Ensilumen iloja

Ei ole jäänyt kenellekään epäselväksi,

että aika moni paikkakunta on viime päivien aikana 

saanut ensimmäistä kertaa lumipeitteen. 

Niinpä minäkin kannan korteni kekoon "ensilumi hehkutuksella" 

ja se pitääkin tehdä viimeistään nyt,

 koska loppuviikolle on kaiketi luvattu sen verran lämpimää säätä, 

että saattaa ensilumi olla viikonloppuna vain muistona mielessä.

Tämä oli alkutilanne...

Mutta mikäs se on hehkuttaessa.

Jotakin hyvin taianomaista siinä ensilumessa on.

Yhtenäkään aamuna emme ole pienimpien kanssa selvinneet ulos 

niin nopealla vauhdilla kuin silloin, 

kun lumi oli yön aikana satanut. 

Omaan mieleen nousivat muisot lapsuudesta, 

miten kivalta silloinkin tuntui, kun ensilumi oli satanut. 

Uusi vuodenaika on alkamassa.

...ja tähän päädyttiin ensilumen myötä

Ja ensilumen myötä ajatukset siirtyivät  myös jouluun.

Ei sille vain voi mitään, 

että siinä vaiheessa kun pihakoivut ovat pakkasessa valkoisiksi huurtuneet, 

lumi peittää haravoimattomat lehdet 

(voi veljet mikä määrä niitä jäikään!!!),

niin ajatus lentää jouluun. 

 

Tässä vaiheessa vuotta lumityöt ovat ilo, huhtikuussa ei enää niin huvittaisi.

Tämä syksy on ollut niin uskomattoman kaunis ruskavärityksessään 

ja ilmat ovat olleet niin mahtavia, 

ettei joulu ole kovin konreettisella tasolla mielessä käynyt. 

Minulla on ollut sellainen olo, 

että nyt ei vielä ajatella tai kaivata joulua, 

kun kerran maailman paras vuodenaika eli syksy 

antaa parastaan ja kauneintaan tänä vuonna. 

Mutta lumen myötä lyhdyt ovat syttyneet pihalla yhä useammin 

ja eilen illalla kaivoin siskon suosiollisella avulla vanhan joululehtilaatikon esille. 

Olipas mukavaa istua keittiön pöydän ääressä syömässä yhdessä iltapalaa 

ja selailla vanhoja joululehtiä. 

Tunnelmointi saa minun puolestani täällä puron varresa alkaa:)

Huono kuva, mutta kertoo olennaisen. Ei, ei, nämä eivät ole jouluvalot, vaan uusi yövalo kamariin;)

Nautitaan tästä hetkestä,

lumen kanssa tai ilman.