Viikko kuin hamahelmet

Miten on viikko sujunut?

Kiitos hyvin, eipä meillä mitään ihmeellistä ole tapahtunut.

Niin, ei mitään ihmeellistä, mutta koko ajan jotakin.

Jotenkin tätä viikkoa miettiessä tulee mieleen hamahelmityöt.

Pieniä osia ja kirjavaa sekamelskaa, 

joista kuitenkin voi syntyä jotakin kaunista ja selkeääkin. 

Palaset pitää vain asetella yksi kerrallaan alustalleen.

 

Maanantaina työt, koulut, läksyt, kerhot ja alikersantti-täti.

Tiistaina työtä yhdellä, metsätöitä toisella, partiota kolmella, 

alikersantti-täti pysyi kiitettävästi vauhdissa mukana 

(niin kuin se koskaan mikään ongelma olisi ollut).

Keskiviikkona sama rumba jatkui, illalla "läpsystä vaihto", 

niin ei tarvinnut autoa välillä sammuttaa.

Torstaina tehdään töitä, käydään koulussa, kerhoillaan, kuoroillaan, uimakouluillaan 

ja perjantai huipentui voileipäkeksien kilpasyöntiin 

ja yhdistettyyn sokko- ja hippaleikkiin 

(tai siltä se ainakin näytti) naapurin lasten kanssa.

 Laiska töitään luettelee.

Niin kai.

Mutta tuossa listassa oli aika vähän töitä 

ja niistäkään suurin osa ei ollut minun:)

Oliko kiirus viikko?

No vähäsen.

 Tai siis oli.

Mutta elämän makua oli jokaisessa päivässä.

Hyvää viikonloppua!

p.s. Huomaatteko miten sujuvasti keskustelen itseni kanssa 

kirjoitetun tekstin välityksellä? 

Takuuvarmaa yksimielisyyttä.