tiistai 17. syyskuuta 2013

Auringonkukkia

Kekseliäisyys on taas huipussaan,
ainakin mitä tulee postauksen otsikon suhteen.
No, se kertoo kaiken olennaisen:
 Matkasimme lasten maatalousnäyttelyyn erästä tietä pitkin,
jonka vierellä kasvoi pelto täynnä komeita auringonkukkia.
Erityiseksi asian tekee se,
että pellon reunassa oli kyltti: "Saa poimia".
Koska muutama muukin auto oli pysäköity tien reunaan,
uskaltauduimme mekin auringonkukkapellolle 
ja kotiin saimme komea kimpun näitä loppukesän upeita ilmestyksiä. 

Vaikka maatalousnäyttelystä on nyt jo reilusti yli viikko aikaa,
auringonkukat jaksavat komeilla maljakossa edelleen.
Kiitos kukkien kylväjälle!
Ilahdutat monen tielläkulkijan päivää.
Tällaisena aikana, kun ns. kovat arvot puhuvat, 
tuntuu erityisen hyvältä tällainen epäitsekkyys.
Uskon, että kukkien lahjoittajat saavat näistä kukista "maksun" tavalla tai toisella.

Syyskuu hellii ja lellii meitä mahtavilla ilmoilla.
Hyvää viikon jatkoa kaikille Puron varresa vieraileville!

perjantai 13. syyskuuta 2013

Muotitietoinen

Mistä on pienet tytöt tehty?
No tietenkin kaikenlaisista tyttömäisistä jutuista:)
 Tyllihame pitää olla päällä,
vaikka sitten vaatekaapissa istuessa
isoveljeltä perityt sukat jalassa.

 Ja jalkineet.
Mitä enemmän, sen parempi.
Kokoa 35 olevat Ihaa-tossut eivät ole ainakaan liian pienet,
jos jalalla niiden sisässä on kokoa noin 23...

 Nämä Ainot on lahjaksi saadut, 
eikä keneltäkään perityt.

 Mutta kaikkein eniten tykkään isosiskon ballerinoista.
Ne nimittäin kiiltää ja kimmeltää.

Hyvää viikonloppua kaikille!
Olkoon saappaanne sopivat,
niin konkreettisesti kuin kuvainnollisestikin.

t. Nelly, tänään 1v 8kk

tiistai 10. syyskuuta 2013

Viikko vierii

Jos nyt joku kysyisi mitä Puron varteen kuuluu,
niin vastaisin sen hieman ärsyttävän lauseen:
"Kiitos kysymästä, ei kai meille mitään ihmeellistä kuulu."
Ja se pitäisi täydellisesti paikkansa.
Ainakin nyt.
Ja se on minusta mukavaa.

On mukavaa (ainakin välillä), kun ei kuulu mitään kummempaa.
Kun elämä sujuu kohtuullisesti omaa rataansa.
Koko ajan tapahtuu tavallisia arkipäiväisiä asioita,
eikä mitään erikoista.
Ruuaksi laitetaan jauhelikastiketta ja perunoita,
toisena päivänä keitetään makronia ja paistetaan jauhelihaa 
ja kolmantena jotakin muuta, mutta varmaankin jotain jauhelihasta.

Aamuisin herätään aika aikaisin.
Vaatteet, aamupala, aamupesut, 
taksiin hoputtaminen, 
kouluun hoputtaminen, 
pyykkikone päälle ja sitä rataa, 
kunnes ollaan illassa ja ympyrä sulkeutuu: 
iltapala, iltapesut, iltarukous, hyvät yöt ja hiljainen talo. 
Päivästä toiseen.

Tiedän, että tulee niitäkin päiviä, jolloin en millään jaksaisi samoina toistuvia rutiineja.
Niitä päiviä tulee aika useinkin.
Silloin haaveilen matkasta Pariisiin.
Tai jonnekin.
Vaikka edes lähikaupunkiin.
Ja kuitenkin juuri ne samat toistuvat kuviot pitävät arjen kasassa,
antavat jokaiselle päivälle mielekkyyden
ja näyttävät meille oman paikkamme.
Rohkenen väittää, että välillä on ihan hyvä olla "kaavoihin kangistunut".
Silloin kaikki pienetkin poikkeamat tuntuvat hurjan suurilta.
Niin hyvässä kuin pahassa.


Rutinoitunutta viikkoa kaikille!
Jos joku keksii jonkun hyvän ruuan, 
jossa ei ole jauhelihaa, 
kommenttilaatikkoon otetaan kiitollisena vinkkejä vastaan;)
Se on sitten eri asia, syökö sitä meillä kukaan...

lauantai 7. syyskuuta 2013

Lasten maatalousnäyttelyssä

Aika lailla tasan vuosi sitten kirjoittelin tänne postauksen lasten maatalousnäyttelystä
ja tämä postaus on bloggerin tilastojen mukaan  yhä edelleen
yksi tämän blogin luetuimmista kirjoituksista. 
Tälläkin viikolla tuohon vuoden vanhaan postaukseen 
on tullut lukukertoja luultavasti siksi, 
että uusi maatalousnäyttely lähestyi 
ja kaiken tietävä ja alati kaiken kertova google 
on luultavimmin antanut yhdeksi vaihtoehdoksi hakusanoille
myös tuon vanhan postauksen.
"Nätti kuin sika pienenä", sanonta pitää paikkansa.
Koska puron varren väellä oli hyvät kokemukset kahdelta edelliseltä vuodelta 
tästä tapahtumasta, oli lähes itsestäänselvää, 
että suuntasimme auton keulan tänäkin vuonna maatalousnäyttelyä kohden. 
Savon täti oli sopivasti käymässä, 
joten kaappasimme hänet mukaan seuraksi ja suureksi avuksi.
Paikkakunnaksi oli vaihtunut Haapajärvi 
ja näyttelyalueeksi luonnollisesti siellä oleva maatalousoppilaitos.
Lehmät nauttivat lämpimästä syyssäästä
Olimme paikalla vähän ennen porttien aukeamista ja niin oli moni muukin.
Onneksi jonot etenivät sujuvasti, eikä kukaan ehtinyt tuskastua odottamiseen.
Näyttelyalueella oli nähtävänä monenlaisia kotieläimiä ja maatalouskoneita.
Suuri hiekkakasa veti puoleensa perheen pienimpiä 
ja niin polkutraktoreille kuin keppihevosillekin oli järjestetty omat kilpailunsa.
Toki joka puolella oli erilaisia kojuja ja telttoja,
joissa järjestöt esittelivät toimintaansa 
ja yrittäjät myivät tuotteitaan.

Tätä "lehmää" sai lypsääkin.
 Yksi lasten suosikeista oli heinämeri.
Valitettavasti en siitä ehtinyt kuvaa nappaamaan,
mutta suurilla pyöröpaaleilla oli rajattu alue, jossa oli kasoittain kuivaa heinää.
Lapset saivat vapaasti hyppiä ja myllätä heinäkasassa ja kyllä heillä näytti olevan lystiä. Nanna oli käynyt sanomassa kahdelle hieman vanhemmalle rouvallekin, 
että "kyllä tänne saa mummutkin tulla". 

Itse mietin ensin, että onko tuossa nyt mitään järkeä, että lapset hyppivät heinissä, 
jotka pölisevät ja saavat kaikki yskimään. 
Mutta sitten tajusin, että se oli oikeasti tosi hieno idea. 
Kuinka moni lapsi nykyään pääsee hyppimään heiniin? 
Ei kovinkaan moni. 
En usko, että edes maatiloilla kasvaville lapsille 
heinäkasoissa hyppiminen olisi mikään itsestäänselvyys, 
koska nykyään heinätkin kääräistään jo pelloilla paaleiksi,
 eikä paaleilla saa hyppiä.
Pisteet Haapajärven MTK:n maaseutunuorille hyvästä ideasta!
Vanhaa ja uutta
 Jos jotain paraneltavaa ensi vuotta ajatellen saa esittää,
niin toivoisin enemmän istumapaikkoja.
Liekö laiskuus vaiko vanhuus iskemässä,
mutta olisin kaivannut enemmän paikkoja,
joissa istuja ja lepuuttaa jalkojaan.
Nyt oli onneksi aurinkoinen ja lämmin ilma,
joten kuiva nurmikko tarjosi hyvän istumapaikan.
Mutta pilvisellä säällä olisi joutunut istumaan kasteesta kostealla nurmikolla 
eli siis seisomaan koko päivän.
Kaikkiin koneisiin sai koskea
Meillä oli siis oikein mukava päivä.
Vaikka monet maatalouteen liittyvät eläimet ja koneet 
ovat lapsille tuttuja mummulan kautta, 
jaksoivat ne siitä huolimatta kiinnostaa. 
Lippujen hinnatkaan eivät olleet "ryöstötasoa", 
joten siitäkin kiitokset järjestäjille (Haapajärven 4H).
Kotiin lähdettiin kädet tahmaisina, 
koska tokihan ne "pakolliset" metrilakut ostettiin mukaan.

Tästä jatkamme viikonloppua kohti huomista.
Hyvää lauantai-iltaa kaikille täällä piipahtaville!

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Kesäisiä päiviä

Sen verran pitää vielä näillä lämpimillä ja kesäisillä päivillä makustella,
että laitan tännekin itselle muistoksi muutaman kuvan parin viikon takaa sunnuntailta.
Silloin pessimistisesti arvelimme, 
että kyllä nämä ihanan aurinkoiset ja lämpimät päivät taitavat olla tässä, 
kun syyskuukin jo nurkan takana kolistelee.
Onneksi olimme väärässä.
Ja onneksi päätimme tehdä parin tunnin retken läheisen "lätäkön" rantaan. 
Alikersantti-täti oli sopivasti käymässä,
joten meillä oli auto täynnä retkeläisiä.

 Loppukesän lämpimissä päivissä on kuitenkin jo ripaus tulevaa syksyä 
ja se teki ilmasta ihanan kuulaan ja raikkaan.
Merituuli puhalsi mukavasti,
kun pysäköimme auton rantaan ja ajattelimme tehdä pienen kävelyretken.

No, ajatuksen tasolle se sitten jäi.
Olisihan se pitänyt arvata, 
että vesi vetää yhtä sun toista puoleensa.
Alle puoli minuuttia auton pysähtymisestä 
ja rannalta löytyivät:
 Nannan aamutossut.
Neiti oli siis fiksusti liikkeellä näillä jalkineilla.
Eikä ole kovin hankala arvata, mistä löytyi loppuosa tytöstä...
 Barbi kastui pahemmin.
Nanna ei ollenkaan:)

Ja myös Nellyllä oli selvät sävelet mihin suunnataan:
 
 "UIMAAN!!!"
Oli kuulkaas määrätietoinen askel ja huudon kanssa piti rannasta pois tulla.
Ja kuten varjon puolikkaasta voitte päätellä, 
äidillä ei ollut mihinkään kiire, kun piti vain kuvata:D

Totesimme, ettei rantakävely ehkä sittenkään ollut hyvä idea 
ja suuntasimme pehmikselle.
Ja se oli kaikkien mielestä mitä parhain idea.

Mukavaa viikon jatkoa!

Jos tästä postauksesta haluaa löytää jonkun punaisen langan, 
niin se olkoon se,
että jo ihan parin tunnin pienellä retkellä saa mukavaa vaihtelua päivään.
Nykyään on muotia puhua lähiruuasta (myös minä puhun sen puolesta),
mutta yhtä hyvin voisi puhua myös lähimatkailusta.
Jos ei ole mahdollisuutta lähteä kovin kauaksi,
(ja vaikka olisikin)
niin lähelläkin on hyvä retkeillä.

maanantai 2. syyskuuta 2013

Mitä usiampi kokki...

sen sekavampi soppa, sanotaan.
Mutta tästä sopasta syntyi kyllä ihan hyviä sämpylöitä,
vaikka kokkeja oli aika monta.
 Lämpimät sämpylät, voita päälle ja kylmää maitoa.
Siitä ei välipala parane.
 Koulujen alkamisen myötä meidän pikkutytöistä
(älkääkä nyt sitten kertoko Nannalle, että sitä on täällä nimitetty pikkutytöksi)
on tullut uusi parivaljakko.
Enää Nelly ei olekaan se, joka vain ja ainoastaan sotkee leikkejä.
Nyt leikitään ,ja välillä leivotaankin, yhdessä.

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Elokuu summa summarum

Raporttia pukkaa...
Elokuu vaihtui syyskuuksi, joten hetkeksi katse menneeseen.
oman mummulani omenapuu
E - eskari
Suurimman elämänmuutoksen elokuu taisi tuoda Emmylle,
joka aloitti eskarin.
Eskarissa on kuulemma mukavaa ja mielellään Emmy sinne lähtee.
Muutos pikkulapsesta koululaiseksi on jo alkanut.
L -leikkiminen
Puron varresa  joku leikkii koko ajan.
Sitä on mukava seurata.

O -olohuone
Ei näytä meillä koskaan sellaiselta kuin sisustus-blogeissa tai -lehdissä.
Mutta se on kyllä nimensä mukaisessa käytössä eli siellä ollaan ja eletään.
Ja jokainen tietää tai ainakin voi kuvitella miltä siellä silloin näyttää...

K -kirpparit
Mun vakituinen kauppapaikkani edelleen.
Olo on kuin lapsella jouluaattona. 
Koskaan ei tiedä mitä löytyy...:)
omenapaistos tossa
U - uuni
Ei, kun määhän pesin sen jo;)
Tähän täytyy nyt keksiä jotakin aivan muuta.
Ehkä rupean suunnittelemaan keittiönkaappien siivousta,
niin ei kaikki tavarat tipu niskaan (kts. tyrnikiisselipostaus).
Mutta miten sen saa liitettyä u-kirjaimeen?
- ulkoilma
Varsinkin elokuun jälkimmäinen puolisko on hellinyt meitä upean raikkailla ilmoilla.
Tulevan syksyn raikkaus yhdistettynä auringonpaisteeseen on keli vailla vertaa. 

Sopuisaa syyskuuta kaikille!