Satokauden antimia

En kuulu niihin ihmisiin, jotka innolla suuntaavat metsään poimimaan mustikoita, puolukoita ja sieniä, linttisoilla samoilusta nyt puhumattakaan. Suoraan sanottuna inhoan marjojen poimintaa ja siksi maksan mieluummin selviä euroja sellaiselle, joka tämän urakan puolestani suorittaa. Kotipihan antimet ovatkin sitten asia erikseen, niitä on mukava kerätä. 

Pihassamme kasvaa vadelmia, musta-, puna- ja valkoherukoita sekä pari päärynäpuuta. Kesät eivät ole keskenään verrannollisia ja niinpä tänäkin vuonna pihan sato oli aivan erilainen viime kesään verrattuna. Mansikat poimimme aina muualta ja niitä tuli tänä vuonna paljon. Edellinen talvi teki tuhojaan pihan vadelmapensaille ja ennakoimme heikkoa satoa sillä, että hankimme tavallista enemmän mansikoita pakkaseen. Oikeastaan pihan suurin ihmetyksenaihe on olleetkin vadelmapensaat. Vuosi sitten verrattain vaatimaton vadelma-aita tuotti hyvän sadon ja marjoja riitti useaksi kuukaudeksi pakkaseen. Tämän kesän vadelmasato on tasan yksi rasia pakkasessa. Loput marjat olemme syöneet suoraan pensaista ja ne, mihin emme ole ehtineet koskea, ovat ampiaiset syöneet suihinsa. Noita pikku vihulaisia onkin ollut ihan riesaksi asti ja vadelmien lisäksi ne ovat syöneet myös mustia viinimarjoja. Muutoin viinimarjoja näyttää tulevan tavalliseen tapaan, punaisia ja valkoisia enemmän kuin mustia. 

Yllä olevan omenakuvan nappasin mummulan pihalta. Omenoita on kypsymässä, toisin kuin päärynöitä meidän puissa. Tässäkin ero viime vuotiseen on suuri. Vuosi sitten päärynäpuumme tuottivat kohtalaisen runsaan sadon kukittuaan huikean valkoisina koko kevään. Päärynät olivat tosin aika pieniä, eivätkä maistuneet ollenkaan hyviltä, mutta hilloksi keitettynä ne olivat käyttökelpoista tavaraa. Tänä keväänä toiseen päärynäpuuhun tuli kukkia yhteen oksaan. Arvatenkin satonäkymät ovat siitä heikoimmasta päästä, eikä puussa näy yhden yhtäkään päärynää.

Tällaiselle kotipihapuutarhurille ei loppupeleissä ole hirveästi väliä tuleeko marja- ja hedelmäsadosta minkälainen. Toista on heillä, joille se sama sato tuo leivän pöytään. Kesä oli kuuma ja kuiva. Sellainen sää hellii rantalomailijaa, mutta ei anna maalle sitä voimaa, jota se kasvaakseen tarvitsee. Nautitaan kuitenkin syksyn sadosta niiltä osin kuin sitä saatiin. Tässäkin taitaa olla suuria eroja eri paikkakuntien välillä. Ja toisilla  on myös peukalo vihreämpi mitä toisilla ja silloin satoakin saadaan ihan eri tyylillä.

p.s. Huomasitteko muuten mikä noista yllä olevista kuvista ei kuulu joukkoon?