Pitkästä aikaa saunaan

Nämä ylläolevat kaksi kuvaa kuvastavat oikeastaan aika hyvin tämän hetken tunnelmia. Nurmikolla olevat valkoapilat ovat vielä kukassa, mutta niiden paras loisto alkaa olla takanapäin. Vähän samaan tyyliin on tämän kesän laita, vielä on kesää jäljellä, mutta se kesän syvin ja ytimekkäin aika alkaa olla tältä vuodelta taakse jäänyttä elämää. Kuin taikaiskusta elokuun ensimmäisenä päivänä ilmassa tuoksui valmistuva vilja ja tuuli tuntui siltä, miltä se aina tuntuu koulujen alkamisen lähentyessä. Elokuinen tuuli tuntuu haikealta ja innostavalta yhtä aikaa.

Elokuu on kesäkuukausi, mutta samalla se on jo portti syksyyn ja kesän jäähyväisiin. Ihmiselle, joka elää lämmöstä ja rakastaa helteitä, mennyt heinäkuu oli kaiketi maanpäällinen taivas. Itse en tähän ihmisryhmään kuulu ja kuumuus vei niin mennessään, että uskallan jopa väittää, että tänä vuonna kesästä nauttiminen jäi helteiden aikaan tavallista vähemmälle, kun oli vain niin huono olo. Nyt ilmojen rahtusen viilennyttyä (terassilla voi kulkea jo paljain jaloin, enää se ei polta) se hyvä kesä tuli takaisin, enkä sitä vielä haluaisi syksylle luovuttaa. Ajatukset karkaavat tuon tuostakin ensi viikolla koittavaan koulujen aloitukseen ja muihinkin, selkeästi syksyyn kuuluviin juttuihin. Koitan pitää nämä tuumailut vielä loitolla, sillä tiedän, että tätä miellyttävä lämpöä ja ennenkaikkea valoisuutta tulee vielä marraskuussa ikävä.

Toinen kuva näyttää, että savupiipusta tupruaa savua. Ja sehän tarkoittaa lauantai-iltana sitä, että pitkästä, pitkästä aikaa meillä lämmitettiin sauna. Kuumuudesta johtuen emme ole saunoneet ainakaan kuukauteen, koska täällä sisällä on ollut muutenkin kuin huonosti lämmitetyssä saunassa: hikistä ja nihkeää. Kylläpä siis tutui hyvältä pitkästä aikaa raapaista tulet kiukaan alle ja nauttia kotisaunan löylyistä. Tosin, on se saunominen mukavaa syksylläkin, kun sade ropisee ikkunaan ja ulkona on hämärää.

Mutta summa summarum: pidetään vielä kiinni kesästä:)