Tavallinen äiti

Tämmöiseen runoon törmäsin facebookissa ja se kosketti todella. Mieluusti jaan sen kanssanne:

Tavallinen äiti

Olipa kerran eräs tavallinen äiti, joka oli hulluna lapsiinsa. Saman äidin samat lapset tekivät hänet säännöllisesti hulluksi.

Oli tavallinen äiti, joka uupui vauvansa itkuun. Äiti, joka silmäpussiensa laaksoista kirosi tehtyjä lapsiaan. Ja jonka silmissä kiilsivät syyllisyyden kuumat kyyneleet.

Oli tavallinen äiti, joka odotti eteisessä yöjuoksuilla huitelevaa humalaista teiniään. Kotiin tullessa komensi ja tuomitsi, vaikka sydän huokaisi syvään helpotuksesta.

Oli tavallinen äiti, joka teki tavanomaisia lihapullia. Ei luomua, ei läheltä, eikä erityisen hienolla rasvahappokoostumuksella. Ja aivan tavalliset mukulat söivät niitä suut suppuralla, ketsupilla koristellen.

Oli tavallinen äiti, joka kuuli moitetta äitiydestään sieltä täältä epävarmuuttaan ruokkimaan. Se sama äiti viilteli itse terävästi sanojensa piikeillä toisia tavallisia äitejä.

Oli tavallinen äiti, joka halusi toisinaan töihin ja sitten toinen, joka pysyi pitkään kotona. Kumpainenkin äitiydessään yhtä lailla vajaita ja täysiä.

Oli tavallinen äiti, jonka piti tarjota lapselleen turvaa, mutta olikin itse kahdesta turvattomampi. Vaan niin viisas, että haki itselleen apua, jottei veisi turvattomuuttaan sukupolvesta seuraavaan.

Oli tavallinen äiti, joka piinallisesti suoritti äitiyttään. Jokaisen täydellisesti hallitun osa-alueen myötä hän astui askeleen kauemmaksi tärkeimmästä.

Oli tavallinen äiti, joka tunsi pistoja sydämessään aina omalla ajallaan. Vaikka hyvin tiesi isän hoitavan lapsia yhtä tavallisen hienosti kuin itsekin.

Oli tavallinen äiti, joka päivän päätteeksi tulistui primitiiviseen raivoon. Huusi kurkku suorana pennuilleen, ettei täällä saa huutaa. Ja oli niin tavallisen surkea esimerkki lapsilleen.

Oli tavallinen äiti, joka katsoi lapsenlastaan oman lapsensa suloisessa sylissä. Joka kuin vahingossa lipsautteli tietävämpiä ohjeitaan, vaikka tunsi omansa osaavan paremmin.

Oli tavallinen äiti, joka niin kovin kaipasi puolisoaan. Vaan ei osannut enää rakastaa kiukun, väsymyksen, kurahousujen ja tiskirättien takaa.

Oli tavallinen äiti, joka tavallisen tasaisesti huokaili valtaisan vastuunsa ja äärettömän rakkautensa äärellä.

Oli tuiki tavallinen äiti, joka usein mietti, oliko riittävästi äiti. Vaikka oli vain aivan tavallinen äiti, ei mitenkään erinomaisen erityinen, ja juuri siksi täydesti inhimillinen ja ainutlaatuinen.

Maaret Kallio
Kirjoittaja on seksuaaliterapeutti (NACS) ja työnohjaaja.
(Esse 22.11.2011)

 Ja eräänä iltana puron varresa (yllä oleva kuva on vähän isomman "puron" varresta tästä läheltä) eräs tavallinen äiti peitteili kaikki pienensä nukkumaan. Tavallinen äiti oli nauttinut suuresti niistä kolmesta päivästä, jolloin oli kotona vain pikkupirpanan kanssa. Mutta nyt tavallinen äiti tunsi suurta kiitollisuutta siitä tuhinasta, joka kamarit taas täytti.

Hyvää viikonloppua!

Kahdestaan

...pikkupirpanan kanssa.

Iskämiehen työreissun ajaksi mummu ja tuta hakivat kolmikon mummulaan.

Jäimme Nellyn kanssa kahdestaan.

Outoa.

Hiljaista.

Mukavaa.

vaunulenkkejä

Nellyn mukavuudesta en mene vannomaan,

sen verran sydäntäsärkevän pontevasti pienin etsii sisaruksiaan.

Aamulla kierros Kasperin huoneessa - ei ketään.

Huutelua mummulan vintinpotaiden alaosassa -ei ketään ylhäällä.

Pullea käsi osoittaa ulos pihalle -ei ketään sielläkään.

Perheen ensimmäiselle lapselle tällainen tilanne olisi normaali,

mutta Nelly on syntynyt osaksi laumaa ja on lievästi sanottuna hukassa.

raktorista löytyi pappa

 Mutta onhan tässä hyviäkin puolia:

Aikaa sylitellä ja tissitellä vaikka kuinka paljon.

Syödä ja pukea rauhassa ja silti olemme ajoissa liikkeellä.

Kuulee sellaista, mitä ei ennen ole kuullut:

Nelly tykkää puhua leikisti puhelimessa. 

Paras puhelin on itkuhälytin tai kenkä.

Tänään hän "soitti" kenkäpuhelimellaan 

ja aloitti puhelun tuttuun tyyliin 

"hajoo, hajoo"-huutelulla. 

Puhelun lopuksi hän sanoi: "aamen"...

 

Arjen pieniä iloja

ihan ite syöty jukurtti:)

Taideteoksia

On ollut niin vauhdikas viikko, ettei ole bloggaamaankaan ehtinyt 

(viikon alussa olleet postaukset olin tehnyt aikaisemmin "säästöön").

Lasten uimakoulut iltaisin ovat pitäneet sopivan kiireisenä.

Kotokylällä ei uimakouluja ole,

joten se tarkoittaa aina ajomatkaa "isoolle kirkoolle" 

(etelä-pohojalaiset lukijat, sanotaanko se nuin? :D).

Toisaalta, uimakoulujen aikaan on voinut nauttia kesäelämästä 

kävelemällä rannalla ja syömällä jäätelöä. 

Sellaista pientä minilomailua omalla tavallaan.

kesävarpaat

Päivät kuluvat pihalla ja aamuisin pukemiseen ei mene kuin hetki.

Ei tarvitse tapella sukkahousujen tai sukkienkaan kanssa 

ja siitä yritän muistaa olla kiitollinen, 

koska talvella pukemisrumbasta sai totisesti tarpeekseen.

Kesämekon osaa jokainen kiskaista päälleen.

Tämän kaiken touhun keskellä olen unohtanut tallentaa tänne pari taideteoskuvaa.

En näitä kuvia täällä siksi esittele, että haluaisin jotenkin niillä leuhkia.

Monet tekevät varmasti paljon hienompia, jos vertailun tielle lähdetään.

Haluan vain säilyttää näistä taiteiluista muiston täällä, 

koska kuka tietää kuinka kauan/vähän aikaa ne kestävät.

Kasper oli koulussa tehnyt käsitöillä kevään aikana 

 käsinuken, sille sängyn ja sänkyyn peiton:

Ossi-pupu makoilee

Monenlaisia kädentaitoja on tarvittu ja harjoiteltu noita tehdessä.

Eikä valmista ole tullut heti, vaan tähän on tarvittu tunti jos toinenkin.

Ja taitavasti oli tuo sänky maalattu, 

koska kotiin asti ei ole tullut yhtään sellaista vaatetta, 

jotka olisivat maaliin sotkeutuneet

(ei se kyllä mitään olisi haitannut).

ahven

 Emmy taiteili katuliiduilla terassille erilaisia kaloja.

Hän itse oli kaikkein tyytyväisin tähän ahveneeseen.

"Ompa ainakin väriä", hän totesi:)

Muutenkin nuo katuliidut ovat olleet kovassa käytössä.

Onneksi välillä satoi, 

niin terassi puhdistui ja mahduttiin piirtelemään uusia kuvioita.

Kohta maistellaan raparperipiirakkaa:)

Mukavaa lauantain jatkoa jokaiselle!

Kiinni on ja pysyy

Halutessaan (!!) lapset osaavat olla jo isoksi avuksi monissa kotitöissä.

Takapihan terassista otetaan toki kaikki hyöty irti 

ja se on mitä mainioin pyykinkuivauspaikka.

Sanoin Emmylle, 

että laittaa pyykit niin, ettei tuuli vie:

Arvelisin, että etualalla oleva pyyhe pysyy ainakin paikoillaan...

Aurinkoista viikon jatkoa!
Meillä uimakolu on tämän viikon iltoja hallitseva tekijä.

Nyt niitä taas tulee...

nimittäin pienin, pullein kätösin poimittuja kukkakimppuja:)

 "Äiti, kato! 
Tää on sulle!"

 Kiitän ja kumarran.
Näiden voikukkien myötä aurinkoista alkavaa viikkoa jokaiselle!

Kesäkuun ensimmäinen

tarkoittaa kesäloman alkamista monelle.

Omat tehtäväni eivät muutu kesän myötä miksikään,

mutta Kasper aloitti tänään ansaitun ja odotetun kesälomansa.

Emmylle tämä kesä on viimeinen ennen kouluelämän alkamista.

Tai eskari se neitiä elokuussa odottaa, 

mutta onhan se kouluelämää sekin.

yllätyspalkinto

 Kevätjuhlissa on tapana muistaa kouluvuoden aikana eri tavoin ansioituneita

ja suureksi yllätyksekseen Kasper oli saanut palkinnon 

yhtenä monista innokkaista koulun shakkikerholaisista. 

Minusta oli mukavaa, 

että palkintoja ei ilmeisesti oltu jaettu paremmuuden perusteella 

vaan sen mukaan,

 ketkä olivat vuoden aikana aktiivisesti kerhossa jaksaneet käydä. 

Tämän kouluvuoden myötä heitetään nurkkaan kaksi vuotta palvellut koulureppu.

Vai mitä tuumitte, tuskin tästä enää ensi syksynä on mihinkään:

 

Pari viimeistä viikkoa piti jo toivoa,

että reppu jollain ihmeellä kestäisi loppuun saakka ja ihme tapahtui,

sillä pohja ei antanut periksi edes silloin,

kun reppuun oli kerralla tyhjennetty koko pulpetin sisältö.

Eivät ole reputkaan enää niin kuin ennen.

Veljelläni on suorastaan legendaksi noussut koulureppu,

joka ostettiin hänelle jostakin alennusmyynnistä ensimmäiselle luokalle.

Sen saman repun kanssa hän kävi koko yhdeksän vuotisen peruskoulun, 

kolme vuotisen ammattikoulun, 

sitten reppu piti välivuoden, kun velipoika oli armeijassa 

ja sen jälkeen repun hommat jatkuivat vielä ammattikorkeakoulussa neljä vuotta. 

Eli kyseessä on kohtuullisen hyvin oppinut reppu.

Olisikohan oppiarvo jotakin sen suuntaista kuin reppunomilogi AMK:)

Koristekirsikkapuu täydessä kukassaan

Oikein hyvää lomaa kaikille, joilla sellainen on!

Paljon onnea jokaiselle, 

joka näihin aikoihin on valmistunut tai päättänyt opintonsa jollakin asteella!

Ja me muut kiitämme sateesta, 

joka maata mukavasti virvoitti ja askellamme kohti kesäkuuta.