Elokuista lauantaita

Enää ei voi aamuisin juosta yöpaidassa takapihan terassille rummuttamaan tuoleja.

Monet menneen viikon aamut ovat olleet harmaita ja sateisia.

Elokuu on vielä kesäkuukausi, 

mutta sateen lotistessa harmaan maiseman yllä, 

ajatukset ovat kääntyneet aika tavalla syksyyn.

Tänään aamu on kuitenkin valjennut kauniin aurinkoisena.

Minä nautin omasta aamuhetkestäni, 

kun kaikki muut vielä nukkuvat (ainakin toistaiseksi).

On mukava hiippailla kotosalla, juoda rauhassa kahvia 

ja kuunnella nukkuvan talon ääniä 

(mm. ylikierroksilla käyvän pyykkikoneen rummutus).

Koulujen aloitus ja sen myötä uudenlainen arki täällä kotona, 

ovat sujuneet pääsääntöisesti hyvin. 

Väsymystä taitaa kuitenkin olla ilmassa,

sillä kello on kohta puoli kahdeksan ja kaikki nukkuvat edelleen. 

Elokuiseen maisemaan kuuluvat viljapellot,

jotka vähitellen alkavat tulla puintikuntoon.

Tämä on kuukausi, jossa yhdistyvät kesä ja syksy. 

Uuden alkaminen ja vanhassa pysyminen.

 Kirkas aurinko ja sumuinen sade.

Ruohon leikkaaminen ei tunnu enää yhtä mukavalta mitä alkukesästä.

Muutaman kerran sitä on kuitenkin vielä harrastettava 

ennen kuin talvi saa pihan omakseen.

Syksyn merkkejä oli jo havaittavissa nurmikolla:

Ja jotain ihme jättimarjoja oli kasvanut leikkimökin luokse;)

Tällaisin kuvin ja tunnelmin toivottotelen leppoisaa lauantaita itse kullekin säädylle!