettta, 

on syytä vetää tiettyjä johtopäätöksiä, 

jotka koskevat kahta viimeistä kirjainta... 

Näitä kahta kaveria kutsuisin mieluummin ystävikseni, 

mutta y-kirjain puuttuu lähes kaikista kuukausista.

U - uuni

Tadaa ja hip hurraa!!!!!!

OLEN PESSYT UUNIN!!!!

Aikominen kesti reilut puoli vuotta, 

työ kaikkine pesuaineiden vaikuttamisaikoineen ehkä tunnin verran.

U - uuni

Mainitsinko jo, että pesin uunin?

Tänään.

Ilman tätä blogia en takuulla olisi tehnyt sille yhtään mitään (ainakaan tänään).

Tajusin vaan, että on "kuukausiraportin" aika 

ja jos en pese uunia

 joudun jälleen kerran kirjaamaan sen tänne tekemättömien töiden joukkoon.

Valokuvaa puhtaasta uunista ei ole, eikä tule.

Kyseinen kapine on kuitenkin jo 30 vuotta vanha (talon alkuperäiskalustoa),

joten pesusta huolimatta sieltä löytyy tahroja, joita ei saa kuin räjäyttämällä pois.

Kesä kulkee elokuuta kohti.

Kiitos jokaiselle puron varresa piipahtavalle!

 

Tuttuja kylässä

Hehhee;D

Taas epätoivoinen yritys olla hauska otsikon suhteen.

Meillä ei käy vieraita, tuttuja vain.

Mitä sitten tapahtuu, kun serkut tulevat kylään?

Käydään järvellä uimassa,

kiikutaan, juostaan ja leikitään.

Ajetaan mönkijällä, levitetään kaikki barbit lattialle,

järjestetään leikkimökissä kutsut, 

päästetään äidit kirppareille.

Syödään "kunnon ruokaa" ja herkkuja, 

nukutaan siskonpedissä lattialla ja kikatetaan aika myöhään 

ja herätään siitä huolimatta aikaisin.

Vauhtia oli paljon, mutta vaarallisia tilanteita vähän.

Ja kun serkkuperhe lähti vieden mukanaan yhden pitkätukan, 
saapui Alikersantti-täti täyttämään tyhjäksi jäänyttä paikkaa.
Joskus sanotaan, että suku on pahin, 
mutta tällä hetkellä ei tunnu siltä:)

Kesän tuoksuja

Eivätkö olekin kanervan kukat kauniin värisiä?

Nanna keräsi näitä tätilässä ison kimpun.

 On ollut aivan mahtava ilma ulkona

ja joka puolella tuoksuvat kaikki kesän kymmenet elleivät jopa sadat tuoksut:

vastaleikattu nurmikko, erilaiset kukat, piipusta nouseva savu, 

hiljalleen valmistuva viljapelto.

Ja kaikkien tuoksujen joukossa aistii vähitellen, 

hetki hetkeltä voimistuen, lähestyvän syksyn.

Mutta ei puhuta vielä syksystä,

nautitaa tästä kesästä ensin.

Mukavaa viikonloppua 

ja kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille.

Kivaa, että niin moni oli jaksanut ajatuksiaan esille naputella.

Hop + Lop = HopLop

Pitkin kevättä on ollut puhetta,

että seuraavan kerran tätilässä käydessämme menemme käymään HopLopissa.

Joskus tuntuu, että toisille perheille HopLop- käynnit kuuluvat, 

jos ei nyt aivan viikko-ohjelmaan, 

niin kuukausiohjelmaan ainakin,

mutta meille tämä jonkinasteinen sisäleikkipuistojen kruunaamaton kuningaspaikka oli vielä lähes tuntematon alue.

Olemme käyneet kerran kotiseudulla Touhutalossa,

joka ei oleellisesti kyllä HopLopista poikennut.

Retkeä paikkaan, 

jossa "saa riehua kuin päätön kana" (suora lainaus Emmyltä),

odotettiin suurella innolla.

Vammojen minimoimiseksi kaikki kulmat, putket ja lattia on pehmustettu.

Päivä oli sateinen ja harmaa,

joten oli odotettavissa,

että paikalle voisi eksyä muutama muukin "päätön kana".

Tädin erittäin hyväksi osoittautunut idea oli,

että menimme paikalle heti sen auettua.

Tilaa oli joka puolella, eikä vielä niin kuumakaan.

 No, oliko siellä mukavaa?

Kyllä oli, jos lapsilta kysyy.

No joo, vastaa äiti 

(HopLopin viereinen kirpputori oli kyllä paljon mielenkiintoisempi paikka...)

Paikka oli Touhutaloon verrattuna isompi,

mutta muuten lähes identtinen kopio.

Lapset laskivat liukumäkiä, kiipeilivät, ampuivat pehmopalloja, 

"uivat" pallomeressä ja pujottelivat sokkeloissa. 

Isommat menivät minne halusivat, 

Nellyn perässä juoksimme tädin kanssa vuorotellen.

Suurimpaan pallomereen meinasi pienin upota kokonaan.

Plussaa oli iso ja tilava kahvio, josta näki hyvin leikkialueelle.

Käsidesiä oli saatavana hyvin ja käsienpesukehotuksilla kai yritettiin pitää pöpöt edes jotenkin kurissa (aika hyvin väki näytti myös käsienpesukehotusta noudattavan).

Tekemistä oli monenikäisille lapsille ja ainakin vielä Kasper viihtyi myös, 

joten ei ollut liian "lälly" tulevalle tokaluokkalaisellekaan.

Leikkialue, vessat ja yleisilme oli siisti.

 Aikuisten ei tarvinnut maksaa sisäänpääsymaksua ja se oli iso plussa.

Miinuksena kohtuullisen korkeat sisäänpääsymaksut lapsille.

Tänä päivänä kaikesta pitää maksaa ja vähitellen kai sitä alistuu siihen,

että ihan sama mihin menee, niin rahat loppuvat.

Mutta siitä huolimatta jäin miettimään, 

onko kohtuullista pyytää yli 3- vuotiailta 13e sisäänpääsymaksua?

Varsinkin, kun lapsia on useampia, 

pääsymaksujen loppusumma tuppaa nousemaan korkeaksi.

Samoin kahvion antimet olivat kalliita ja omia eväitä ei saanut paikalle tuoda.

Mutta eipä tämä hinnoittelu ole yksin HopLopin ongelma. 

Samaan törmää kaikissa huvipuistoissa, sirkuksessa yms. 

 

Nanna nimesi tämän muna-autoksi. Se toi kai jotenkin mieleen takavuosien Munamiehen.

Parin tunnin touhuamisen jälkeen väki oli kohtuullisen väsynyttä (ja hikistä).

Vaihtopaidat eivät olleet ollenkaan turhaa tavaraa.

Tänään ollaan touhuttu omassa HopLopissa eli kotopihalla.

Myllertämisestä on luvassa kuvia ja postausta myöhemmin.

Tätilässä

Taas meinaa olla niin hoppu,

ettei ehdi edes bloggaamaan.

Mutta se hyvä puoli tässä hopussa on,

että bloggaamisen aiheita syntyy jatkuvasti.

Toinen syy blogihiljaisuuteen on ollut pienimuotoinen kesäreissu,

jonka teimme kaukaisemman mummulan kautta Savon tätilään.

Tuolla tätilällä on Puron varren väen suussa aivan oma nimensäkin,

mutta se jääköön vain niiden tietoon,

jotka tuntevat meidät myös "oikeasta" elämästä.

Nelly ratsastaa ja laulaa: "Ihhahhaa, heepo hinnattaa"

Pyörähdimme pikaisesti mummulassa ennen tätilään menoa.

Pikapyrähdyksestä huolimatta,

saimme tavata lukuisan joukon sukulaisia.

Ja lapsilla on riemu rajaton,

kun näkivät serkkunsa.

Pian meitä kutsuivat kuitenkin Savon maisemat.

Tätilässä meitä passaattiin parhaasti päästä.

Herkuttelimme grillin antimilla useaan otteeseen ja

muutenkaan laihtumaan ei ehtinyt.

Tytöt leikkivät tädin vanhalla barbie-talolla,

jossa ovat lähes kaikki pienetkin osaset tallella.

Parasta oli varmaan se, ettei leikkejä tarvinnut siivota pois ennen kuin kotiin lähtiessä

Nelly kunnostautui portaiden kiipeämisellä ja 

vain hyvin suunnitellut harhautukset 

saivat neidin huomion välillä kiinnittymään muihin leikkeihin. 

Portaita nousu alkoikin sujua jo hyvin, 

mutta alastulo on edelleen täysin holtitonta. 

"Pää tyytyyn" (Nellyn ensimmäinen kaksisanainen lause)

Kasperille suurin juttu oli traktorilla ajaminen.

Mummulassa Kasper on traktorin kyydissä tuon tuostakin,

mutta nyt taitaa kuskin penkki vetää puoleensa entistä enemmän.

Massikka - traktorien aatelia:)

Näissä traktorilla ajoissa on aina se ristiriita,

että mikä on oikea aika päästää lapsi puikkoihin. 

Lain mukaan sitä ei saisi tehdä vielä moneen vuoteen, 

mutta jos odotaa siihen saakka, 

että laki sallii ajamisen, 

niin ihan takuulla se ajaminen ei enää siinä vaiheessa kiinnosta teiniä.

 Itse kannatan jonkinasteista lain rikkomista tässä asiassa.

Aikuisen valvonnassa ja vastuulla tosin.

Ja taitaa muuten olla niin, 

että omalla pihalla/pellolla ajaminen ei edes ole lain rikkomista. 

Yleisiä teitä tuo laki taitaa tarkoittaa 

(nyt ei siis kukaan voi kommentoida, että olemme vastuuttomia vanhempia,

toki niin voi omassa päässään ihan vapaasti ajatella 

ja saa sen kommentteihinkin laittaa;D). 

Nämä taitavat olla niitä asioita,

joissa jokainen perhe vetää omat rajansa.

Mutta nyt kutsuu sauna.

Ja ulkona tuoksuu kesäinen ilta:)

Viikon jatkoa kaikille!

Hyvää viikonloppua!

aihe: dinosaurusnaamari, kiinnitystapa: teipillä suoraan naamaan

Dinosaurusmaista viikonloppua kaikille Puron varresa vieraileville.

Taloutemme turvaajalla alkoi kesäloma.

Vastoin kaikkia ohjeita, joita kesäloman vietosta oikein lehtienkin palstoilla annetaan 

(aihe, joka vuosi toisensa jälkeen jaksaa minua suunnattomasti huvittaa), 

meillä on hirvittävän pitkä lista töitä, joita pitää loman aikana tehdä.

Eikä edes harmita.

Päinvastoin.

 

Mutta nyt ensi alkuun Puron varren tietotoimisto hiljenee hetkeksi.

Kuulumisiin jälleen ensi viikolla.

Koulutauluja

Olen tainnut täällä ennenkin mainita,

että minusta vanhat koulutaulut ovat kauniita.

Tällaiset taulut löysin kotiseutuviikon kirpparilta:

orava ja mökki

 Nämä taulut tuovat mieleen omat kouluajat.

Eipä tuollaisia kaunokirjoituskirjaimia enää taideta opettaa.

Ensin suunnittelin laittavani nämä leikkimökkiin,

mutta toistaiseksi ne saavat olla esillä täällä sisällä.

Kehyksetkin ovat vielä hakusessa.

Jälleen kerran tuli hyvä mieli kirppispöytien koluamisesta.

Suosittelen!

Lämpimästi.

Mökillä sukuloimassa

Aika taas rientää siinä määrin vauhdikkaasti,

ettei ehdi bloggamaan ollenkaan.

Savon täti miehineen on pitänyt meidät kiireisinä;)

Vai voisiko olla pieni mahdollisuus,

että tilanne olisikin toisinpäin...?

No, oli miten oli,

ystäviä ja sukulaisia on ollut taas ilo tavata.

Sunnuntaina suuntasimme Toyotan nokan kohti tädin perheen mökkiä

ja vietimme siellä mukavan päivän.

 Saapumisemme jälkeen ei mennyt kovinkaan pitkä aika siihen,

että jälkikasvumme kuoriutui vaatteistaan ja loikkasi järveen.

Kohtuullisen viileä ja sateinen sää ei haitannut,

koska "järvessähän sitä kastuu kuitenkin".

Itse uskaltauduin myös uimapukuun,

mutta talviturkit ovat päällä edelleen.

Oli se vesi sen verran kyl-mää!

 Olihan se kuitenkin mukava katsoa,

kun lapset nauttivat uimisesta ja saunomisesta.

Isotäti-S huolehti, 

että lämpöä riitti ja jokainen istui lauteilla riittävän kauan.

Itsekin kävin saunassa ja vaikken järveen asti uskaltanutkaan,

niin saunominen sateen ropistessa kattoon on rentouttavaa ja hyvinkin kesäistä.

Koska osan aikaa päivästä satoi,

sisälle kehitettiin mieluisia aktiviteetteja.

Mökiltä löytyi vanha kunnon Nintendo-peli ja sen parissa aika kului.

Miesväen kurvatessa rallia,

serkkuni piti pienemmille satutuntia yläkerran parvella.

Ja sateen tauottua oli vuoro sukeltaa frisbeegolfin maailmaan.

 

Ja nälkä ei totisesti päässyt yllättämään.

Kotiin lähdön tunnelmissa Nanna kiteytti tunnelman näin:

"No nyt on ainaki saatu uija talpeeksi".

Se on kuulkaa paljon sanottu se!

 

Kiitos järven rannalla seisovan mökin isäntäväelle ja kaikille mukana olleille!

Puron varren väki kiittää ja kumartaa.

 

Itää, ei idä, itää, ei idä...

Vielä taitaa olla vara harventaa...

Ei minusta taida miksikään 

puutarhuriksi olla. 

Sen verran vaihtelevasti 

ovat kylvökset onnituneet.

Porkkanat ovat itäneet hyvin ja 

toiveissa on, 

että syksymmällä voidaan hakea

välipalaa suoraan omasta maasta.

Mutta, mutta...

ja maa on mustaa...

hernekylvökset näyttävät sitten tältä (vilkaisu vasemmalle kiitos).

En tiedä missä vika.

Mielestäni tein kaiken niin kuin siemenpussin kyljessä sanottiin,

mutta verson versoa 

ei maasta ole noussut.

Ei syödä sitten herneitä.

Ei ainakaan omia.

Hyvää perjantai-illan jatkoa kaikille!

Jänis istui maassa

mutta tämä jänis ei torkkunut yhtään:

 Eräänä aamuna tällainen kaveri loikki meidän pihalla.

Pysähteli siellä täällä ja söi apilaa.

Tervetuloa pupu-jänönen vastakin meidän pihalle,

kunhan jätät päärynäpuut rauhaan.

p.s. Kuva on ikkunan läpi otettu, 

eikä meidän ruoho oikeasti ole noin pitkää...

Lasten kesätouhuja viime viikolta

Laitanpa tähän muutaman sekalaisen otoksen viime viikolta.

Viikkoon mahtui kotiseutuviikon tapahtumia, 

joista jalkapallokoulu vei kahden vanhimman ajan kolmena päivänä.

Jalkapallon pelaamisen lisäksi lapset osallistuivat lasten olympialaisiin 

ja suurta hupia on aiheuttanut Nellyn uusi taito: zetorin äänen matkiminen.

Viikon parhaimmat hetket taidettiin kuitenkin viettää tätien parissa/kimpussa.

Alkuviikosta paikalla oli Savon täti 

ja hänen lähdettyään alkoi Alikersantti-tätin odotus,

joka palkittiin myöhään torstai-iltana. 

Täti parat:D 

Mutta heitä odotetaan aina kovasti. 

Enemmänkin kuin kovasti.

Emmy innostui tekemään saunavihtoja.

Kiinni ne laitettiin nippusiteillä,

mutta hyvin ne asiansa ajoivat.

Kuvassa on "lastenkoko".

Aikuisille oli oman kokoiset vihdat.

Kesän uintikausikin saatiin viimein avatuksi.

Puron varren aikuiset ovat sen verran vilukissoja,

että aivan alkukesästä kukaan ei ole innostunut kuskaamaan ketään uimaan.

Nytkin vesi tuntui kamalan kylmältä,

mutta eipä se nuorison uintia näyttänyt hidastavan.

Ja uni maistuu uinnin jälkeen makealta.

Hyvää yötä tai sitten huomenta,

riippuen siitä milloin tämän luette:)

Samuelin kirkossa

Suomen kesä on erilaisten tapahtumien ja juhlien kulta-aikaa.

Ei varmasti ole yhtäkään viikonloppua tai viikkoakaan,

ettei jossakinpäin Suomea kokoonnuttaisi yhteen jonkun asian tiimoilta.

Omalla kotokylällä on vietetty kotiseutuviikkoa.

Muutamia kuvia niistä on odottamassa julkaisuaan,

mutta niiden aika ei ole vielä.

Samuelin kirkko

Tänään vietin päivän Nannan kanssa Haapajärvellä "Sanasi annoit"-teeman ympärillä.

Kyseessä olivat siis Herättäjä-juhlat.

Hengellisiä kesäjuhlia on monia ja se ihmisjoukko,

joka kaikille juhlille yhteensä osallistuu, on huikea.

Kuvia varsinaiselta juhla-alueelta minulla ei ole,

mutta kävimme ystäväni kanssa tutustumassa 

Haapajärvelle rakennettuun Samuelin-kirkkoon.

Samuelin-kirkko on erityisesti lapsille suunnattu kirkko.

Se on kooltaan leikkimökin kokoinen ja tarkoitettu lasten kirkkoleikkeihin.

Kirkkoherranvirastosta sai lainata laatikoita, 

joissa olisi ollut tarvikkeita kirkkoleikkeihin. 

Stolat kaikissa liturgisissa väreissä papille, morsiuspuku, sulhasen puku, 

arkku ja hiekka-astia hautajaisiin, virsinumeroita yms. 

Kirkon kelloja sai soittaa ja ne kaikuivatkin komeasti.

Mikä olisikaan parempi tapa käsitellä esim. kuolemaa ja hautajaisia lasten kanssa,

 kun päästää lapset leikkimään hautajaisia oikeaan kirkkoon.

kirkon kellot

Ja vaikka kirkko oli tehty nimenomaan lapsille, lasten käyttöön, 

se ei todellakaan ollut mikään leikkimökki, vaan ihan oikea kirkko. 

Ja sisällä (jonne myös aikuinen mahtui istumaan) 

saattoi aistia ihan saman pyhyyden tunteen kuin "oikean" kokoisessa kirkossa. 

Suosittelen tutustumaan, jos Haapajärven suunnalla kuljette.

Kukaan ei varmaan estä istumasta kirkon penkkiin ja veisaamasta virttä.

alttari

Sunnuntai-ilta kallistuu loppua kohti. 

"Iltapalaksi" saat pätkän siitä tärkeimmästä,

josta tänäänkin puhuttiin:

"Kun oma pohja vajoaa,

niin armo yhä kannattaa,

sen päällä niin kuin kallion

 minulla turvapaikka on."

SV 113:7

p.s. Loppuun vielä terveiset täältä sinulle lukija,

joka tulit lauantaina kaupassa kertomaan, että luet blogiani:)

Kiva, kun "ilmiannoit" itsesi.

Ja kiitos ihan kaikille täällä blogissa vieraileville! 

Nytkin on ollut monta päivää, etten ole kirjoittanut tänne rivin riviä 

ja siitä huolimatta kävijöitä on riittänyt jokaiselle päivälle.

Se tuntuu kuulkaas mukavalle. 

Kylässä Kissankulmalla

Suomenkieli on merkillistä. 

Nyt rupesin pohtimaan, kävimmekö kylässä Kissankulmalla vai Kissankulmassa?

Omaan korvaani tuo Kissankulmalla kuulostaa paremmalta.

Puron varren lapset (melkein kaikki) tykkäävät kovasti eläimistä.

Meillä itsellämme ei kuitenkaan ole yhtään eläintä,

mutta onneksemme ympärillämme on lukuisia paikkoja,

joissa eläimiä on ja vieläpä hyvin monenlaisia eläimiä.

Eräänä iltana poikkesimme sitten kylässä.

 Kissankulman emäntä on luonut todella kauniin ja kodikkaan ympäristön pihalle,

missä eläinten on hyvä olla.

Yllä olevan kaverin olisi Nelly halunnut kotiin asti.

Molemmat olivat yhtä innokkaita tuttavuuden tekemiseen: pikkuneiti ja koira.

Molempia oli syytä hillitä.

Kumpikaan ei siitä oikein tykännyt.

Olisihan toki ollut mukavampaa nuolla naamaa tutustumisen merkiksi ja

toinen olisi kai halunnut tunkea sormensa esim. silmiin:D

Vielä kotonakin Nelly puhui koirasta: 

"Koija, hauhau".

 Kissat pääsevät häkistään suoraan sisälle ja pääsimmepä todistamaan sitäkin,

kuinka tuollaisesta ulkoaitauksesta karataan...:D

Ei oikeastaan voi muuta kuin ihailla sitä kekseliäisyyttä mikä kissoilta löytyy.

Ja ollappa edes osin yhtä notkea...

 Meille "eksoottisimmat" eläimet taisivat olla kanat ja kukko.

Innokkaina siellä kanatarhan väki kuopsutteli maata ja kukko kiekui komeasti.

Kierros kanalan sisällä tuotti mukavan saaliin: 

jokainen kana oli päivän aikana muninut.

Hoksasin itsekin vasta kotona, 

etten ollut aikaisemmin tainnut niin tuoreita munia nähdäkään. 

Suoraan pesästä, samana päivänä munittuja.

Mehun, keksien ja leikkien jälkeen lähdimme kotiin.

Mukaan saimme:

Eikös olekin aivan mahtavan värisiä?

Mukavaa viikon jatkoa!

Puron varren viikkoa on hallinnut vaihteleva sää, 

joka on ollut hyvä syy siirtää ruohon leikkuuta ilta toisensa jälkeen 

ja päivisin kahden vanhimman jalkapallokoulu, 

jonka ansiosta unta ei tarvitse iltaisin odotella.