Seimi

Viikko on taas vierähtänyt.

Viikon aikana lumikerros on lisääntynyt huomattavasti 

ja valkea joulu taitaa olla totta:)

Viikolla nautimme lasten koulun joulujuhlasta 

ja tänään koululaisten kauan odottama joululoma sitten alkoi.

Kun aamu "valkeni" ja koululaiset tulivat kotiin, 

koko porukka lähti iskän kanssa kuusivarkaisiin.

Nellykin oli jaksanut kävellä metsässä hyvin,

vaikkei siinä mikään konkari olekaan.

Todellisuus tuosta varkaudesta 

ei ehkä ole noin karu kuin kirjoitettuna kuulostaa:)

Jos metsän omistaja tämän lukee, 

niin terveisiä ja tiedoksi tämäkin:D

Kuusi sai sulata rauhassa pesuhuoneessa 

ja nyt se seisoo komeasti olohuoneessa vakiopaikallaan. 

Toistaiseksi se on meinannut kaatua vasta kahdesti, 

mikä johtunee enemmän huonosta kiilasta jalassa

 kuin ympärillä tanssahtelevista tontuista.

Tämäkin asia korjattiin.

Ja kuusen vieressä seisoo seimi.

Tämän joulun parhain joulukoriste:)

Olen jo monen vuoden ajan etsinyt kotiimme jouluseimeä.

Joulun perimmäinen sanoma Jeesuksen syntymästä on minulle tärkeää.

Totuus kuitenkin on, että kaiken menon ja meiningin keskellä 

joulun perimmäinen tarkoitus meinaa unohtua välillä kokonaan.

Olen ajatellut, että jos löytäisin sopivan jouluseimen jostakin, 

se saisi olla kodissamme keskeisellä paikalla 

ja muistuttaisi olemassaolollaan siitä, 

mistä joulussa oikeasti on kysymys.

Monenlaisia seimejä olen katsellut. 

Erilaisia seimiasetelmia on tullut vastaan 

niin kaupoissa kuin kirpputoreillakin, 

mutta kaikissa on ollut jokin "vika". 

Osa on ollut ehdottomasti liian kalliita. 

En kuitenkaan halua sijoittaa kolminumeroista summaa 

mihinkään joulukoristeeseen, 

olikin sitten kyseessä kuinka tärkeä asia hyvänsä.

Osa taas on ollut aivan liian hienoja.

Jostakin syystä vierastan ajatusta seimiasetelmasta,

jossa kaikki on kimaltavaa, kirkasta ja jopa kullalla silattua.

Mielikuva ensimmäisestä joulusta, 

jossa Maria, Joosef ja Jeesus-lapsi olivat Betlehemin tallissa 

härkien ja aasien keskellä, ei ole kovin kiiltokuvamainen.

Ennemminkin siihen mielikuvaan liittyy heinien ja lehmien tuoksu/haju 

ja jokainen navetassa käynyt tietää, 

ettei sieltä löydy kultaa tai muuta kruusailua.

Ensimmäinen joulu vietettiin keskellä tavallista elämää, työtä ja touhua.

Siksi etsin seimiasetelmaa, joka olisi hyvin tavallinen, ehkä jopa arkinen.

 

Loppusyksyllä joulujuttujen hiipiessä taas mieleeni, 

ajatus seimestä rupesi pyörimään enemmän ja enemmän mielessäni. 

Silloin rupesin tuumimaan, jospa en etsisikään kokonaista seimiasetelmaa, 

johon kuuluivat myös paimenet ja enkelit.  

Mietin, että pelkkä seimi kaikessa yksinkertaisuudessaan 

voisi puhutella enemmän.

 Pelkkä seimi olohuoneessa joulukuusen vieressä 

voisi olla meidän perheelle joulusaarna vuodesta toiseen. 

Ja siinä se nyt seisoo.

Isäni tarttui toimeen ja teki minulle seimen.

Se on juuri sellainen kuin olin ajatellut:)

Rauhallista lauantai-iltaa kaikille!