Ähtärissä

Parin viikon viipottamiseen kuului myös viikonloppureissu Kolmen maakunnan mummulaan ja sieltä käsin teimme päiväretken Ähtärin eläinpuistoon. Retkestä tulikin oikein sukukokous, kun saimme matkaseuraksi mummun ja tutan 

ja perillä porukkaan liittyi myös serkkujen perhe. 

Eläinpuistot ovat mielenkiintoisia paikkoja, joissa oppii monenlaista aivan huomaamattaan. Karhut taisivat olla se suosikkikohde ja meitä onnisti, sillä pääsimme seuraamaan, miten yksi karhu varsin onnellisen näköisenä kylpeä polskutteli omassa pikku altaassaan. Nellystä karhun uiminen oli mielenkiintoista ja kovasti neiti oli huolissaan, kun karhu nousi "punkastaan" ylös: "Nyt kalhu tuli pois punkasta. Missä sen pyyhe on? Kalhun pyyhe on hukassa." Saimme myös todisteen siitä, että karhua ei to-del-la-kaan kannata kiivetä pakoon puuhun (ei sillä, että se esim. minulta mitenkään edes onnistuisi...). Sekä kiipeäminen että alastulo olivat sen verran sujuvan näköistä touhua, että kyllä siinä ihminen toiseksi jää, jos kilpasille ruvetaan.

Lumileopardi Väinö, visentit (semmoisia biisonin näköisiä), ihanat pikkuiset bambit, vikkelä kärppä, ilves ja monet muut eläimet ihastuttivat. Kuumasta kelistä huolimatta eläimet olivat aika hyvin näkösällä. Villisiat olivat keksineet kaivaa itselleen kuopan maahan, jossa maata lötköttivät ja viilensivät itseään. Villisika aitausta katsellessa tuli mieleen, että siinäpä vasta oiva ratkaisu, jos haluaisin pihastaan pois kaiken vihreän ja elollisen: hankkii pari villisikaa, niin saa peruskallion näkyviin aika nopeasti...

Eväitä söimme tietenkin joka välissä. Ja kun iso porukka on liikkeellä, niin johan sitä pelkkien eväiden kuljettamiseen tarvitaan oma kärrynsä;) Eläinpuistolle täytyy kyllä antaa kiitosta lukuisista taukopaikoista, joita reitin varrelle oli järjestetty. Portilla ei todellakaan ollut mitään "kylmälaukkujen tuonti kielletty"-kylttejä, vaan asiakkaita varten järjestetyt kaasugrillit yms. suorastaan kutsuivat omien eväiden syöntiin. 

Siitä paljon plussaa!!

 Kotieläimet kiinnostivat myös. Vaikka täällä kotopuolessakin on mahdollisuus rapsutella vasikoita, ihastella kissoja ja lähinaapureista löytyy niin marsuja kuin kanejakin, niin kovasti nämä tutut eläimet viehättävät silti. Nellyn kanssa ihastelimme pitkän tovin lampaiden pehmeää turkkia ja kiukkukohtaus alkoi siinä vaiheessa, kun lampaiden aitauksen päälle ei saanutkaan kiivetä...

 Mutta nyt pyhäpäivän viettoon. Huomenna koittaa paluu sorvin ääreen, kun oma kesälomaviikkoni on ohi. Eli tähän päivään pitää sitten mahduttaa kaikki se, mitä aikoi lomaviikon aikana tehdä, eikä kuitenkaan ole tehnyt. 

Heh, voi olla, vuorokaudesta loppuvat tunnit kesken... 

Hyvää pyhää!