Viime viikolla oli Puron varresa jälleen synttärijuhlintaa.
Lapsemme ovat syntyneet siten,
että vuoden alusta kesään mennessä
on ehditty juhlia jokaisen synttärit
ja "syyskausi" onkin sitten aika tavalla juhlista vapaata aikaa.
Tällä kertaa juhlinnan kohteena oli tuleva ekaluokkalainen Emmy.
Siinä missä Kasperin syntymä oli pitkä ja hidas tapahtumien ketju,
en Emmyn kohdalla ehtinyt katsella synnytyssalin ikkunasta ulos,
enkä ehtinyt katsella mitään muutakaan.
Synnytyksen käynnistyspäivä oli sovittu seuraavalle päivälle,
mutta niin siinä vain kävi,
ettei neiti Kesäheinämme päätti syntyä
käynnistelyä edeltävänä iltana.
Sairaalaan saapumisen jälkeen meni puolitoistatuntia
ja meillä oli toinen lapsi, ensimmäinen tyttö.
Ja täytyy sanoa,
että näin kirjoitettuna kaikki näyttää
huomattavasti yksinkertaisemmalta
ja helpommalta kuin mitä se todellisuudessa oli...
Monenlaista vaihetta on näihin seitsemään vuoteen mahtunut.
Saimme pienen pirpanan,
joka kiihtyy nollasta sataan nopeasti
ja on lyhyen elämänsä aikana ehtinyt
pelätä kaikkia mahdollisia asioita
mukaanlukien puut, hiekka, taivas ja ruoho,
puhumattakaan niistä todella suurista peloista,
kuten kilometrin päässä kuuluvista autojen äänistä.
Mutta tänään tämä pieni ja samalla kertaa iso tyttö
heilauttaa pitkät hiuksensa taakse
ja valloittaa koko ajan suurenevaa omaa maailmaansa.
Hän miettii, pohtii, kyselee ja kyseenalaistaa.
Hän tuntee vahvasti surua ja yhtä vahvasti iloa.
Hän tekee oman osuutensa kotitöistä
ja haluaa oppia hyväksi leipuriksi.
Ja häneltä olen saanut tärkeän opetuksen:
Emmy halusi laittaa talvella hameen eskariin haalarin alle.
Yritin kyseenalaistaa hameen laittamisen vedoten siihen,
ettei tähän aikaan vuodesta koulussa
taida muut juuri hameita käyttää.
Jos keväällä on lämpimiä kelejä, niin sitten.
Emmy katsoi minua silmät suurina ja kysyi:
"Äiti, pittääkö mun sitte aina pukeutua
samalla lailla kuin kaikki muut?"
Minua hävetti.
Ei totisesti tarvitse.
Hame laitettiin.
p.s. Kuvassa oleva "hame" eli kastemekko on äitini tekemä
ja siinä on kastettu meidän kaikki lapset.
Kirjoitit ihanasti Emmystä! Niin paljon mahtuuu pieneensuureen tyttöön, touhua ja ajatuksia. Tuo Emmyn ajatus samalla tavalla pukeutumisesta oli varmasti pysähdyttävä kokemus sinulle. Melkein tippa tuli linssiin ajatuksesta, että kaikki sisarukset on kastettu samassa oman mummun tekemässä kastemekossa. Arvostan perinteitä.
VastaaPoistaKyllä, kokemus antoi hyvän opetuksen siitä, että enemmän pitäisi vain rohkaista lapsia olemaan juuri sellaisia kuin ovat.
PoistaTuo mummun virkkaama kastemekko on mielestäni kaunis ja nyt jo arvokas perintöpuku.
Voi pientä kesäheinää... Runotyttö, joka uppoutuu mielikuvituksensa maailmoihin silmänräpäyksessä :) Seitsemän on hyvä ikä. Kiitokset vielä Puron varteen mukavasta viikosta! Ja jaksan edelleen muistuttaa, että sain komean kukkapenkin, puhtaat ikkunat ovat paljon lyhytikäisempiä kuin penkki :-P Mukavaa tätä viikkoa sinne! Minä pesin mattoja tämän päivän ja nyt saavat kuivua kesätuulessa.
VastaaPoistaKiitos vaan vielä ikkunoiden pesusta. Toivottavasti sullakin matot on jo kuivuneet. Mietin muuten tässä yksi päivä ihan samaa, että seitsemän on tosi mainio ikä. Sopivasti pieni ja lapsellinen, mutta iso tekemään ja kokemaan vaikka mitä:)
PoistaIhana juttu! :) onnea Emmylle vielä jälkikäteen
VastaaPoistaKiitos ja Emmy kiittää:)
PoistaKauniita sanoja ja mietteitä. Lapset ovat kaikki niin yksilöitä jo pienestä pitäen, että välillä sitä oikein hätkähtää. Paljon onnea ihanalle Emmy-neidille!
VastaaPoistaEmmy kiittää:) Kumpa sitä osaisi toimia niin, että jokaisen lapsen yksilöllisyys pääsisi vahvistumaan ja jokainen saisi kasvaa kunnolla omaan suuntaansa.
Poista