Keskikesä

Se on nyt, keskikesä. Tai ainakin vuosi alkaa olla aika lailla puolessa välissä.

 Kesää toivon olevan enemmän vielä edessä mitä takana, 

sillä liian haikealta tuntuu ajatus vuoden pimeimmän puoliskon alkamisesta muuten. 

Puron varresa juhannus on kaiketi sujunut omalla painollaan, 

sillä väki huiteli muilla mailla, lähinnä Savonmualla.

Viime juhannuksen suorastaan hyytäviin ilmoihin verrattuna tämän vuoden juhannus oli ilmoiltaan aivan mahtava. Lauantaiksi luvattu sadepäiväkin typistyi Savon suunnalla alkuillan tehokkaaksi kuuroksi ja muun päivän paistattelimme auringossa. 

Sanni-serkun perheen luona viivyimme pari yötä.

ja kotimatkalla koukkasimme tädin perheen kesämökillä "pienellä", 

kymmenen hengen joukolla. 

Talviturkit jäivät lapsilta Pyhäjärveen,

 itse tyydyin ohjeistamaan jälkikasvuani laiturilta käsin. 

Sen verran vilukissaksi täytyy itsensä tunnustaa, 

ettei minullla mikään suuri hinku veteen ole. 

Suomi on välimatkoiltaan pitkä maa, tai siltä minusta ainkin tuntuu. 

Ei tämä toki mikään Venäjä tai Amerikka ole, 

mutta aivan tarpeeksi etäällä täälläkin pystyy toisistaan asumaan. 

Siksi onkin arvokasta, että välimatkoista huolimatta aina silloin tällöin eteen tulee tilanteita joissa kaukana toisistaan asuvat sukulaiset ja ystävät voivat toisensa tavata.

Ja niin kuin aina kohtaamisiin kuulu hyvä ruoka ja muu mahan täyte, 

ei tämäkään juhannus tehnyt siitä poikkeusta. Röyh!

Paluu arkeen on koittanut ja sekin on ihan mukavaa.