Joulukuun ensimmäisten päivien tunnelmia

Vaikka kalenteri kertoo, että joulukuuta on eletty vasta kolme päivää, 

tuntuu kuin tämä kuukausi olisi kestänyt jo pitempäänkin. 

Syy taitaa johtua siitä, että minulle virallinen joulunaika alkaa 

ensimmäisestä adventista vaikka se sattuisikin marraskuulle, 

niin kuin tänäkin vuonna.

 Ajatuksissani olen siis elänyt joulukuuta viime sunnuntaista lähtien.

Ensimmäiseen adventtiin liittyy tietenkin Hoosianna. 

Ensin kuuntelin sen keskiyöllä, Jouluradion aloittaessa lähetykset 

ja toisen kerran lähdin sitä itse laulamaan kirkkoon. 

Jotenkin tunnelmaan sopi sekin, että adventin ruuaksi meillä syötiin riisipuuroa. 

Tosin riisipuuro ei täällä Puron varresa ole pelkkä joulunajan ruoka, 

vaan sitä saatetaan keitellä milloin sattuu, pitkin vuotta.

Aamut ovat pimeydestään huolimatta tällä hetkellä varsin hauskoja, 

sillä lapsia ei tarvitse houkutella heräämään. 

Innokkaan heräämisen takaavat joulukalenterit ja niistä paljastuvat yllätykset.

Olin vielä muutama vuosi sitten jyrkästi vastaan kaikenlaisia leluja 

ja muuta tavaraa sisältäviä joulukalentereita. 

Ajattelin, että kuvakalenterit ja korkeintaan suklaakalenterit

 saavat luvan riittää meidän perheessä. 

No, niin siinä on tietenkin käynyt, 

että tämänkin periaatteen olen joutunut roskiin dumppaamaan. 

Jo viime vuonna meillä oli kolmella lapsella tavaraa sisältävät kalenterit

 ja tänä vuonna ne löytyvät kaikilta. 

Ja kun katson miten innokkaasti varsinkin tytöt leikkivät 

kalentereista löytyneillä pikkuesineillä, ei voi muuta kuin todeta, 

että nämä kalenterit tuottavat tosi paljon iloa ja hyvää mieltä 

joulukuun jokaiseen päivään. 

Ja rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että...

löytyy se tavarakalenteri minulta itseltänikin...:=)

Nanna pyöräytti lumienkelin eräänä aamuna, 

kastellen sopivasti itsensä ennen eskariin lähtöä.

 Jouluenkelin iloa ja rauhaa jokaisen joulukuuhun!