Lauantain tunnelmat

Tänään, syyskuun toiseksi viimeisenä lauantaina minä

hämmästyin, kun aamuyöllä kolmen aikoihin havahduin hereille ja huomasin, että ulkona oli 15 astetta lämmintä. Luulin ensin, että mittari oli jotenkin jumittunut päivän korkeimmalle asteluvulle, mutta myöhemmin päivällä kuulin, että iskämiehen työreissulla paljon pohjoisemmassa aikaisin aamulla oli ollut ihan samoja lukemia. Uskottava se oli.

kuuntelin ulkona puhaltavaa tuulta ja välillä aika kovanakin ropisevaa sadetta. Tämä oli kai sitten ensimmäinen kunnon syysmyrsky. Montakohan on vielä edessä?

katselin terassilla pyöriviä lehtiä. Eskarilaisen opettaja oli sanonut niitä taivaalta sataviksi kultarahoiksi. 

ilahduin, kun aamukahvia juodessa lasten kaverin äidiltä tuli viesti, jossa kysyttiin isojen tyttöjen halukkuutta lähteä päivällä elokuviin. Arvattavasti heitä ei tarvinnut suuremmasti patistella.

nautiskelin vastapaistettujen sämpylöiden tuoksusta ja tietenkin itse sämpylöistä. Leipurina toimi seiskaluokkalainen, joka samalla toteutti kotitaloustunnin läksynsä. Hyviä oppeja tuolta kotitaloustunnilta edelleen saa ja omiin kouluaikoihin verrattuna näitä kotona tehtäviä läksyjä on paljon enemmän. Ainut asia, minkä toivoisin olevan kuin ennen on se, että koululaisilla olisi ihan konkreettinen kotitalouden kirja, jonka saisi kouluvuoden jälkeen itselleen. Oma "kotsankirjani" on tallessa ja edelleen teen siitä jonkun ruuan tai leipomuksen vähintään kerran kuussa. Ehkä nykyajan koululaiset ovat niin tottuneita siihen, että kaikki tieto on ruudulla, etteivät kaipaa oikeaa kirjaa. Minusta tuntuu, etten vieläkään osaa etsiä reseptejä netistä. Keitto- ja leivontakirjat tuntuvat paljon omimmilta.

ärsyynnyin keittiön lattialla asuviin murusiin. Vaikka meillä imuroitaisiin keittiö kolmasti päivässä (kuten eilen), murujen määrä vaikuttaisi olevan vakio (noin miljoona).

tunsin surua, kun kauppareissulla kassajonossa lueskelin päivän lehtilööppejä ja niissä kerrottiin Satu Taiveahon ja Antti Kaikkosen eronneen. Minulle he ovat täysin tuntemattomia ihmisiä, joiden elämästä tiedän vain sen, mitä julkisuudessa ovat siitä kertoneet. Siitä huolimatta tuli jotekin tosi surullinen mieli tästä uutisesta. He ovat avoimesti kertoneet lapsettomuudestaan ja toisaalta sitten ilosta, jonka ovat saaneet sijaisvanhemmuuden kautta. Jollakin tavalla heistä oli muodostunut kuva eräänlaisesta "ihanneparista", jotka selviävät mistä vain. Eipä sitä koskaan voi toisen elämän kipukohdista tietää.

mietin, lähteäkö lenkille vai ei. En ole vieläkään päättänyt. Sateeseen en ainakaan lähde, mutta nytkin siellä melkein paistaa aurinko. Tekosyyt vähenevät uhkaavasti.

odotan iltaa, saunaa ja perheen yhteistä herkuttelua. Niin tavallista, mutta niin mukavaa. Ja herkullista:D

Älkää antako syysmyrskyn viedä teitä mukanaan.