Nuorempana minulle oli yksi hailee loistaako taivalla täysikuu vai pelkkä sirppi.
Se ei vaikuttanut elämääni mitenkään.
Tällä hetkellä asiat ovat toisin.
Ensin syntyivät "kuuhullut" lapset.
Aluksi ihmettelin, miksi hyvin öitään nukkuva vauva valvoo toisinaan.
Valvoo, vaikkei ole nälkä, vaippa on kuiva ja kaikki vaikuttaa olevan hyvin,
koska vauva ei itke, valvoo vain.
Useamman kuukauden jälkeen tajusin,
että näitä valvomisjaksoja on aina muutamana yönä ennen täydenkuun aikaa.
Vauvan kasvaessa isommaksi,
ei täydenkuun aikana enää riittänyt pelkkä sängyssä makoilu.
Meillä mies on katsonut monena kuutamoyönä sohvalla torkkuen Puuha Peteä,
kun kirkassilmäinen jälkikasvu ei ole yrityksistä huolimatta nukahtanut,
ei sitten millään.
Aluksi olin ihmeissäni, harmissani
ja typeryyksissäni ajattelin, että lapsi on jotenkin hankala,
jos ei nyt ihan tahallaan, niin puolittain ainakin.
Kun yhteys valvomisen ja täydenkuun välillä selvisi,
oli helpompi ymmärtää, että kaikkina öinä unta ei vain riitä aamuun saakka.
Ja helpotuksena on aina ollut se,
että kukaan lapsista ei ole koskaan kuun vuoksi valvonut kahta yötä peräkkäin.
Tosin, kun lapsia on enemmän kuin yksi,
eikä kuu vaikuta kaikkiin samalla tavalla samana yönä... niin....
Nykyään meillä ei tarvitse kaivaa dvd-levyjä yöllä esiin.
Mutta edelleen tietää täydenkuun ajan,
vaikka taivas olisi pilvessä, eikä kalenteriin katsoisi.
Yhä edelleen muutamaa yötä ennen täyttä kuuta
yöllinen liikenne Puron varresa kasvaa:
janottaa, pissattaa, pelottaa yms.
ja kuun alkaessa pienentyä talo on taas hiljainen.
Ja koska vanhuus ei tule yksin,
huomaan itsekin nykyään valvovani.
En sitten tiedä johtuuko se kuusta
vai kymmenen vuoden aikana syntyneestä rytmistä.
Mutta valvottipa kuu tai ei, onhan se täysikuu hienoa katseltavaa.
Tänä vuonna joulukuun täydenkuun aika osui just jetsulleen joulunpyhiksi.
Iltasanomien nettisivujen mukaan seuraavan kerran päästään täysikuuta ihailemaan joulunpyhinä 19 vuoden kuluttua.
Kannattaa siis nauttia täydestäkuusta nyt.
