Muistamme eri aisteilla eri asioita.
Radiosta kuuluva kappale voi herättää muistoja,
joista emme kuitenkaan osaisi sanoa, miltä ne näyttävät,
koska muistamme vain kuulemamme musiikin.
Toisaalta, voimme muistaa miltä jonkun ihmisen kädenpuristus tuntuu,
mutta emme pysty palauttamaan hänen ääntä mieleemme.
Ja jotkut muistot palaavat mieliimme tuoksujen muodossa.
Leivoimme eilen Nannan ja Nellyn kanssa pullaa.
Edellisestä kerrasta olikin vierähtänyt tovi
ja jo jonkin aikaa oli perheenjäsenten tahoilta kuulunut toiveita korvapuusteista.
Tuumasta toimeen, taikina kohoamaan ja sitten leipomaan.
Valmista tuli ja ihan hyvääkin oli.
Mutta paras kiitos kuului koulusta palaavien suusta,
kun ulko-ovelta kuului heti ensimmäisenä:
"Täälä on leivottu pullaa!
Heti haistoin, kun pihaan tulin."
Nenä haistaa ja muistaa.
Muistan itsekin miten mukavalta tuntui,
kun yläasteaikoina käveli kotopihaan
yleensä aika väsyneenä pitkän koulupäivän ja linja-automatkan jälkeen
ja jo pihalla haistoi, että äiti oli leiponut pullaa.
En muista olivatko puut lehdessä vai lehdettömiä.
En muista mitä minulla oli päälläni.
En muista mitä ääniä pihassa kuului.
En muista oliko minulla kylmä vai lämmin.
Mutta pullan tuoksun muistan.
Joka kerta se tuoksui yhtä hyvälle.
Ja mielessäni lupasin, että nyt en pidä yhtä pitkää väliä seuraavaan leipomuspäivään.
:) äiti on pullantuoksua :) ja äidin kädet pehmeää kuin pulla-taikina <3 sen minäkin muistan lapsuuden kodistani ;)
VastaaPoistaMeillä lapset löllyttää mun mahaa ja sanovat, että äitin maha on kuin pullataikina: lämmin, pehmeä ja löysä:D
PoistaMukava lukea ,että lapsuudesta muistaa ainakin pullan tuoksun.Paljon olen elämässäni leiponut ja minunkin kotona leivottiin kaikki,mitään valmista ei ostettu kaupasta.Leiväntuoksu sieltäkin muistuu vielä helposti ja jopa minun mummuni leivän maku,kun hän leikkasi paksuja siivuja ja linkkuveitsellä vedettiin paksu kerros ihan oikeaa voita päälle.Erityisen herkullisia olivat kantapalat ja niistä oikein kilpailtiin.Hajujen vai sanoisko tuoksujen muistomaailma om ihmeellinen.
VastaaPoistaMeillä tuoksui usein pulla tai sämpylä.
PoistaNyt kun oikein rupiaa miettimään, niin tulee monta asiaa mieleen, joista ensimmäisenä muistaa nimenomaan tuoksun tai hajun, tilanteesta riippuen.
Pullan tuoksu on ihana tuoksu, kun se tulee jo ovella vastaan. :) Mä muistan lapsuudesta ainakin yhden tilanteen, kun itse leivoin pullaa äidin kanssa. Ne hetket on tärkeitä ja jäävät mieleen.
VastaaPoistaMinusta ois ihanaa, jos omatkin lapset muistais, että kotona tuoksui usein siltä, että jotakin on leivottu.
PoistaHyvin kirjotettu muistoista. Tähän muistoon jostakin mulla palaa mieleen usein kauan sitten pieneltä tuntuva asia,surun kohdatessa ,erään ei niin läheisen ja tutun kädet olkapäilläni ja vain sanat "otan osaa" se oli niin aitoa että ei unohdu koskaan. Muistot on ihania ja onneksi niitä ei meiltä voi kukaan viedä:) Mitä mahetaan sitte muistaa kun ollaan aivan dementoituneita uskon että kuitenkin jotakin:)
VastaaPoistaArvaan, että sitten kun dementia vaivaa, niin helpommin voisi muistaa nimenomaan näitä tuoksuja, kosketuksia, lauluja yms. Ehkä niistä jää jotenkin syvempi muistijälki mitä sellaisista asioita, jotka kirjasta lukemalla opitaan.
PoistaIhana juttu! ..mää tosin en ikinä muista ku oisin tullu koulusta kotia että ois ollu tuoretta pullaa tariolla ;) mutta sensijjaa muuta leivonnaista on kyllä ollu, mutta ne on ylleensä ollu "juhlaleivonnaisia" mitä ei oo saanu syyä, ku vasta jouluna :D tai, mikä juhula millonki on lähimpänä ollu
VastaaPoistaTeillä ei varmaan siksi oo koulusta tullesa ollu pullan tuoksua vastassa, koska väki on ollut päivän töissä kodin ulkopuolella. Mutta arvelisin, että teilläkin leivotaan sitten muulloin.
PoistaIhana kirjoitus! Pullan tuoksu on vertaansa vailla... <3
VastaaPoistaNäin on. Lasi kylmää maitoa ja lämmintä pullaa, njam!
Poista