Onko syytä syyttää syystuulia, jotka saavat kellonviisaritkin kulkemaan nopeammin vai missä lienee vika/syy/aihe siihen, että kovin joutuisaan nämä päivät nykyisellään kulkevat. Syyskuu vaihtui lokakuuksi jo monta päivää sitten, enkä jaksanut sitä täällä blogin puolella noteerata mitenkään. Meininkin Puron varresa on pysynyt suunnilleen entisellään. Tuntuu, että tämä elämä on niin tavallista koko ajan, ettei mitään kirjoitettavaa ole, ei ainakaan mitään sellaista, mitä näin puolianonyyminä voisi kirjoittaa. Välillä ajattelen, että laitan pisteen koko blogille, mutta toisaalta, eipä minulla mitään velvoitteita tänne ole, joten voin huoletta kirjoittaa tai olla kirjoittamatta silloin, kun aika ja tilanne niin sallivat.
Ilolla olen pannut merkille, että pitkänkin kirjoitustauon aikana täällä on käyty katsomassa onko uusia postauksia tullut tai jostakin muusta syystä. Joskus tekisi mieli tietää enemmänkin teistä, jotka täällä käytte juttujani lukemassa. Ketä olette? Tunnemmeko toisemme "ulkomaailmassa"? Mitä ajattelet minusta? Mutta pelin henkeen kuuluu, että täällä voi käydä jättämättä itsestään muuta merkkiä kuin kävijälaskurin raksahduksen eteenpäin. Niin sitä itsekin teen aivan liian usein blogistaniassa surffaillessani. Kun lukee blogeja kännykällä, kommenttien kirjoittaminen tuntuu jotenkin työläältä, tai sitten sitä vain on laiskistunut entisestään.
Vaikka juuri sanoin, että takana on tavallinen viikko, niin eipä tämä viikko millään muotoa ole normaali ollut sittenkään. Tästä epänormaaliudesta on pitänyt huolen lasten maailmalla asusteleva täti, joka tuli pitkästä aikaa Suomessa käymään. Tätin vierailua luonnollisesti odotettiin kuin kuuta nousevaa ja vaikka samaan aikaan koululaiset hoitivat kouluvelvoitteensa, niin iltapäivät ja illat niinä parina päivänä, jotka täti meillä vietti, olivat kaikkea muuta kuin normaaleja. Karkkipäivä oli yhtäkkiä keskellä viikkoa, herkuteltiin aivan liikaa, valvottiin tavallista myöhempään ja jokainen yritti saada tankattua tätienergiaa talteen, koska ei ole mitään tietoa siitä, milloin seuraavan kerran nähdään. Ja tulipa todistettua sekin näky, että eskarilainen on täysin kykenevä lentämään (ja vielä saappaat jalassa). Katsoin ikkunasta, kun hän juoksi terassin yli tätiä vastaan, eivätkä siinä jalat käytännössä maata koskettaneet.
Perjantai-ilta kääntyy vähitellen yöksi. Hyvää yötä ja hyvää viikonloppua kaikille!
Onpa teillä ollut mukava vieras! ♥ Tavallisuus, sitä tulee tässä arjessa pyöritettyä runsain mitoin. Ja niin tuttu tuo tunne, että tapahtuuko oikeasti mitään, vaikka ympärillä on kuitenkin menoa ja vilskettä aamusta iltaan :) Syksyllä ehkä jotenkin oikein korostuuu se, että elämä palaa kesän rientojen, loman ja kaikenlaisen erikoiskivan parista taas "tavallisuuteen", työhön, kouluun, harrastuksiin, jauhelihakeittoon ja pyykkikasoihin. Niinpä kai asian kuuluukin mennä - eläköön tavallisuus :) Minusta on niin mukava lukea tavallisuus-juttuja, joissa pyörii sitä peruselämää, arkista aherrusta. Oikein mukavaa viikonloppua sinne Puronvarteen ja ♥-terkut kaikille ♥
VastaaPoistaMukava kommentti, kiitos:) Minäkin tykkään lukea toisten blogeista tavallisuudesta, mutta sitten tuntuu, että itse on jotenkin tyhmää sellaisesta kirjoittaa päivä toisensa jälkeen. Mutta kirjoitan sittenkin. Hyvää, tavallista arkea teillekin! Ensi viikolla taidattekin olla ainakin osittain jo syyslomalla.
Poista