Syksyistä kesää

Istuin illalla suihkun jälkeen vilvoittelemassa terassillla. Taivas oli pilvessä ja pihan koivuissa suhisi vieno tuuli. Eilen kuljin pihalla vähän ennen sadetta. Taivas oli silloinkin pilvessä ja kesäillassa oli jo tietynlaista hämärää. Tiistaina lähdin poimimaan mansikoita ja viimeisen ämpärinpuolikkaan kohdalla alkoi sataa. Sadepisarat pitivät yllättävän kovaa ääntä osuessaan mansikkamaan muovikatteeseen. 

Kaikkiin näihin edellä kuvattuihin tilanteisiin liittyi yksi ja sama asia: ilmassa oli aistittavissa syksyn tuntu. Muistelen, että aikaisempinakin vuosina tähän aikaan, heinäkuun kääntyessä loppuaan kohti, ilmaan tulee vivahdus tulevasta. Syksyn tuntu tuntuu ensin häivähdyksenä, jonka aluksi luulee vain kuvitelleensa, mutta sitten se vähä vähältä voimistuu. Siinä on jotakin vääjäämätöntä, joka saa mielen yhtä aikaa haikeaksi ja hyväksi. Haikeaksi siksi, että kesä tuntuu tässä vaiheessa kestäneen vasta hyvin vähän aikaa, eikä siitä millään haluaisi päästä vielä irti. Hyväksi siksi, että syksy tulee, muttei kesäkään vielä ohi ole, vaan edessä on pilvisten päivien jälkeen vielä ihan varmasti monta aurinkoista ja ehkä (tuskastuttavankin) kuumaa päivää. Ei siis hätää, vaikka mieli hoppuileekin liian nopeasti eteenpäin, vaikka ehkä se haikeus kuitenkin on tässä vaiheessa se voimakkaampi tunne.

Edellisen postauksen jälkeen Puronvarren elämään on kuulunut tavallisia kesäjuttuja. Kävimme pienellä kesäreissulla Savossa lasten serkkujen luona ja tällä viikolla serkut ovat olleet lähellä meitä mummulassa. Joka kesäinen mattojenpesu-urakka on suoritettu, vaikkei sitä tänä vuonna miksikään urakaksi edes voinut sanoa, sen verran vähän pestävää oli. Kuulun siihen matonpesijäjoukkoon, joka pesee koneessa kaikki matot, jotka suinkin saa sinne tungettua. Pihalla ruoho kasvaa kohisten ja tuntuu, että sitä saa olla koko ajan leikkaamassa. Sekin urakka on nykyään jaettavissa, kun osa lapsista osallistuu siihen myös. Näin kesä etenee ja päivät täyttyvät tavallisista kodin töistä. 

Välillä mietin, että pitäisikö tässä kesässä olla enemmän jotakin erikoista? Itse olisin ehkä kaivannut jotakin vähän pitempää reissua koko perheellä. Toisaalta, itse olen sen ratkaisun tehnyt, että olen töissä lähes koko kesän ja lomat pidämme eri aikoihin. Kaikkea ei voi saada ja tämä kesä menee  nyt näin. Ehkä ensi kesänä sitten jotakin muuta. Jospa koronakaan ei olisi vuoden päästä mörkönä lomasuunnitelmien takana.

Ja aivan kuin luonto olisi lukenut mitä tänne olen kirjoittanut. Samalla, kun tekstiä on tullut ruudulle, taivas on vähitellen kirkastunut, ilta-aurinko paistaa ja syksyn tuntuu työnnetty taas hetkeksi loitommalle:)