Sateisen myräkkäpäivän ilta ja olo on lievästi räytynyt. Mikä siinä onkin, että sateella kaikki pienetkin harmin aiheet tuntuvat jotenkin normaalia suuremmilta. Kun aurinko taas pilkistää esiin pilvien takaa, harmikin haalenee.
Kun jatkuvasti laittaa ruokaa monta kertaa päivässä -olkoonkin että siitä maksetaan palkkaa- joskus iltaisin ajatus iltapalasta ja kaikesta siihen liittyvästä pyörimisestä keittiössä tuntuu varsin raskaalta.
Kasper kysyi alkuillasta oma-aloitteisesti, saako leipoa pitsaa, kun uloskaan ei viitsi mennä. En ruennut miettimään kuulinko väärin...
Meillä syötiin tänään ihan valtavan hyvää pitsaa, eivätkä siskot kehujaan säästelleet. Nellyn mukaan hänellä on maailman parhainta pitsaa tekevä isoveli:D Äiti oli samaa mieltä.
Oi, Kasper! Pitsakunkku-kummipoikani 💗 Mahtavaa, että miehenalutkin kokkaa! Peukku siis myös äidille :)
VastaaPoistaEn minä tästä mitään kunniaa itelleni osaa ottaa. Oon vaan tyytyväinen,kun keittiöhommat kiinnostaa:)
PoistaTäsä tullee aivan näläkä...
VastaaPoistaHyvää oli:D
Poista