Pari päivää sitten kerroin,
että satuimme Kasperin kanssa mummulan navettaan sopivaan aikaan
ja pääsimme ihastelemaan puoli tuntia vanhaa pikkuvasikkaa.
Silloin ei kameraa ollut mukana,
mutta seuraavana päivänä oli
ja sain napattua kuvan reilun vuorokauden ikäisestä Jauhosta.
Suomihan on maa, jossa eläimilläkin on nimet.
Niin myös lehmillä.
Jauhon äitilehmän nimi on Eloveena,
joten Jauho oli hyvä valinta samansuuntaiseksi nimeksi juuri tänä vuonna,
kun nimet alkavat J-kirjaimella.
Ensi vuonna lehmät nimetään K-kirjaimella alkaviksi.
Mitä muuten tykkäätte Jauhon väristä?
Minusta se on lähes täydellinen ruskean sävy.
Kamera ei ole paras mahdollinen,
joten luonnossa tuo hieno ruskea näyttää vielä hienommalta.
 |
| Kirjaimellisesti kieli pitkällä:) |
Tässä on sitten Jauhon kaveri, joka on sen verran vanhempi,
että on saanut jo korvamerkitkin paikoilleen.
Koska äitilehmä on nimeltään Amppeeri, niin vasikasta tuli Johto.
Jauho ja Johto toivottavat hyvää alkanutta viikkoa!
Suloisia vasikoita! Tuli heti mieleen, kun aikoinaan teillä oli lehmä yöllä poikinut, niin siinä sitten aamulla kouluun lähtiessä porukalla mietittiin vasikalle nimeä. Vinha-nimi oli ainakin siltä ajalta peräisin, mutta taittiin me useampikin vasikka nimetä. :)
VastaaPoistaNiinhän se Heikki Paasonen Valion mainoksessa väittää, että Suomessa lehmillä on nimet ja ne ovat perheenjäseniä... Mutta laitetaanko perheenjäseniä teuraaksi? Eli ehkä pikkuisen liioittelua se mainos, kuten mainokset yleensäkin.
Eläimet on tuotantoeläimiä ja niitä ei pidetä perheenjäseninä vaan kotieläiminä.Mua joskus rassaa tuo nykyihmisten eläinten liiallinen inhimillistäminen.Koiratkin nukkuvat ihmisten kanssa samassa sängyssä.Hyi olokoon.Kyllä eläimistä saa tykätä ja niitä ikäni hoitaneena jotain luulen niistä tietäväni.Ihmisellä on sielu ja luoja on luonut ihmiset omaksi kuvakseen ja se on eri asia kuin eläin.Toki eläimiin kiintyy,mutta rajansa kaikella,sanoo mun maalaisjärkeni.
VastaaPoistaKylläpä ne mainokset taitaa tapansa mukaan liioitella. Vaikka toisaalta ymmärrän kyllä, että jollekin yksinäiselle voi koira tai kissa olla kuin perheenjäsen, jos ei oo ketään muutakaan, jolle puhua (eikä lemmikki jankuta vastaan).
VastaaPoistaMutta muuten oon kyllä äiteliinin kans samoilla linjoilla, että varsinkin tuotantoeläimet ei oo perheenjäseniä vaan kotieläimiä. Maatalossa eläneenä sitä jotenkin vain kasvoi siihen tosiasiaan, että lehmiä tuli ja meni, eikä sitä sen kummemmin miettinyt tai kyseenalaistanut. Niin kuului ja kuuluu olla. Sitä vain tiesi, että se kivakin lehmä lähtee jonakin päivänä. Ja lihaa oon aina tykännyt syödä ja tykkään edelleen.
Mutta onhan ne vasikat nättejä, niin kuin kaikki pienet elukat.
Onpa suloisia!
VastaaPoistaEikös vaan:) Yleensäkin eläimet on pieninä ihania (lähes kaikki).
Poista